Tomaattien karaiseminen ja arvontavinkki

Tomaatintaimien karaiseminen on kuin talvivauvan totuttamista ulkoilmaan. Ensimmäisellä kerralla pitää varoa ettei tule liian kuuma tai kylmä, ettei tuuli tuiverra suoraan päin ja että ulkona ei oleilla liian kauaa. Kauhea siirto-operaatio (sekä tomaateilla että vauvalla) ja sitten jo heti kohta takaisin sisälle. Ja seuraavana päivänä sama urakka uudestaan, nyt ulkoiluaikaa hivenen pidentäen.

Tämä on myös se kohta tomaatinkasvatuksesta, jossa yleensä manaan ettei koskaan enää. ”Ensi vuonna ostan kyllä valmiit taimet!” uhoan perheen kuuroille korville. Viileänä keväänä taimet ehtivät venähtää sisätiloissa ihan mahdottoman kokoisiksi ja niiden ulkoiluttaminen on haasteellista. Pitkät hujopit kaatuilevat tuulessa, taimet takertuvat toisiinsa ja laatikotkin alkavat painaa. Yksi pelastus onkin ollut pyörillä kulkeva muovinen säilytyslaatikkoa. Senkun vain rullaa lastin ovesta pihalle!

Taimien karaiseminen on äärimmäisen tärkeää puuhaa. Muutto uuteen ympäristöön stressaa kasvia ja kerralla toteutettuna vaatisi liikaa voimavaroja. Karaisemalla kasvi saa totutella uuteen tilanteeseen pikku hiljaa. Ja kuka oikeasti voi vastustaa auringon kypsyttämiä, värikkäitä ja mehukkaita tomaatteja? Viimeistään elokuussa vaivannäkö palkitaan moninkertaisesti. Nyt tsemppaan itseäni viime vuoden kuvilla ja odottelen, millaista satoa on luvassa tämänvuotisista 13 eri lajikkeesta.

Kiivaimpaan tomaattikaipuuseen auttaa Sonja Lumeen uusin Tomaatti! -kirja. Siitä on käynnissä arvonta Kanelia ja kardemummaa -blogini puolella.

Arvontaan ehtii osallistua vielä tänään sunnuntaina klo 24 asti, pääset arvontaan tästä.

6 Comments

  • Jos olen rehellinen niin olen jättänyt joinain vuosina karaisun tyystin väliin, on se niin tylsää puuhaa. Ja jos karaisen niin hoidan sen lasikuistilla joka on siihen todella hyvä paikka. Nyt muuten voisikin jo aloitella, kiitos muistutuksesta.

    • No hyvä etten ole ainoa, josta tämä on ihan mahdottoman mälsää puuhaa! Alkuvuosina kannoin taimet kiltisti kasvariin, nyt nostan ne ovesta tuohon terassille ja hetikohta taas takaisin sisälle. Lasitettu terassi olisikin ihan huippu, sellainen on kyllä haaveissa 🙂

  • Mä uhoan ihan joka kevät ihan samaa -ja joka talvi unohdan tämän 🙂 Tänään ulkoilutin itsekin ensimmäistä kertaa taimet. Mulla ei oo kun neljää lajia tulossa, mutta ajattelin ostaa muutaman valmiin taimen vielä lisäksi.

    • En edes tajua, mihin saan kaikki tomaatit mahtumaan. Toki pitää aina olla extrataimia vahinkojen varalle, mutta että 13 erilaista näin pienessä tilassa. Ei niin mitään järkeä 😀

      Jotenkin kaikki uhoamiset unohtuu aina siinä maaliskuun kieppeillä, kun blogit täyttyvät esikasvatuksesta ja yleinen keväthypetys ottaa vallan. Ja sitten sitä löytää taas itsensä tästä pisteestä. Mutta kyllähän sitä sitten taas elokuussa taputtelee itseään tyytyväisenä selkään:)

  • Allekirjoitan! Todella tympeää hommaa, etenkin kaupunkiolosuhteissa kämpän läpi taimia parvekkeelle rahdatessa mietin, ettei touhussa ole mitään järkeä. Sen jälkeen vielä taimet pitää saada kokonaisina maalle ja kasvariin. Mutta kun ne siellä pörhistelevät tukinarujensa vieressä keväänpuhtaassa kasvihuoneessa, kaikki tuntuu taas vaivan arvoiselta 🙂

    • Näinhän se menee! Ja ehkäpä sitä arvostaa auringon kypsyttämiä tomaatteja vielä inan enemmän, kun on käynyt kaikkia vaiheet läpi, myös ne tympeät. Tsemppiä siis meille tomaatinkasvattajille! 🙂

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.