Marraskuun värit ja lehdillä timantteja

Kauhurinteessä kasvava pienikukkainen asteri.

Laitetaanpa vaihteeksi trooppisten postausten jälkeen vähän puutarha-realityä mamman puutarhasta. Muutaman sentin lumikerros on sulanut ja pientä pakkasta on ollut nyt jokusen päivän, eikä loppua näy ainakaan Forecan ennusteissa. Kaikki ruukut on tungettu kellariin joten antaa tulla vaan, vaikka lumenkin kanssa. Lunta ei tosin näyttäisi vielä vähään aikaan satavan joten hyvin ehtii ihailemaan jonkin aikaa pakkasukon taiten koristelemia kasveja ja muita puutarhan pintoja. Myös talvipuutarha ansaitsee tulla huomatuksi.

Pienikukkainen syysasteri ilahduttaa hurjan pitkälle talveen. Vielä jäätyneenäkin sen kukinta näyttää oikein sievältä. Luin näistä taannoin artikkelin (Garden Illustrated Oct 2019) ja tajusin miten monenlaisia jalosteita pienikukkaisista astereista onkaan olemassa. Voisikohan tuo omani olla kaita-asteri, Symphyotrichum lateriflorum?! Siitä näyttäisi löytyvän todella suloisia vaaleanpunaisena kukkivia lajikkeita!

Toisessa kuvassa on maata myöten luikertelevan suikeroalpin versoja. Se on tullut meille puutarhan alkuaikoina itsestään, varmaankin maa-ainesten tai taimien mukana ja olen sen antanut kasvaa. Miten kaunis se onkaan vieläkin tuossa kiven vieressä, vaikka pakkanen on puraissut sitä jo monta kertaa. Nyt kannattaakin laittaa muistiin kaikki tähän asti kauniina pysyneet kasvit ja lisätä niitä alueille joiden ohi kulkee talvellakin.

Purppurakannusruoho on kasvattanut jo uudet lehtiruusukkeet valmiiksi.

Istuta kestäviksi havaittuja kasveja talvipuutarhaan

Vasta jokusen vuoden olen tehnyt töitä saavuttaakseni vihreämmän talvipuutarhan. Monesti ajatellaan aina ensimmäisenä havuja talvipuutarhan viherryttäjinä. Niin tein itsekin ja havuja pyrinkin lisäämään jokusen joka vuosi. Marjakuusetkin jo istutin keväällä 2020 mutta nyt olisi aika keskittyä talvivihreisiin perennoihin! Jonkin verran niitä jo löytyykin mutta haluaisin lisätä niiden määrää entisestään. Erityisesti olen ajatellut aloittavani aktiivisen jouluruusujen lisäämisen siemenistä. Onnistuneella siemenlisäyksellä on mahdollista saada aikaiseksi laajoja alueita peittäviä istutuksia, joita juuri nyt halajan.

Siemenlisäyksen tuloksena kasvaa nyt Kauhurinteessä paljon purppurakannusruohoa joka on yllättäen osoittautunut vallan ihanaksi talvipuutarhan kasviksi. Purppurakannusruoho ihastutti suuresti vaaleanpunaisella ja todella pitkään kestävällä kesäisellä kukinnallaan mutta erityisen hurmaavia ovat nyt nuo kauniin vihreät uudet versonsa. Versot kasvoivat kukinnan jälkeen, syksyn aikana. Toivottavasti ne talvehtivat hyvin ja jatkavat kasvuaan keväällä.

Harjaneilikoiden ruusukkeet vihertävät kauniina.
Osa saniaisistakin on vielä vihreinä.

Toissa kesänä kylvämäni harjaneilikat jäivät silloin koulimatta ja istutin kylvöksen syksyllä 2020 Kauhurinteeseen. Viime kesänä yksikään taimi ei jaksanut kukkia liian tiheässä mutta nyt tuo tupas on kyllä tosi kaunis. Jos vain muistan, niin jaan sen kyllä ainakin vähän pienempiin tuppaisiin sitten keväällä.

Kuvan saniainen on Adiantum joka yleensä ruskettuu aikaisin syksyllä mutta jostain syystä tuo kohta oli säilynyt kauniin vihreänä. Parhaiten talvipuutarhaa saniaisistani kaunistaa lammikon rannalla kasvava kilpihärkylä.

Kaunista ruskeaa edustavat tietysti syyshortensioiden kuivuneet kukat.
Mustilanhortensiat ovat täynnä ruskeaksi kuihtuneita kukkia.

Talvipuutarhan värit ja sävyt

Mielettömän kauniita värisävyjä ja yksityiskohtia löytyy vielä myös haltian- ja keijunkukista. Ensimmäisen kuvan ruosteisen punainen haltiankukka `Sweet Tea` on ollut yksi mieluisimmista talvisen puutarhan lehtiperennoista. Näitä minun tulee hankittua joka syksy ruukkuistutuksiin joista sitten siirrän ne jonkin vuoden päästä maahan jatkamaan eloaan.

Haltiankukka `Sweet Tea` on kauniin ruskeanpunainen lehdiltään.
Keijun- ja haltiankukissa on hyvin tummiakin lajikkeita.

Myös ruskea on kaunis väri, ainakin hortensioiden kuivuneissa kukissa. Vaikka kukkien jättäminen pensaaseen saattaakin lisätä talvisia lumivaurioita, niin senkin uhalla olen ne aina jättänyt. Vasta keväällä raksin ne käsin katkomalla pois ja silloin ne jo joutavatkin. Kun talvi on niitä oikein  tuivertanut on kauneuskin jo kadonnut.

Sitruuna-ajuruoho on kauneuden lisäksi niin ihanan raikkaan tuoksuinen.

Loppuun vielä yksi ehdoton suosikkini jota olen hehkuttanut jo vuosia. Vaan tässäpä jälleen kerran mielestäni meidän talvipuutarhan kauneimmat vehreyttäjät eli varjohiipat, Epimedium.

Tarhavarjohiippa muuttuu talvella punertavaksi sävyltään.
Varjohiippa `Orange Königin` säilyy raikkaan vihreänä.

Vaan kauniita ovat myös maahan kaatuneet syyskrookuksen kukat, joiden hipiän on pakkasukko puhaltanut kuultavan valkoiseksi.

Raikasta alkavaa uutta viikkoa kaikille lukijoilleni! Nyt voisi laittaa vaikka jäälyhtyjäkin jo tulemaan.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

2 Comments

  • Kyllä talvipuutarhastakin löytyy kaunista katseltavaa, kun vain malttaa pysähtyä katsomaan!

    • Niinpä ja on lämpimästi päällä❄️ Täällä parhaillaan Saimin kanssa pihalla kuljeskellaan ja kyttäillään yhdessä lintuja. Aloitin pitkällisen pohdinnan jälkeen sitten kuitenkin lintujen talviruokinnan.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.