Kevättä tekemässä — uusien tulppaanien istutus

Kevään valo ja tulppaanit näyttävät uskomattoman kauniilta.

Niin kuin hyvin monena syksynä aiemminkin, olen kaivanut jälleen melkoisen ahkerasti sipuleita maahan. Melkein tasan vuosi sitten kirjoitin edellisen kerran tulppaaneista. Kylläpä olinkin silloin innoissani valmistelemassa Kauhurinteen keväistä kukintaa. Samanlainen vimma on edelleen tulppaanien suhteen kuin silloinkin, eikä viime talviset myyräntyötkään saaneet minua lannistumaan. Myyrät nimittäin söivät usean metrin matkalta sipulit kokonaan ja jälkkäriksi meni yhden säleikköpuun juuretkin. Miten huolellisesti suojasin koko alueen verkoilla ja loin lumetkin aidan edustalta mutta sepä ei tietenkään riittänyt torjumaan maan alta tulevaa uhkaa. Ensi talvena aion luoda lumet myös aidan toiselta puolelta jotta myyrät eivät saisi lumesta yhtään suojaa.

Myyrien syömälle alueelle istutin siis rohkeasti lisää sipuleita. Tummat ja dramaattiset sävyt ovat erityisesti mieleeni ja niistä ihastuin erityisesti`Paul Scherer`:iin, jonka kukinta-aika oli todella pitkä. Myös `Continental` oli upea ja näitä molempia istutin nyt lisää. Uutena kokeilen tänä vuonna kerrottua tumman punaista `Palmyra`:aa. Kuvien oranssikukkainen tulppaani on `Princess Irene` jonka toivon kukkivan vielä ensi keväänä uudestaan. Prinsessa Irenen tavoin pitäisi nuo ensimmäisen kuvan violetit `Negrita`:tkin toistaa kukintansa uudestaan, elleivät nyt sitten ole myyrät niitä kevääseen mennessä syöneet. Ainakin lehdet saivat rauhassa kerätä voimaa ja kylläpä ne kauan säilyivätkin vihreinä ja elinvoimaisina. Se luvannee hyvää sivusipulien kasvulle ja mahdolliselle kukinnalle. Myös tummasta `Queen of Night` tulppaanista minulla on itselläni hyviä kokemuksia sen uudelleen kukinnasta. Ainoa huono puoli siinä ja kerrotussa `Black Hero`:ssa on niiden pitkiksi venyvät varret, vaikka ne kasvaisivatkin täydessä auringossa. Se on varmasti niiden lajikeominaisuus eikä tosiaankaan johdu valon puutteesta kuten joskus luulin. Jospa tulppaanirivistön yhteyteen istuttamani kurjenpolvet antaisivatkin sitten jo ensi keväänä vähän paremmin tukea noille hujopeille.

Ruukkuistutuksissa maltillisesti tulppaaneja

Ruukkuihin olen tänä syksynä istuttanut aika vähän tulppaaneja. Ja enää on tulossa yksi sipulilähetys joten ruukkujen määrä jäänee maltilliseksi. Tulppaaneista ruukkuun pääsi vain 20 kappaletta `Carnaval de Nice`:n sipuleita, sillä niiden keväinen puna-valkoraidallinen kukinta oli henkeäsalpaavan kaunis ja haluaisin sen toistuvan myös ensi keväänä. Joitakin pieniä kasvitieteellisiä tulppaaneja ruukutin mutta niistäkin suurimman osan laitoin suoraan maahan. Ruukussa kasvaneiden sipuleiden istuttaminen on jälkeen päin melko työläs homma joten yritän pysyä kohtuudessa ihan senkin vuoksi. Eihän siinä mitään jos hennoisi vain viskata kukkineet sipulit kompostiin mutta kun olen niin hölmö etten henno. Olisihan niistä pikkusipuleista mahdollista joskus kasvaa isoja ja uudestaan kukkivia sipuleita. Olisipa muuten joskus jännää päästä tutustumaan jollekin Hollantilaiselle tulppanitilalle. Eiköhän ne sivusipuleista sielläkin tulppaaneja lisää?! Tosin lannoitus ja kastelu voi olla hieman toista luokkaa kuin kotipuutarhoissa.

Parin vuoden takaista tulppaanien kukintaa kellarin rinteessä.

Innostuin muuten kirjoittamaan tulppaaneista osin myös sen tähden, että katsoin eilen illalla elokuvan nimeltä Tulip Fever, Tulppaanikuume. Siinä kerrottiin kiihkeän rakkaustarinan lisäksi, 1600- luvun alun tulppaanimaniasta joka olikin melkoista keinottelua. Niin äkkirikastuminen kuin kaiken menettäminenkin saattoi tapahtua yhdessä illassa ja kaiken kiihkon takana oli usein vain yksi viruksen kauniiksi värjäämä sipuli, josta maksettiin huutokaupassa huikeita summia. Oikeastaan ymmärrän 1600-luvun Alankomaalaisia, sillä uppoaahan itsellänikin sievoinen summa näihin sulottariin joka ikinen syksy.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

P.S. Käytännön vinkkejä sipulikukkien istutukseen löydät Kotipuutarhalehden omasta artikkelista.

10 Comments

  • Oi, kuinka ihania näkymiä tuleva kevät taas tarjoaa. Toivottavasti myyrät eivät tänä talvena myllää puutarhassasi tai ainakin suojaukset ja lumen poistaminen auttavat tulppaanien säilymisessä. Tumma ja oranssi sopivat hienosti yhteen, korostavat toinen toisiaan. Princess Irene on kaunis niin läheltä kuin kaukaa katsottuna.

    Mielelläni osallistuisin vierailuun hollantilaisen sipulitilalle. Olisi jännä nähdä ja kuulla heidän toimintatapojaan.

    Sipuleihin uppoaa syksyisin pitkä penni, mutta toistaiseksi en ole satsausta kertaakaan katunut.

    • Totta, tuo tumman ja oranssin liitto oli ihana. Ihan hitusen häiritsi kun Irenet oli aika paljon lyhyemmässä varressa mutta toisaalta niinhän ne naiset tuppaa olemaankin miehiään lyhyempiä😊
      No eipä minuakaan ole vielä harmittanut satsaus kasveihin, kuka mihinkäkin rahaansa laittaa, voisi se olla paljon huonompikin kohde👍

  • Kun on kissa talossa, myyrät vähenee! Eli toivotaan että on runsasta tulppaaninkukintaa luvassa.

    • Sitä toivon kovasti vaan eipä ole Saimista apuja vielä tähän talveen kun on vielä niin pieni ja arka. On nyt ulkoillut mamman valvovan silmän alla ja ei ole oikein uskaltanut vielä talon seinustoja kauemmaksi. Toisaalta hyvä kun onkin varovainen ja opettelee ensin tuntemaan paikkoja.

  • Nämä kuvasi kevään tulppaaneista olivat kauniita ja toivottavasti uusista sipuleista tulee hyvä täydennys ilman uusia myyrätuhoja. Harmi, että yksi säleikköpuukin joutui myyrän hampaisiin.
    Olen monta kertaa ajatellut, että joskus pitäisi lähteä keväällä sipulikukkien aikaan Hollantiin. Ihailun lisäksi olisi kiinnostavaa kuulla sipulien kasvatuksestakin.

    • Toisaalta tuo puu ei niin hirmuisesti harmittanut kun löysin sen tilalle Pekan joka jäi ensimmäisellä istutuskerralla saamatta. Nyt on punaposkinen Pekka rivissä mukana, talsin lumet sen ympäriltä erityisen huolellisesti👍
      Hollannin reissu olisi mahtava👍

  • On niin ihanat tulppaanikuvat! Johan tässä tulee kevättä ikävä! Luin jostain, että jos tulppaaneita hoitaa kasvukaudella kuin kesäkukkia, eli kastelee ahkerasti lannoitevedellä, tytärsipulit kukkivat seuraavana vuonna. Tulppaaninsipulihan kuolee kukittuaan mutta kasvattaa sitä ennen joitakin tytärsipuleita, jotka sopivankokoisiksi kasvettuaan sitten kukkivat. Hollannissa varmasti kastellaan ja lannoitetaan tulppaanipeltoja ahkerasti, jotta sipuleista saadaan mahdollisimman suuria. Niiden tuleennuttua erotellaan sopivankokoiset myyntiin ja muut takaisin peltoon kasvamaan kokoa. Olisi kyllä mielenkiintoista päästä joskus kävelemään tulppaanipelloille.
    Toivottavasti myyrät jättävät tulppaanisi tulevana talvena rauhaan. Auttaisikohan, jos kävelytät Salmia tuolla alueella tai ripottelet kissankarvoja tai jätöksiä myyräkarkotteeksi?
    Mukavaa viikkoa!

    • Juu, kovasti siellä on aina niitä sivusipuleita muodostunut kun ruukussa kasvaneita tulee pengattua. Istutin monta ruukullista ‘Carnaval de Nice’ tulppaanien tyttäriä tai poikasia kun en hennonut poiskaan laittaa. Ihan pienimmät on vielä odottelemassa tuomiotaan. Mietin vaan että mikseipä niistä voisi kukkivia kasvaa kun vaan jaksaisi odotella. Jos tulisi ruukuissa enemmän kasteltua ja lannoitettua niitä niin ehkä onnistuisikin.
      Saimin pikkupötköt pitäisikin työntää myyrän koloihon😺

  • Olisi vaikeaa lopettaa tulppaanien lisääminen kukkapenkeihin, kun sitä on jo vuosia tehnyt. Keväällä kukinta palkitsee. Paul Schereriä olen minäkin aina välillä istuttanut. Useammin kuin Queen of Nightiä. Princess Irene on kaunis, vaikkakin lyhytvartinen. Sen tunnistaa helposti myös kaupassa myytävistä tulppaanikimpuissakin.

    • Irene on tosiaan lyhyessä varressa. Tanakasti pysyy pystyssä kuitenkin tuo prinsessa verrattuna vaikkapa tummaan yön kuningattareen joka välillä nojailee milloin mihinkin😊

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.