Pensasistutuksen täydennys alapihalla

Keväällä hortensiapensaiden väleissä näytti olevan tilaa vaikka kuinka paljon.

Uuden istutusalueen suunnittelu on hiljalleen käynnistymässä todella tahmean ajanjakson jälkeen. Sitten etanoiden ilmestymisen en ole oikein saanut samaa intoa enää päälle kuin ennen niitä. Tiedän, että reagoin asiaan aivan liian voimakkaasti, varsinkin kun varsinaista vieraslajia, espanjansiruetanaa ei edes vielä ole omasta puutarhasta löytynyt vaan esiintymä on kylätien varrella. Sielläkin huomaan, että ahkera keräämiseni tuottaa tulosta, etanoita on vähemmän kuin keräämisen alussa. Ja uskon saavani keräämisellä ja ferramolilla myös puutarhasta jo löytyneet lehtokotilot pysymään hyvin aisoissa. Keväisen invaasion jälkeen olen löytänyt vain kaksi kotiloa ja ferramolia en ole laittanut enää pitkään aikaan.

Sitten etanapäivityksestä takaisin postauksen aiheeseen. Keväällä, kun rakennettiin navetan kivijalan kivistä uusi istutusalue niin kiviä siirrettiin samalla myös viereisen nurmi- ja parkkialueen rajalle. Keväällä näytti siltä, että kolmen mustilanhortensian väleihin jäisi hyvinkin tilaa uusille istutuksille mutta nyt kun pensaat ovat kukassa ovat oksat painuneet melko alas. Toki voisin leikkaamalla pitää pensaat tyveltä paljaana mutta silti ne varmasti varjostaisivat liikaa ainakin havuja ja havut myös jäisivät takaosiltaan rumiksi. Ainoastaan hyvin matalana kasvavat maata peittävät havut voivat siis tulla kyseeseen.

Kyselin Mamman puutarhan Instagram-tililläni vinkkejä istutuksen viimeistelyyn ja niitä tuli ihanan paljon. Erilaiset maanpeiteperennat olivat ehdotusten ykkösenä ja niistä innostuin erityisesti, joiden kerrottiin olevan etanoille vähiten mieluisia. Niitä olivat keijunkukka, imikät, peipit ja rotkolemmikki. Lisäksi aion jakaa koko reunuksen matkalle lumikellojen sipuleita ja ehkä jotakin muutakin matalaa sipulikukkaa.

Taimimateriaalia omasta puutarhasta

Yritän löytää mahdollisimman paljon taimimateriaalia omasta puutarhasta. Kaksi keijunkukkaa on ruukussa joten ne ainakin istutan tuonne. Myös yksi valkoreunainen kuunliljan taimi on ollut kesän ruukussa ja sillekin pitäisi löytää paikka. Kuunliljat ovat etanoiden erityisherkkua joten uusia taimia en enää aio hankkia mutta vanhojakaan en vielä ala hävittämään kun etanakanta on hyvin pieni. Istutusalue on täytetty hyvällä kompostimullalla mutta kesän aikana se on vähän painunut. Ihan aluksi täytyy tuoda tuohon muutama kottikärryllinen lisää multaa.

Ruukussa kesänsä viettäneet keujunkukat aion istuttaa alueelle vielä tänä syksynä.

Koko alueen katan lopuksi viereisen metsän lehtipuiden risuhakkeella. Olen huomannut, että havupuun kuorikatekaan ei haittaa perennoita joten sekaan vaan maatumaan, nyt kun siitä on meillä jopa ylitarjontaa. Kylläpä onkin ollut ihanaa harjoittaa kunnon ruumiillista työtä tuon metsän harvennuksen yhteydessä. Kesän helteillä veltostunut ruumis herää vähitellen eloon ja toivottavasti myös intohimo puutarhanhoitoa kohtaan palaa takaisin syksyn viileyden mukana.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

8 Comments

  • Imikkä ja rotkolemmikki eivät tosiaan näytä kelpaavan kotiloille. Minulla kumpikin laji on ehjälehtisiä. Sen sijaan parissa paikassa kuunliljat ovat aivan pitsilehtisiä. Eivät kylläkään kaikkialla.
    Kotilot ovat ärsyttäviä, mutta niiden kanssa oppii elämään. Mitään kasvia ne eivät ole kuoliaaksi hävittäneet. Kerääminen ja Ferramol tuovat helpotusta, vaikka eivät ongelmaa täysin ratkaise.
    Tuivio saattaisi olla hyvä ja kaunis havukasvi pensaiden edustalle. Se sietää myös leikkausta ja on uskomattoman kestävä.
    Kivireunuksesi ovat tosi hienoja ja kestävät taatusti lopun ikää.

    • Eli paljon siis imikkää ja rotkolemmikkiä👍 Molemmat ovat onneksi minun lempikasvejani💚
      Tuivio voisi tosiaan sopiakin tuohon, täytyy ehkä kuitenkin tehdä tänä syksynä vielä yksi taimistokierros ja katsella mitä löytyisi😊

  • Hieno kivireunus ja kuten taisin jo instassa mainita niin keijunkukat sopivat siihen hyvin. Kotilot ovat ikäviä mutta niiden kanssa oppii elämään. Tällä viikolla olen kerännyt niitä, listinyt ja myrkyttänyt Ferramolilla, vähän sellaista ikuista taisteluahan se on. Keväällä keräämisellä on suurin merkitys.

    • Keväällä ahkera kerääminen on tosiaan pitänyt ne lähes poissa. Olen löytänyt vain kaksi sitten kesän jälkeen. Ai niin ja kolmas paloi nuotion poltossa. Talveksi täytyy yrittää vaan poistaa kaikki mahdolliset kasat👍

  • Tua kivireunus on niin ihana. Jotaki kasvia toki kaipaa, mutta älä peitä kiviä ihan kokonansa.

    • Sinäpä sen sanoit👍 Havut saattaisivat peittää kiviä liiaksikin mutta kyllähän niitäkin tietysti voi leikellä. Saa nähdä saankokaan tätä aluetta vielä työn alle kun tuo metsän raivuu on nyt imaissut ihan kokonaan pauloihinsa. Hirmuisen kivaa ja kunnon kohentuessa aina vain mukavampaa.

  • Ai että, siitä tulee ihana, keväästä syksyyn saakka. Mahtuiskohan sinne vielä myöhäissyksyn iloksi syyssahrameita?

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.