Suuret lehtiperennat tuovat runsautta puutarhaan

Koristeraparperin lehti on värittynyt reunoiltaan punaiseksi.

Kyllä nyt kesä antaa parastaan. Tämä on ainakin tähän asti ollut oikein unelmallinen kesä. Niin sopivasti ollaan saatu sadetta ja auringon lämpöä. Suotuisat olosuhteet näkyvät puutarhassa jättimäisinä kasvustoina ja ihan parhaiten sen tietysti huomaa muutenkin suuriksi kasvavien kasvien kohdalla. Keräsinkin tähän postaukseen esimerkkejä puutarhamme suurista lehtiperennoista, joiden avulla saa helposti luotua jopa viidakkomaista tunnelmaa.

Osalla kasveista on lehtien lisäksi koristearvoa myös kukilla ja myöhemmin kehittyvillä marjoilla. Marjat ovat myös lintujen mieleen, joten niiden kauniista väreistä saa nauttia valitettavan vähän aikaa. Toki iloitsen suuresti myös marjoilla ruokailevien lintujen katselusta joten en koe menettäväni mitään vaikka marjat nopeasti syödäänkin. Olenkin erityisesti tänä kesänä nauttinut siitä miten hyvin meillä viihtyvät niin ihmislapset kuin kaikki luonnoneläimetkin. Pihapupumme lisäksi ovat sammakotkin jälleen löytäneet puutarhaamme ja usean vuoden tauon jälkeen näkee taas nurmikolla pomppivia pikkuruisia sammakonpoikasia. Lammikon kunkkuna häärii suuri lehtisammakko, kun taas kasvimaata vartioi valtava rupikonna. Vaan se eläinmaailmasta, nyt palataan takaisin kasvien pariin.

Valeangervot ovat lemppareitani

Puutarhassa on kasvanut niin sormivale-, kuin sulkavaleangervoakin jo vuosia, kolmessa eri kohdassa alapihalla. Valeangervot tarvitsevat rehevästi kasvaakseen hyvän ja tarpeeksi kostean kasvualustan. Olen myös huomannut, että ne kasvavat parhaiten puolivarjossa. Syvemmässäkin varjossa ne menestyvät mutta eivät kuki niin runsaasti. Kukinta on parhaillaankin runsasta lammikon takakummun takaa nousevan kasvuston yllä.

Valeangervot kurottelevat lammikon kummun takaa kohti valoa.

Oikeastaan en ole kyllä ihan varma olisiko minulla jopa kolmea erilaista valeangervoa sillä yhdellä on tosi kauniin tummanruskea lehtiväri aikaisin keväällä.

Enää lehdissä ei ole kuin häivähdys keväisestä värityksestä ja lehdet ovat muuttuneet lähes kokonaan vihreiksi. Ehkäpä väri säilyisi paremmin mikäli tämä kasvaisi voimakkaammassa valossa?!

Valeangervon seurana kasvaa raikkaanvihreää kuunliljaa jonka olen saanut myös nimettömänä. Keskellä nousevat korkeat lehdet kuuluvat alapihalla luonnostaan kasvavalle putkikasville. Olen pitänyt sitä karhunputkena, Angelica sylvestris. Annan niiden kasvaa rauhassa sillä ne ovat mielestäni komeita. Ja mikä parasta, pojat saavat niistä sitten syksyllä hyviä putkia pihlajanmarjojen paukutteluun.

Erilaisia kuunliljoja on puutarhaan kertynyt jo pieni kokoelma. Lisää kyllä vaan tekisi mieleni hankkia 🙂 Kirjoitinkin muuten viime kesänä kokonaisen postauksen meidän kuunliljoista. Halutessasi pääset lukemaan sen täältä.

Lammikon reunoilla rehottavat lehtiperennat

Varmasti suurimman lehtiperennan titteliä meillä kantaa mantsurianaralia, Aralia continentalis. Tänä vuonna sain aikaiseksi tukea sen varret ajoissa ja kerrankin kasvi näyttää kauniilta. Siinä on kehittymässä lukuisia kukkavarsia joiden kukinto on melko vaatimaton mutta kauniin väriset marjat sulostuttavat kauneudellaan tahuria ja makeudellaan lintuja. Marjat eivät ole tietääkseni ihmisravinnoksi sopivia.

Mantsurianaralia on varttunut suuren pensaan kokoiseksi.
Aralialla on pitkä lehtiruoti josta kasvaa yksittäisiä lehtiä.

Kotkansiipi sopii hyvin lammikon rannalle. Olen istuttanut sen niin, että suuria lehtiryppäitä voi ihailla ylhäältä päin, lintuperspektiivistä. Kotkansiipi näyttäisi pitävän hyvin puolia myös vuohenputkelle joten se on mielestäni vallan käyttökelpoinen eikä ole vielä ainakaan lähtenyt aivan valtavaan kasvuvauhtiin. Siirsin sitä muutaman juurakon myös viereisellä Marjamäellä olevaan öljytynnyriin koska en tullut istuttaneeksi siihen tänä vuonna mitään köynnöstä. Aika nihkeästi siinä viime kesänä mustasilmäsusannat kasvoivat, taitaa olla jo niin herttajalopähkinän varjostama, että kotkansiivet sopinevat tynnyriin paremmin. Tynnyrin juurella on myös muutama viherkasvina kasvattamani saniainen viettämässä kesälomaansa, joten yhdistelmä on vallan sopuisa. Vaan enpäs tullut nyt ottaneeksi kokonaisuudesta kuvaa isolla kameralla. Näpsäisen jossain vaiheessa sitten vaikka kännykällä kuvan Instagramiin.

Lammikon takakummulta saattaa ihailla komeita kotkansiipiä niiden yläpuolelta.
Vihdoinkin hieman kookkaampia lehtiä.

Kilpiangervon, Astilboides tabularis suurista lehdistä olen haaveillut jo vuosia. Jostain syystä kasvi on kasvanut hyvin nihkeästi vaikka luulisi sen olevan mieleisellä paikalla, aivan lammikon rannalla puolivarjossa. Kukkinut se ei ole vielä koskaan mutta tänä kesänä lehdet ovat nyt ensimmäistä kertaa kasvaneet edes jonkin verran. Kaukana ollaan kuitenkin vielä, sillä lehtien sanotaan kasvavan jopa yli 50 cm:n levyisiksi!

Vaan nyt kyllä aloin arpomaan jotta onko tuo kasvini sittenkin kilpirikko, Darmera peltata?? Se ainakin selittäisi lehtien kasvamattomuuden. Kasvi ei ole vielä koskaan kukkinut joten sitä odotellessa en menekään vannomaan kumpi tuo lopulta onkaan. Enemmän kuitenkin olen nyt kallellaan rikon suuntaan.

Alapihalla metsän reunassa ja keskellä lampea

Tonttimme rajoittuu melko tiheään metsään ja vasta melko myöhäinen ilta-aurinko valaisee tätä metsän reunaa. Siellä viihtyvät mukavasti Kermesmarja ja sinikämmen. Ja laskisinpa lehtiperennaksi myös kaikki lammikon lumpeet. Toki niiden kukinta on huumaavaa mutta lammikon ollessa melkoisen varjossa, ei kukinnasta saa kovinkaan usein nauttia. Tuolloin on parasta ihastella kauniin vihreitä, veden pinnalla keinuvia lehtiä.

Kermesmarjan kukinta on herkän vaaleanpunainen.
Sinikämmenellä on tänä vuonna valtavat lehdet.
Lehtiperennoiksi laskettanee myös lammikon lumpeet.

Kermesmarjaa meillä on kasvanut jo vuosia mutta yksittäinen juurakko ei ole ollut hirmuisen pitkä-ikäinen. Onneksi se tekee siementaimia joiden avulla kanta on pysynyt hyvänä ja olen saanut siirrettyä niistä taimia toisaallekin. Kellarin kummun takana kasvaa yksi jälkeläinen oikein tyytyväisen oloisena. Siellä on hieman kuivempaa joten kasvusto pysynee kauniisti pystyssä ilman tukemistakin.

Sinikämmen kukki kauniisti jo keväällä mutta tällä hetkellä sen valtaviksi kasvaneet lehdet herättävät ihastusta. Pitäisi vaan enemmänkin leikata viereisen kuusen oksia pois, jotta sen helmoissa kasvavat kasvit pääsisivät paremmin esille.

Varjosontikka kasvaa aivan kuusen helmoissa.
Varjosontikka kasvattelee kaunista marjasatoa.

Varjosontikka ja kiinanjalkalehden ensikukinta

Varjosontikka, Diphylleia cymosa on melkoisen näyttävä lehtiperenna joka viihtyy meillä hienosti suhteellisen valoisassakin paikassa, missä kuitenkin kosteutta on riittämiin. Sain aikaiseksi leikata viereisen kuusen oksia kasvin päältä pois ja voi miten kauniisti sontikka pääsi esille leikkausoperaation seurauksena. Varjosontikan kukinta on melko vaatimaton mutta kesän edetessä kehittyy valtavan kauniit marjatertut. Siniset marjat ovat kiinni kirkkaanpunaisissa varsissa! Voi kunpa marjat saisivat olla edes hetken paikoillaan mutta linnut popsivat nämäkin herkkupalat nopeasti suihinsa.

Loppuun vielä kuva erikoisen lehtiperennan kukista. Hitaasti on kasvanut kiinanjalkalehti, Podophyllum versipelle `Spotty Dotty` yhden lehden kasvista jo muutaman lehden kokoiseksi. Suotuisasta kasvukaudesta kertonee myös sen ensimmäinen kukinta. Toinen jalkalehdistäni, todennäköisesti himalajanjalkalehti, P. hexandrum kukki jo aikoja sitten joten aivan sattumalta huomasin nämä ihastuttavan väriset kukat. Onneksi tulin kurkistaneeksi lehtien alle, sillä muuten olisi kukinta mennyt kyllä kokonaan minulta ohi. Nyt jännitän muodostuuko kukkien jälkeen myös hedelmää.

Vaan nyt riennän vielä puutarhaan ihastelemaan. Huomasin äsken auton ikkunasta, että punaiset unikot ovat aloittaneet kukintansa kasvimaalla. Joko teillä ovat unikot aloittaneet?

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

11 Comments

  • Pioniunikot kukkivat jo mutta kuivuus kiusaa niitäkin. Valeangervoa on minulla ostoslistalla kunhan vain jostain löytyisi. Kävin tänään kahdessa eri taimimyymälässä eikä kummassakaan ollut. Mantsurianaralia vaikuttaa mielenkiintoiselta kasvilta, pitää laittaa sen nimi ylös.

    • Valeangervo sopii kyllä hienosti teille. Pienen alun löysin viime vuonna Flöriltä mutta se on vielä n. 15 cm koko kasvi. Saa nähdä tuleeko siitä ikinä kookasta.
      Tuo aralia voi olla myös hieman hakusessa, sen alun ostin aikoinaan harrastajalta Mustilan taimipäiviltä. Oi, nekin olisi jo ensi kuussa, kyllä tekisi mieli lähteä käymään.

  • Onpa upeita lehtiä ja muutama minulle tuntematon. Täytyypä tarkistaa, mitkä menisivät täällä II-lll-vuöhykkeellä. Olen samaa mieltä kanssasi, että kilpiangervosi ei ehkä olekaan kilpiangervo. Toki kilpiangervon kasvu isoksi kestää kauan, mutta mielestäni sen lehdet ovat pyöreämmät ja kuperat.

    • Juu, ei se tosiaan ole kilpiangervo vaan se kilpirikko. Meni minulla kilvet sekaisin😊

  • Komeita lehtiperennoja! Muutama tuttu löytyi, mutta sitten myös pari ihan tuntematonta, kuten tuo varjosontikka. Siinä onkin todella hienot lehdet! Kiinanjalkalehden kukat ovat hurmaavan väriset.
    Valeangervot ja kuunliljat ovat kasvaneet meilläkin tänä vuonna hirmuisen suuriksi. Meilläkin on tullut alkukesän aikana sopivasti vettä ja lämpöä, niin jaksoivat pullistella kunnolla. Saa nähdä, kuinka nyt käy, kun ei ole luvattu sateita pitkään aikaan. Mukavaa heinäkuuta!

    • Juu, kyllä nyt vähän hirvittää, että mitä nämä kovat helteet saavat aikaan puutarhassa. Ainakin huomasin jo härmää muutamissa perennoissa. No se ei yleensä tapa vaan vaivaa lähinnä ensimmäisinä vuosina heti istutuksen jälkeen. Jospa sieltä kuitenkin joku ukkoskuuro jossain välissä tulisi👍

  • Komeita lehtiä 💚💚. Tuovat rehevyyttä niin kuin sanoit. Ja lisäksi ovat mun mielestä jotenkin tyylikkäitä kasveja, erottuvat muista.

    • Juu ne on ihan toista maata kuin kaikki se pieni piperrus jonka vain itse tarhuri yleensä osaa puutarhasta edes löytää😊 No on ne pienetkin tärkeitä, herkkukasvit siellä sun täällä💚

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.