Ilta-auringossa lammikolla ja marjakuusien kuulumiset

Illan viileydessä lammikolla on rauhallinen tunnelma.

Huh mitä hellettä onkaan saatu osaksemme viime päivinä! Eikä helle näyttäisi hellittävän ihan heti vaan juhannuskin vietetään näillä näkymin lämpimissä merkeissä. Nyt tulee tarpeeseen kaikki se vesi jota keväällä kallion tankkeihin talletin.

Helpotusta hikiseen oloon löytyy oikeastaan vasta illalla ja vain alapihalta, lammikon luota. Helteiset säät ovat karkottaneet verenimijätkin ja vain satunnaisia ininöitä kuului eilen korviini kun kävin kuvailemassa. Tosin paarmat lienee sitten seuraava vitsaus.

Jo aika isoiksi kasvaneiden tammien suojissa on ihanan viileää.

Yhden kerran olen tänä kesänä jo vähän nostanut pikkulimaskaa lammikon pinnalta mutta seuravan kerran nostan vasta sitten kun helteet helpottavat. Kasvikerros veden pinnalla antaa lammikon eliöstölle kaivattua varjostusta ja se hidastaa varmasti myös veden haihtumista. Minusta on hieman erikoista, että lammikkoon ei ole vielä koskaan tarvinnut lisätä yhtään vettä! Pitkiä hellejaksoja se on jo nähnyt mutta milloinkaan veden pinta ei ole laskenut haitallisen alhaiseksi. Se on minusta ihmeellistä, sillä lammikossa on kumipohja eikä siihen tule vettä muuten kuin satamalla.

Kurjenmiekkojen tilanne tällä hetkellä

Tästä vanhassa postauksesta parin vuoden takaa sain kivasti palautettua mieleeni silloisen tilanteen lammikon iiristen suhteen. Edelleen on pian kukkaan tulossa tuo tumma tarhakurjenmiekka `Sultry Mood`. Tajusin kuitenkin, että tulppaanipuun varjoon jäänyt vaalea siperiankurjenmiekka on hävinnyt. Siitä ei näy jälkeäkään.

Ensikukinta tälle japaninkurjenmiekalle.

Vaan kun paljon istuttaa niin aina jotakin nousee 🙂 Tänä vuonna on vuorossa ensikukinta ensimmäiselle japaninkurjenmiekalle, Iris ensata.

Sen hennompi kasvutapa on lähes heinämäinen mutta lehtien keskellä tuntuu kovempi alue juuri niin kuin Pirkko tuolloin pari vuotta sitten oli minulle opettanut. Pakko oli äsken ihan käydä tunnustelemassa lehtiä etten vain puhu ihan höpöjä. Toinenkin japanilainen kasvaa lähettyvillä mutta siinä ei ole vielä koskaan ollut kukan alkuja. Hengissä kuitenkin, se on pääasia!

Varjosta huolimatta kasvaa lammikolla myös harakankelloa.
Kuunliljojen lehdet ovat tänä vuonna suuria.

Japaninkurjenmiekan sineen sopii hyvin sen yläpuolella kasvavat sinisävyiset kuunlinjat. Osallistuin aikoinaan kimppatilaukseen missä tilattiin juuri noita iiriksia ja kuunliljoja. Valitsin silloin lähes kokonaan vain näitä sinisen sävyisiä Hostia sillä pidän näistä kaikista eniten. Nyt olen alkanut kyllä mielimään myös sellaisia joissa olisi vihreää ja puhtaan valkoista. Näin sellaisia istutuksessa Linnanmäellä ja ihastuin. Vaan se onkin sitten jo ihan oma tarinansa josta kirjoittelen sitten kun se on ajankohtaista. Ensin suunnitellaan ja annetaan syksyn viileyden tulla.

Pari muutakin ensikukintaa

Japaninkurjenmiekan lisäksi huomasin ensimmäistä kertaa paljon kukkia myös kiinanlaikkuköynnöksessä. Se on kotimainen jaloste `Annikki`, jonka pitäisi tehdä minikiivejä ilman ristipölytystä. Jännä nähdä päästäänkö jo tänä syksynä maistamaan omia kiivejä. Kerran olen niitä saanut vierailulla maistaa ja niin hyviä kyllä olivat.

Aivan lamikon ensimmäisenä kesänä toin isäni kotilammista muutamia suovehkan, Calla palustris alkuja. Hienosto ne ovat kitkutelleet hengissä kivien rakosissa vaikka maata niille en ole tarjonnut ollenkaan. Sen verran on kuitenkin kivien väleihin ilmeisesti jo humusta kertynyt, että saavat jo vähän ravinteitakin ja kasvu on selvästi tänä kesänä ollut runsaampaa. Ja pari valkoista kukkaakin löysin! Samaisesta lammikosta tuotu valkoinen lumme ei ole vielä koskaan kukkinut, joka vuosi on tehnyt vain jokusen lehden enemmän. Ehkäpä joku päivä vielä sekin ihme nähdään, toivottavasti <3

Laikkuköynnös kukkii ensimmäistä kertaa.
Saniaiset ovat tuuhistuneet kahdessa vuodessa.
Suovehkan ensikukinta tuolla takana pensaan helmojen alla.
Tulppaanipuun lehdet.

Saviruukuissa on muuten kolme pientä katsuran taimea. Saavat nyt toimittaa puuttuvien japaninvaahteroiden virkaa. Yritin jo keväällä tilata sellaista oikein liuskalehtistä mutta sitä ei sitten tullutkaan lähetyksessä. Oikeastaan ihan hyvä koska nyt voin hyödyntää jo nuo olemassa olevat katsuran taimet. Ne ovat itse siemenestä kylvämiäni ja sen tähden minulle arvokkaita.

Marjakuusiaidan kuulumisia kyseltiin

Oikeastaan innoitus tähän postaukseen lammikolta tuli muutama päivä sitten Marilta, joka tiedusteli mitä kuuluu viime keväänä istuttamilleni marjakuusiaidoille.  Ja ihan hyväähän niille onneksi kuuluu. Pelkäsin ensimmäisen kevään mukanaan tuomia mahdollisia ahava-vaurioita mutta eipä niitä oikeastaan tullut tuskin ollenkaan. Lammikkoa reunustavan aidan suojana ei ollut mitään muuta kuin lumikerros niin kauan kuin se nyt oli ollakseen. Kasvihuoneen vieressä suojasin aidan pätkää säkkikankaan palasella. Siellä ensimmäinen pensas hieman ruskistui keskeltä mutta uskoisin uuden kasvun peittävän ruskean kohdan vielä tämän kesän aikana.

Lammikkoa reunustava marjakuusiaita.
Kasvihuoneen edustaa sivulta rajaava marjakuusiaita.

Vime vuonna leikkasin muistaakseni loppukesästä pensaista pois vain yksittäisiä ja selvästi pidempiä oksia jotka häiritsivät silmää. Ajatuksena on tänä vuonna leikata aidat nyt vähän reippaammin jotta niistä kasvaa mahdollisimman tuuheita heti alusta asti. Istutusvuonna en vielä hennonut niin kovin leikellä kun ajattelin, että saavat ensin rauhassa juurtua ja selvitä ensimmäisestä talvestaan. Suunnitelmissa on muotoilla ainakin lammikolla aidan päähän Pinteristä löytyneen kuvan mukainen muoto. Muoto auttaa ylläpitämään avoimempaa näkymää lamikolle. Sillä en halua sen kokonaan peittyvän yläpihalta katseltaessa. Aita tulee pysymään myös paljon matalampana kuin mitä tuossa mallikuvassa.

Suloinen Puppeli

Loppuun vielä yksi ihana tämän kesän tapaus. Suloinen rusakon poikanen, Puppeli on ottanut puutarhamme kodikseen. Tai oikeastaan varmaankin sen emo on vaan käskenyt sitä odottelemaan päivät puutarhassamme. Välillä poikanen kävi vallan hurjan rohkeaksi ja ainakin viikon verran sen saattoi löytää joka ilta ja joskus aamuisinkin talon terassilta! Terassi on ihan talossa kiinni ja sinne noustaan usean portaan verran maasta käsin. Pöydän ja hyllyjen takana vain kuului koipien kolistelua kun Puppeli koikkelehti siellä edes takaisin. Ja kun silmä vältti niin hän oli käynyt maistelemassa mehitähtiä ja tummalehtistä koristeapilaa. Usein kaverin tapaa kuitenkin milloin mistäkin päin syömässä voikukkaa ja valkoapilaa. Viime aikoina lempipaikka on ollut alapihalla likakaivojen vieressä. Olipa pienempänä tähystelemässä myös useana iltana kellarin kummullakin. Sen paikan turvallisuudesta olin kyllä pupuäidin kanssa aivan eri mieltä. Paljas kellarin päällys ja suojana vain muutama tulppaanin lehti. Helposti olisi voinut joku petolintu napata palleroisen iltapalakseen.

Koristeapilan lisäksi emme ole poikasta lainkaan ruokkineet tai muutenkaan lähestyneet silittelymielessä tms. Tietysti sille on tullut aina jutusteltua kun ollaan kohdattu. Välillä kävi mielessä, että olisiko niitä jopa useampikin kun niin usein näki aivan eri puolilla puutarhaakin. Erikoisen kesy joka tapauksessa on pupunen ollut ja paljon iloa tuonut perheeseemme. Toivomme kaikki Puppelille pitkää ja onnellista elämää vaikkakin se tarkoittaa syksyllä entistä tarkempia verkkojen virittelyjä. Niin suloinen kuin Puppeli onkin, niin en kuitenkaan halua sen kaluavan puutarhan puita ja pensaita!

Rusakon poikanen vastaistutettujen koivuangervojen takana.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

14 Comments

  • Mukava kuulla ja nähdä lampialueen kuulumisia! Se onkin todella kaunis, vehreä paikka.
    Ihastuttavan värinen japaninkurjenmiekka!
    Suloinen pupunen!

    • Kiva kun tykkäsit💚 Vähän mietin, että taasko minä lammikon juttuja kirjoittelen mutta edellinen vähän vastaava löytyi tosiaan parin vuoden takaa. Eikäpä niistä postauksista kuitenkaan koskaan ihan samanlaisia tule. Ainakin osa kasveista on kuollut ja uusia tullut tilalle😊

  • Lampikuulumiset melkeinpä virkistävät tässä helteessä. Jännä, ettei vesi ole kummemmin haihtunut, vaikka ainakin meillä helteen lisäksi myös tuulee jatkuvasti.
    Marjakuuset ovat kauniin vehreitä. Niistä tulee vielä hieno aita. Sellaisia Lontoossa käydessäni ihailin monessa paikassa.

    • Veden säilyminen lammessa on minustakin pienoinen ihme. Nytkin tuulee jonkin verran ja juuri ajattelin että on tämä kasveille ihan kamala yhdistelmä. Tuuli ja paahde molemmat samanaikaisesti😬

  • Minulla on yksi iris ensata mutta se pitäisi siirtää parempaan paikkaan, ruusut ovat valloittaneet kasvupaikan kokonaan. Söpönen rusakonpoikanen mutta aikuisena ei enää ollenkaan kiva puutarhassa. Koko lammikon seutu on niin <3

    • Nytpä kannattaakin siirtää kasvien siirtely hieman kosteampaan ja viileämpään ajankohtaan. Tai ainahan sitä voi tietty pyrkkiin nostaa jos näyttää ihan kokonaan tukehtuvan ruusujen alle👍
      Rusakko tosiaan saattaa jäädä pyörimään aikuisenakin lähettyville joten hyvät suojaukset on ihan ehdottomat. Näin kesällä nuo onneksi syövät enimmäkseen apilaa ja voikukkaa. Niitä riittää💚

  • Minäkin odotin kiinnostuneena tietoja marjakuusiaidasta. Sinun taimesi näyttävät tässä vaiheessa tuuheammilta, tosin omissani vuosikasvu ei ole noin pitkällä. Olen kovasti miettinyt, istutinko omat taimeni sopivin välein ja leikkasinko keväällä oikein. Aika näyttää. Kiva oli lukea muutenkin lammikon kasveista ja kuulumisista.

    • Keväällä tosiaan en leikannutkaan näitä ollenkaan joten siksi varmasti enemmän nyt tuota uutta kasvua. Ja onkos myös sinun puutarhasi pohjoisempanakin!? Elokuussa sitten muotoilen ja leikkaan oikein reippaammin. Hyvinhän tämä marjakuusi tuota leikkuuta kestää joten jatkossa voisin minäkin keväisin näitä vähän alustavasti aina siistiä.

  • Marjakuusiaidat näyttää ihanilta! Tykkään niin niiden vihreän väristä. Vehmaita, vaikka ovat havuja.
    Meillä noita puppeleita riittää puutarhassa joka kesä, välillä viisikin yhtaikaa. Ovat viime vuosina jatkuvasti pitäneet osan mun koristeheinistä matalina, niin että lopulta kuolivat.

    • Apua niin monta puppelia😬 Yksikin riittäisi😊
      Marjakuuset kaipaavatkin jo leikkaamista, yrittäisiköhän sitä ihan jotain linjalankaa viritellä vai menisikö vain vapaalla kädellä!?

      • Nyt tuli liian vaikea kysymys 💚😁. Meillä ristiturpien leikkuupalvelu hoiti matjakuusetkin viime talvena.

        • Ihmettelen kun täällä ei ole vielä kukaan maistellut. No rautatieompun leikkaus kyllä onnistuu meidänkin puppeleilta😊

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.