Daalioita, kierrätysmultaa ja järeä kohopenkki

Puretun vanhan navetan kivijalkakivet saivat uuden elämän kohopenkin reunuksina.

Tämän kevään toisen yhteistyöpostauksen sain tehdä yhdessä Metsäpirtin multaa valmistavan Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:n kanssa. Ideana oli järjestää kasvatuskokeilu jollakin heidän tuotteellaan ja postata myös kokeilun onnistumisesta sitten kesän lopulla. Kokeilun kasvit sain ideoita itsenäisesti.

Koska tuote ei ollut minulle entuudestaan tuttu niin ensimmäisenä ajatuksena mieleeni nousivat epäilykset kyseistä tuotetta kohtaan. Onneksi kuitenkin tutustuin tarkemmin heidän tuotteisiinsa!

Tykkäsin ajatuksesta, että heidän kasvualustansa on valmistettu pääosin kierrätysmateriaaleista ja käytetyn turpeen osuus on erittäin vähäinen. Lisäksi kompostimullan valmistumisen yhteydessä kerätään talteen sivutuotteena syntyvä biokaasu. Multien tutkimisesta vastaa ruokavirasto omavalvonnan lisäksi ja mullan mukana toimitetaan kattava tuoteseloste, josta selviävät juuri tuon kyseisen erän sisältämät ravinnetasot ja raskasmetallipitoisuudet.

Metsäpirtin multa saapui hyvissä ajoin ennen rakentamisen alkamista.

Tarvittavan määrän voi kätevästi laskea multalaskurin avulla ja pienemmät määrät multaa voi noutaa myös itse edullisesti omalla peräkärryllä. Noutopisteet löytyvät täältä.

Kasvatuskokeilun kasveiksi valitsin daaliat

Oman maakellarin myötä on daaliakokoelmani kasvanut suhteellisen suureksi ja jo vuosia on haaveissani ollut kunnollinen kohopenkki niiden kasvattamiseen. Tähän asti ne ovat kasvaneet kasvimaan reunassa ja yläpihalla olevassa pienessä kohopenkissä, suurehkon istutusalueen reunamilla. Kasvimaalla daaliat kyllä kasvaisivat hyvin mutta olisihan se mukavaa saada sinne mahtumaan jotain syötävääkin. Yläpihan penkissä taasen alueen muu kasvillisuus on alkanut vuosien myötä varjostamaan liikaa ja viereinen rusokirsikka rohmuaa kosteuttakin melkoisesti.

Kasvihuoneessa esikasvatetut daaliat ovat valmiita siirrettäväksi penkkiin.

Kohopenkin rakentaminen

Ja koska suunnitelmillani on tapana muuttua joskus radikaalistikin matkan varrella, päätin muutama kuukausi sitten vaihtaa talvella suunnittelemani muuripuutarhan kohopenkiksi. Oikeastaan idea alkoi hahmottumaan sen jälkeen kun tajusin, miten paljon olinkaan uudenvuodenyönä tilannut uusia daalian juurakoita. Enkä sitä paitsi ollut löytänyt sopivia tiiliäkään muuria varten, joten ihan järkevääkin oli mielestäni käyttää pihassa jo olevat materiaalit pois tieltä pyörimästä ja saada siinä samalla ratkaistua juurakoiden sijoittaminen.

Kivet painoivat satoja kiloja eikä niiden liikuttelu ihmisvoimin olisi ollut nykypäivänä mahdollista.

Niinpä rakennutin maanrakentajalla viime syksynä ostamistani navetan kivijalan kivistä melkoisen vankkarakenteisen kohopenkin alapihallemme, syreeniaidan eteen. Siinä daalioita ei varjosta mikään vaan ne saavat paistatella auringossa koko päivän. Kohopenkkistä tehtiin  5.50 x 2 m suuruinen ja kovaa parkkialueen pintaa kaivettiin pois niin, että syvyydeksi tuli keskeltä ainakin noin metrin verran. Kaivanto ja sen reunat vuorattiin savikerroksella, jotta alue säilyttäisi kosteutensa paremmin.

Alueen pohjalle tuli kerros savea.
Tilkitsin myös saumat savella jotta kasteluvesi ei pääsisi valumaan saumoista ulos.

Ja millaiseen multaan daaliat pian varpaansa saavatkaan! Kohopenkki täytettiin HSY:n toimittamalla Metsäpirtin mullalla ja pian pääsen istuttamaan esikasvattamani juurakot muhevaan multaan, missä uskon niiden viihtyvän ja kasvavan erinomaisesti.

Vaikka käytössä olikin konevoimaa niin joutui lapionainenkin paiskimaan töitä oikein olan takaa.

Raportoin kasvatuskokeilun tuloksista sitten loppukesällä. Silloin toivon daalioiden availevan ensimmäisiä kukkiaan ja kokeilun tulosten olevan selvillä. Vähän tällainen testimeininki minua kyllä jänskättää, entäs jos tulokset eivät olekaan hyviä ja kasvit kituvat henkihieverissä?! Pitkän kokemuksen tuoma tieto tuo kuitenkin HSY:llä luottoa omiin tuotteisiinsa, koska tällaiseen kokeiluun halusivat kanssani lähteä. Hih, oman tuotteensa lisäksi heidän täytyy kait luottaa pikkuisen myös minun vihreään peukalooni…

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

P.S. Vaikka kivijalan kiviä käytettiin myös toisessa kohdassa samaisen parkkialueen reunalla niin niitä jäi siltikin vielä jäljelle. Kaksi pitkää ja kuusi lyhyttä. Nyt ajatukset surraa ja suunnittelu on taas käynnissä, vaikka niin jo päätinkin tämän olevan viimeinen isompi projektini. Vai voisiko ne sittenkin laskea samaksi projektiksi koska käytettävä kivimateriaali on samasta erästä?! 🙂

12 Comments

  • Vau, miten hienoja kiviä. Penkistä tulee hieno ja siitä riittää iloa vuosiksi eteenpäin. Daalioille tai mitä vielä keksitkin.
    Kävin muutama vuosi sitten tutustumassa Espoon Ämmässuon kaatopaikan toimintaan. Silloin meille esiteltiin myös mullan valmistusprosessi kaikkine vaiheineen. Naapurit hakevat Metsäpirtin multaa peräkärryllä ja ovat kovin tyytyväisiä. Ylipäätään kaatopaikat ovat nykyisin jotain ihan muuta, mitä kuvittelemme. Hoidettuja ja tekniikkaa täynnä.

    • Nuo kivet ovat niin meidän puutarhan näköisiä. Tuovat ihanaa maalaisfiilistä tänne pellon reunan tölliin💚
      Kyllähän se tarkkaa ja säädösteltyä hommaa on nykyään jätteiden kanssa. Ja kierrättäminen sekä biokaasun tuottaminen tärkeitä asioita muutenkin.

  • Ehdottomasti samaa projektia koska kivet ovat samaa joukkoa. Hieno tulee, kauniit kivet ja niin tasaisen väriset.

    • Vielä ei ole sytyttänyt jäljelle jääneiden kivien suhteen mutta eiköhän se viimeistään talvella sitten taas iske jokin idea joka matkalla muuttuu sinne ja tänne😊

  • Aivan ihanat kivet uuden kukkapenkin reunoina! Kyllä daalioiden kelpaa tuolla kasvaa ja kukkia, uudessa hyvässä mullassa ja viherpeukun hoidossa:)
    Ja ilman muuta projekti vain jatkuu, kun materiaali on jo pihassa… ja sitä paitsi nainen voi aina vaihtaa mieltään, varsinkin puutarhajuttujen suhteen;)

    • Juu ja sanotaankos sitä mielen muutosta ajatusten ja suunnitelmien jalostumiseksi 😉

  • Kivijalakakivet on sitte komeeta ja komian kokoone ja syvyynen penkki. Kyllä siinä kelepaa daaliooren kasvaa. Joo, tuallaasia kiviä ei kyllä iliman konevoimia siirrellä. Toista son ollu ennen, ku koko kylä oli häsyys.

    • Huomasin kivien riviin poratuissa reijissä puuta. Ihmettelin kovasti miksi ihmeessä niihin oli puutappeja työnnetty ja miten ne eivät olleet jo lahonneet?! Ilmeisesti puutapeilla on aikoinaan halkaistu kiviä. Puu on kasteltu ja kostuessaan sen turpoaminen on halkaissut kiven. Noiden parin rivin kohdalta halkeamista ei siis ollut toivotusti tapahtunut koska olivat keskellä kiveä vielä jäljellä. On ne olleet alkeelliset työtavat ja välineet ennenvanhaan! Vaan niin vain on kivi haljennut ja vaihtanut paikkaa ilman hevosta kummempaa konetta!

  • On kyllä komeat kivenjärkäleet! Konevoiminhan noita on järkevin siirrellä. Kyllä kelpaa daalioiden kukkia loppukesällä. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

    • Tänään taas vähän mittailin mielessäni seuraavaa kivikasaa😅 Täytyyhän ne loputkin saada pois pyörimästä ja multaakin vielä jäi👍

  • Todella hieno, olen ihaillut penkkiäsi jo useamman kerran. Miten saisin omalle pihalleni jotain vastaavaa. Terveisin Virpi

    • Kiitos Virpi💚 Helpompia kiviä työstää ovat ihan luonnon muovaavat kivet tai liuskekiviset muurikivet. Niistä käsin latomalla olen tehnyt Kauhurinteen muurit. Tulee myös reilusti halvemmaksi kun ei tarvitse järeitä maansiirtokoneita nuo pienemmät kivet👍

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.