Kaalikasvien kasvattaminen siemenestä

Huhtikuussa on aika kylvää kaalikasvit esikasvatukseen.

Oi miten ihanan aurinkoiseen aamuun saimmekaan tänään herätä. Eilisen koiranilman jälkeen valo ja lämpö tuntuivat niin mahtavalle.

Jo talvella päätin yrittää tänä vuonna oikein tosissani kaalikasvien kasvatusta. Muutama epäonnistunut ja haparoiva yritys oli vuosien varrella tullut tehtyä mutta nyt lähtisin ihan tosissaan liikkeelle. Otin esille talvella tilaamani siemenpussit ja aamukahvia siemaillessani tilasin kaksi reilun neljän metrin mittaista palaa tuholaisverkkoa! Edelliset kokeiluni olivat näet kaatuneet ahnaiden kaalinsyöjien hyökkäyksiin. Tunnetusti ristikukkaiset ovat oikeita tuholaismagneetteja ja suojaamattomina pienet taimet ovat pian syöty jälkettömiin. Yritin edellisen kokeiluni yhteydessä suojata taimia tavallisella harsolla. Sen ongelmana on kuitenkin liika lämpö ja kosteus. Tuon aamulla tilaamani tuholaisverkon aion viritellä harjateräskaarien avulla tukevasti kasvien ylle ja pidän verkkoa paikoillaan pitkälle kesään asti. Poistan sen varmaan vasta joskus heinäkuun lopulla. Verkon alla lämpötila tai kosteus eivät pääse nousemaan liiaksi, sillä ilma pääsee paremmin kiertämään verkon kudoksen lävitse.

Kaalien kylväminen ja esikasvatus

Valitsemistani kaalikasveista varsinkin ruusukaalilla on todella pitkä kasvuaika ja kylvöstä satoon kestää jopa 6 kuukautta. Niinpä esikasvattaminen on välttämätöntä jotta satoa olisi edes jonkinlainen mahdollisuus päästä maistelemaan. Keitetyt ruusukaalit ovat meidän perheen herkkua joten kylläpä olisikin vallan ihanaa saada pöytään oman sadon kaaleja, nam!

Kylvin kaalin siemenet itse sekoittamaani kylvömultaan ja peitin kylvöksen noin sentin paksuisella kerroksella multaa. Käytin tomaatti- ja rypälerasioita jotka olen todennut tosi käteviksi. Niissä on valmiina reijät pohjassa ja kannessa. Ovat kuin pieniä kasvihuoneita ja helppoja myös siirrellä. Yritin kylvää maltillisen määrän ja se olikin helppoa siementen suhteellisen suuren koon ansiosta.

Broccoli `Miranda`:n siemenet oli helppo kylvää suuren kokonsa ansiosta.

Kun kaalin taimet toivottavasti pian itävät niin ne tarvitsevat runsaasti valoa. Valon puutteessa ja liian lämpimässä kaalin taimet kasvavat helposti pitkiksi ja honteloiksi. Päivisin kasvihuoneessa lämpötila nousee jo mukaviin lukemiin joten mietinnässä on kuljetella taimia kasvihuoneen ja kellarin väliä. Öiksi veisin kylvökset kellariin ja aamulla ennen töihin lähtöä siirtäisin ne jälleen kasvihuoneeseen. Voisikohan tuo toimia? Ei ehkä ihan vielä mutta lähempänä kuun vaihdetta ainakin jo hyvikin voisi. Aluksi täytyy varmaan vielä tuoda kylvökset sisälle itämään mutta pian sen jälkeen voisi aloittaa tuon kellari/kasvari rumban.

Taimien istuttaminen ja hoito

Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Vaikka tanakat kaalintaimet ovatkin vielä vain haaveissani niin otin jo vähän selvää niiden istuttamisestakin. Tietysti itsestään selvää on se, että taimet istutetaan kasvimaalle vasta hallanvaaran väistyttyä. Ja erityisen tärkeää on antaa yksittäiselle taimelle tarpeeksi suuri kasvutila. Tuo on se vaihe missä itselläni homma menee helposti puihin. Yleensä taimia on kuitenkin tullut koulittua yli oman tarpeen ja tila pienellä kasvimaalla on kortilla. Ruusukaali kuitenkin vaatii taimi- ja riviväliksi jopa 50-60 cm. Eli neljän metrin pituiseen penkkiin mahtuu siis vain korkeintaan kahdeksan taimea! Jos taimet kasvavat liian tiukassa niin muutenkin pienikokoiset ruusukaalit jäävät entistä pienemmiksi.

Voisi helposti kuvitella, että hieman ylilannoittamalla saattaisi saada kaalit kasvamaan hyvin vähän tiuhemmassakin. Niin ei kuitenkaan ole asian laita. Liiallinen typen saanti aiheuttaa ruusukaalien kerien kasvamisen löyhiksi. Tämä olikin toisaalta helpottava tieto, sillä kasvimaalla paljon käyttämäni nurmisilpun laittaminen tuholaisverkon alle olisikin ollut hankalaa. Typekästä silppua voi kuitenkin antaa yhden kerran kasvukauden aikana ja näin aionkin tehdä. Kerros silppua hillitsee mukavasti myös rikkakasvien kasvua.

Vielä on yksi tärkeä asia muistettavana sitten elokuussa. Ruusukaalin taimet täytyy muistaa latvoa! Latvominen eli latvan katkaisu nopeuttaa sadon valmistumista ja kasvattaa muuten pieneksi jääviä ylempiä keriä. Myös alimpia lehtiä voi poistella kasvukauden lopulla. Sadon korjaaminen aloitetaan alhaalta ja edetään ylös latvaa kohti. Satoa voi kerätä vielä pieniin pakkasiin asti. Aikalailla tuo loppukesän hoito muistuttaa muuten tomaattien hoitoa. Näiden kanssa saattaa muuten jossain vaiheessa tulla eteen myös tukeminen. Voisikin jo valmiiksi sitoa taimet pajukeppeihin heti tuholaisverkon poistamisen jälkeen. Mahdollisen sadon korjaaminen on paljon helpompaa jos kasvit ovat edes jotakuinkin pysyneet pystyssä.

Vaan vielä on matkaa ennen kuin ollaan sadonkorjuussa. Ehkäpä ei ihan vielä kannata kaivella reseptikirjoja esille. Olisi kiva kuulla kokemuksiasi kaalikasvien kasvatuksesta. Oletko onnistunut saamaan oman maan kaaleja ruokapöytään? Vai löytyikö kaalimaaltasi vain mummon pitsiliinaa muistuttavia vihreitä riepuja?

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

P.S. Täältä pääset halutessasi lukemaan Leena Hokan artikkelin broccolin kasvatuksesta!

10 Comments

  • Joskus kasvatin kaalikasveja mutta kun kirpat söivät ne vuodesta toiseen olen luovuttanut. Olisi kiva kuulla käyttökokemuksia tilaamastasi hyöteisverkosta, sellaisen avulla voisin kokeilla uudestaan.

    • Sama täällä, kaalini syötiin hetkessä parempiin suihin. Toivottavasti tämä tuholaisverkko nyt toimisi, laitan sitten syksyllä päivityksen kuinka näiden kanssa kävi👍

  • Toivottavasti onnistut. Ittellä ei oo kokemusta. On muutenki tosi peruskasvatukset.

    • No niin on täälläkin, peruna, porkkana ja punajuuret sitä kasvimaan peruskasvistoa aina olleet. Nyt tulee sitten vielä kaalikokeilun lisäksi tankoparsaakin. Taitaa mennä vähän liian erikoiseksi😬

  • Tämä oli kiinnostavaa luettavaa. En ole uskaltautunut kasvattamaan kuin lehtikaalia, sen suhteen olen pärjännyt mekaanisella torjunnalla, eli nyppimällä pois toukat. Odotan innokkaana kokemuksiasi tilaamastasi hyönteisverkosta, jos se auttaa, niin olisi kiva kasvattaa kaalikasveja enemmänkin.

    • Itsekin tosi isolla mielenkiinnolla odotan kokemuksia tuon verkon toimivuudesta. Olen kuullut siitä kehuja mutta voihan se olla, että kirpat keksivät kuitenkin jonkun reitin herkkujen kimppuun. No kokeilemalla se selviää👍 Ja tosiaan ensin täytyy keskittyä kasvattamaan hyvät taimet. Sain Instagramissa ystävältä hyvät vinkit. Annan nyt taimien itää ja siirrän sitten ne heti kasvihuoneeseen etteivät pääse sisällä venymään roikaleiksi. Kestävät jonkin verran kylmääkin nuo kaalin taimet👍

  • Minulla on ollut parina vuonna ruusukaalia, mutta vasta viime kesänä siitä saatiin edes jotain syötävää. Tein juuri tuon virheen, että istutin taimet liian tiheään. Kuusi tainta yhteen 80*120 cm:n lavakaulukseen oli liikaa, vaikka taimilla oli tilaa levittäytyä sivuillepäin. Niiden kuuden yksilön päällä oli vielä harso melkein heinäkuulle saakka ja taisin kastellakin liian vähän, sillä naapurilaatikossa ilman harsoa kasvaneet kolme tainta kasvoivat paljon paremmin. Viime kesänä ei onneksi ollut juurikaan tuholaisia, niin kuin sitä edellisenä, joten ei tullut pitsilehtisiä kaaleja. Tänä vuonna pitänee sitten varautua kirppohin, kaalikoihin, gammayökkösiin, etanoihin ja ties mihin öttiäisiin…
    Latvonta pitää muistaa minunkin. Joku vinkkasi siitä viime syksynä, mutta näillä korkeuksilla se olisi varmaan pitänyt tehdä jo silloin elokuun alkupuolella. Ruusukaali kestää muuten todella hyvin pakkasta ilman mitään suojausta. Jätin lokakuun lopulla ensimmäistä satoa kerätessäni kasvit pystyyn, sillä niissä oli vielä pikkusormen pään kokoisia keriä vaikka miten paljon. Marraskuun puolivälissä oli seinän vieressä olleen lämpömittarin mukaan ollut yöllä -6 astetta pakkasta ja kaalit porskuttivat vielä täysin edustuskuntoisina. Pikkuruisista kaalinkeristäkin oli tullut jo syöntikokoisia. Nyt en äkkiseltään löytänyt tietoa siitä, kuinka pitkään koemielessä maahan jättämäni yksilö sinnitteli pystyssä, mutta ainakin opin sen, että ei saa hätäpäissään kerätä ruusukaaleista satoa ennen ensimmäisiä hallaöitä, vaan antaa niiden rohkeasti pulskistua siihen saakka kun näyttää tulevan oikeasti pidempi pakkasjakso.
    Viime kesän kokemus kannusti yrittämään vielä kolmannen kerran ruusukaalien kasvattamista kun kerta siemeniäkin oli vielä jäljellä. Taimet alkavat olla nyt koulintakokoisia ja pääsevät varmaan koulinnasta toivuttuaan ulkovarastoon kasvamaan viileämmässä.

    • Ihanaa, kiitos kun jaoit kokemuksesi💚 Lehtikaalien kanssa olen havainnut tuon hyvän kylmän keston. Joskus olen vielä lumen seastakin napsinut lehden palasia. Ai hitsi tietysti ruusukaalit maistuvat myös jäniksille ja kauriille joten ne saakin sitten hyönteisverkon jälkeen verkottaa jänisverkolla, huoh☹️

  • Kiva kuulla tosiaan tuon verkon hyödyt. Ruusukaalia olen kasvattanut kerran ja sain kyllä hyvän sadon, ehkä joskus taas kokeilen. Lehtikaalia laitan joka vuosi mutta en kasvata sitä siemenistä vaan ostan kaupasta valmiin ruukun ja otan siitä senverran taimia mitä tarvitsen ja loput syön. Vuonankaali on myös meidän herkkua ja sitä pitää myös aina saada.

    • Tuo vuonankaali on itselleni aivan uusi ja tuntematon. Sitä pitäisi ehdottomasti joskus kokeilla. Verkot tosiaan ovat jo tulleet ja kaalin taimet itäneet kovasti, toivottavasti päästään mekin herkuttelemaan kaaleilla pitkästä aikaa.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.