Mustion Linnan maisemapuutarha — talvinen elämys

Mustionlinna loisti kauniin keltaisena ja suurten puiden tummat oksat piirtyivät tarkkarajaisina sitä vasten.

Lähdettiin eilen poikien kanssa hankkimaan heille Karjaalta uusia sänkyjä ja kotimatkalla poikkesimme itselleni jo niin tutuksi käyneeseen Mustion Linnan puutarhaan. En ollut vielä koskaan käynyt siellä lumipeitteen aikaan jolloin puutarhaa saattaisi ihailla talvisessa asussaan. Ja komea olikin tuo talviasu, vaikka talvista valoa en kuviini saanutkaan taltioitua. Aurinko kajasti vain hitusen taivaan rannassa, eikä se jaksanut valaista puutarhaan asti. Valkoinen ja paikoin täysin koskematon lumi kuitenkin valaisi omalla tavallaan ja tummat rakenteet ja suuret puut näyttivät upeilta valkoista taustaa vasten.

Tässä kuvassa ovat ehkäpä puutarhan kuvatuimmat rakennelmat. Huomasin jo kaukaa, että tuossa pylväspaviljongin läheisyydessä oli jotakin jännittävää tekeillä. Hiippailin lähemmäksi ottamaan kuvaa ja jonkinlaiset kuvauksethan siellä olivatkin jo käynnissä. Näpsäisin nopeasti oman kuvani ja jatkoin matkaa. Enpä yhtään ihmettele, että tuollainen ympäristö houkuttaa kuvaamaan, onkokaan Suomessa vastaavaa englantilaistyylistä maisemapuutarhaa edes missään muualla.

Rautapergola johon olen ollut ihastunut jo vuosia

Siirryin ihastelemaan rautapergolan aluetta. Huomasin, että se olikin rakennettu pienelle pengerrykselle. Pengerrykseen oli käytetty samanlaisia kivilohkareita kuin aiemmin hankkimani navetan kivijalkakivet. Mielessäni onkin alkanut muotoutumaan uudenlaisia suunnitelmia noiden kivien käyttämiseen. Jospa niillä sittenkin vain pengertelisi noin pienesti vähän siellä sun täällä mm. kaivojen edessä.

Olen myös jo vuosia haaveillut teettäväni tuollaisen rautapergolan jollain metallipajalla. Haaveita, mitä sitä tekisikään ilman niitä? Haaveet ovat aina kannatelleet ja tuoneet elämään iloa. Eikä niiden tosiaankaan kaikkien tarvitse koskaan toteutua. Riittää, kun aina silloin tällöin edes joku toteutuu.

Rautapergolan takana sijaitsee tämä hurmaava ruusukaari. Ruusujen alapuolelle pieneen rinteeseen on istutettu rivi seppelvarpua joka näytti lumikuorrutteen kanssa oikeinkin sievältä. Ja entäpä ne ruusut? Olivat edelleen vihreässä lehdessä, sulokkaasti täynnä vaaleanpunaisia kukkia! Kuinkahan raukkojen käy jos talvi kiristää otettaan?! Tuo istutus ei kuitenkaan ole mikään ihan uusi ja kyllä noilla ruusuilla on jo jokunen talvi takana (viime vuotta ei kyllä lasketa talveksi), joten ehkäpä ne selviävät kuitenkin.

Linnan puiston lukuisat patsaat

Entisen koristealtaan takana on mielestäni ehkäpä puiston kaunein patsas. Naispatsaalla on varmaankin joskus ollut jokin esine kädessään mutta aika on vienyt sen mennessään. Nyt naisella oli kaunis valkoinen päähine ja kauluri yllään. Ja taustana tuo punainen korallikanukka on mitä upein!

Rantaa kiertävän polun varrella on useita patsaita. Tässä niistä joitakin. Tarkastelin niiden materiaaleja mutta en niistä oikein selvää kuitenkaan ottanut. Vaan kauniita ne olivat kyllä kaikki, varsinkin kun tarkasteli niitä vasten hentoista auringon valoa, joka hohti kaukana taivaan rannassa.

Heikko auringon kajo näkyi kaukana taivaan rannassa. Patsaat voi erottaa rannan tuntumasta vaaleina pylväinä.

Upeat jääpuikot entisen tallirakennuksen köynnöshortensiassa

Suurimman elämyksen koin saapuessani entisen tallirakennuksen läheisyyteen. Kuten vanhoilla rakennuksilla on tapana, niin oli myös tallin kattorakenteista vuotanut lämpöä harakoille ja sen seurauksena oli muodostunut vallan huikeaa jäätaidetta!

Vanhaa tallia verhoava köynnöshortensia on kasvanut rakennuksen ympärille aivan ylös katolle saakka. Köynnöksen peittämää rakennusta katsellessani tuli mieleeni satu prinsessa Ruususesta. Juuri tällaisessa paikassa saattaisi prinsessa hyvinkin huilailla sen sata vuotta, ennen prinssinsä saapumista.

Mustion kirkon suunnalta puistoon avautuva portti on upea.

Prinssi karauttaisi sisään ratsullaan tuosta portista ja raivaisi miekallaan tiensä läpi villinä kasvavien köynnöshortensioiden. Ja kun prinsessa olisi virvoiteltu suudelmin hereille unestaan, astelisivat he viereiseen kirkkoon vihille ja juhlisivat häitään keltaisessa linnassaan, eläen onnellisina elämänsä loppuun saakka<3

Hih, vaan nyt tämä satutäti vetäisee viimein sohvalle pitkäkseen ja uppoutuu jo perjantaina BBC2:lla tulleeseen GW:n ohjelmaan, joka on kooste viime kauden ohjelmista.

Ihanaa talvista tammikuun toista viikkoa kaikille!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

P.S. Täältä voit lukea Johannan kirjoittaman postauksen talvisesta Mustion Linnan puutarhasta. Hänen kuvansa ovat upeita!

P.P.S. Löysin myös omasta blogistani ikivanhan kesällä 2015 kirjoittamani postauksen puutarhasta.

4 Comments

  • Komiaa historian havinaa oot taas kuvannu…. Ihan jo kuvitteli prinsessan ja prinssin kulukevan puiston polokuja pitkin 🙂

    • Kyllä, satujen herääminen eloon voi tapahtua vain tuon kaltaisissa paikoissa💕

    • Kesällä kannattaa käydä ja ihan vaikka yöpyäkin. Ravintola on myös upea ja ruoka sekä palvelu vertaansa vailla👍

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.