Tarhurin pohdintoja syvältä sohvan pohjalta

Syyskrookuksisita ensimmäiset ovat jo kaatuneet mutta onneksi niitä nousee koko ajan uusia.

Aurinko armas näyttäytyi tänään ja voi miten sen valo tuntuikin juuri tänään niin mukavalle. Tarhurin olo on muuten tällä hetkellä vähän tahmea ja olen koko päivän lähinnä lueskellut sohvan pohjalla. Pikaiset valokuvaus reissut terassille ja Kauhurinteeseen olivat tämän päivän parhautta.

Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä kiinnostuneempi olen säästä ja sääilmiöistä, sekä tilastoista. Onko kukaan muu huomannut vastaavaa? Lueskelen usein Forecan sivuilta meteorologien kirjoituksia ja varsinkin Markus Mäntykankaan jutut ovat kivasti kirjoitettuja. Hän kirjoittaa, että tähän aikaan vuodesta saamme vain 1/18 osan siitä valosta mitä saamme keskikesällä! Eipä siis ihme, että aurinko tuntuu lähinnä oudolle valoilmiölle tähän aikaan vuodesta.

Onneksi siis aurinko tulvi tänään isoista ikkunoistamme myös tänne sohvan pohjalle mutta erityisen kauniille valo näytti kuitenkin Kauhurinteessä, hentoisia vartaloitaan venytelleiden syyskrookusten seurana. Päätin jo, että en postaisi tänä vuonna ollenkaan syyskrookuksista mutta niin vain pyörsin sitten päätökseni. Välillä tuntuu, että sitä kirjoittelee liikaa samoista aiheista vuodesta toiseen. Uskon, että moni kanssabloggaajakin joskus painii ihan samojen mietteiden kanssa. Tykkään myös kovasti kirjoitella puutarhakohteista kuten parissa edellisessä postauksessa. Vaan entäs sitten kun kaikki lähialueen kohteet on jo kierretty, kuvattu ja kerrottu, osa jo moneenkin kertaan? No ehkäpä silloin on jo matkustusrajoitukset poistuneet ja voin suunnata kohti Englannin puutarhoja<3 Hah, tämä aika vuodesta on selvästi itselläni aina kiihkeää haaveilun ja fiilistelyn aikaa.

Pienten odotusten elämää

Syyskrookuksia lukuunottamatta yleisilme puutarhassa ja luonnossa alkaa olla melko paljas mutta samalla jotenkin niin levollinen. Nyt on aika tarhurinkin levähtää, pysähtyä ja nauttia kaikista pienistäkin iloista elämässä. Olen ostanut ihka ensimmäisen joululehteni ja toivon löytäväni siitä uusia ideoita marraskuun askarteluihin. Toki sammalta unohtamatta mutta toivottavasti ainakin jotenkin uudella tvistillä.

Eräs ystäväni kirjoitti taannoin ihanan kommentin Mamman puutarhan Facebook-sivuille. Minna, sinulla on aina jotakin mitä odottaa! Olen miettinyt tuota lausetta ja kyllähän se taitaa lopulta olla ihan totta. Vaan odotukseni aiheet vain tuntuvat monesti itsestä niin pieniltä ja mitättömiltä. Olen tottunut elämään hyvin yksinkertaista elämää jo lapsesta saakka ja minun oli aina itse keksittävä itselleni viihdykettä. On mielenkiintoista ajatella miten suuri merkitys itselleni on mm. vuodenaikojen vaihtumisella ja vaikkapa erilaisilla juhlapyhillä vaikken erityisemmin jaksa pyhien vuoksi hössöttääkään. Pian on pyhäinpäivä ja innolla odotan jo isänpäivää koska silloin saan nostaa seuraavan kerran lipunkin salkoon. Myös itsenäisyyspäivä on aina ollut tärkeä päivä meidän perheelle monellakin tapaa.

Odotan joulukukkien saapumista lähitaimistolle ja ihanan viipyileviä vierailuja siellä kasvihuoneen lämmössä. Ihan erityisesti odotan istukastulppaanien saapumista ja lauhan sään jatkumista. Sillä lauha sää jouduttaa vuoden alun suurinta hetkeä,  lumikellojen nousua. Pieniä mutta niin tärkeitä odotuksen aiheita minulle. Niin ja nämä odotuksen aiheet siis toistuvat vuodesta toiseen lähes muuttumattomina. Kun ei muusta tiedä niin ei sitä osaa muuta kaivatakaan. Näin on lopulta ihan hyvä, just nyt<3

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

19 Comments

  • Mitäs siitä, vaikka kuvaisi vuodesta toiseen samoja kohteita ja kertoisi samoja juttuja? En minä ainakaan muista, kuka vuosi sitten postasi mistäkin kasveista tai aiheista. Silloin jos on kopioinut kuvat ja tekstit suoraan jostain vanhasta postauksesta, niin saattaa vähän aiheesta riippuen tulla mieleen, että aivan kuin olisin lukenut saman joskus toistekin. Jos syyskrookukset vuosi toisensa jälkeen ilahduttavat niin paljon, että niistä tekee mieli tehdä postaus, niin siitä vaan! Syksyn pimeydessä kukkakuvat piristävät aina päivää.
    Meilläkin pilkotaan varsinkin syksy ja talvi pienempiin osiin, joita odotetaan innolla. Silloin kevään odotus ei tunnu niin pitkältä ja vuoden pimein osa sujahtaa vähän kevyemmin ohi. Mukavia lokakuun viimeisiä päiviä!

    • Totta, blogeja joita seuraa on kyllä ainakin itselläni useita kymmeniä. Ja usein samat kasvit joista bloggaa ovat vuodessa hieman ehkä kasvaneetkin😊 Ja vasta painoksi mahtuu puutarhaan myös kasveja jotka häviää heti ekana talvena eikä niistä välttämättä kuule enää koskaan uudestaan.

  • Väkisinki aiheet pyäriivät vuaresta toisehen samojen aiheeren ympärillä, varsinki jos niistä itte tykkää, mutta…. so what! Yritän eres kuvat ottaa toisesta suunnasta 🙂 Syyskrookukset o eherottomasti kuvaamisen arvoosia!

    • Kuvakulmia olen itsekin paljon miettinyt mutta niissäkin helposti sortuu aina käyttämään niitä itselle mieluisimpia ja pihan rumat rakennukset ja rytökasat asettaa myös omat haasteensa kuvakulmien valintaan. Täytyisi alkaa ehkä miettimään jotain pientä uudistusta ensi vuodelle, se monesti piristää. Eikä sen tarvitse olla mikään isokaan juttu. Viimeksi kun olen mietiskellyt samoja niin keksin suunnitella itselleni tuon pyöreän logon postauksen loppuun😊

  • Syvällistä pohdintaa! Lumikellon ensimmäinen nuppu kuuluu täälläkin vuoden tähtihetkiin. Syyssahramisi ovat muuten aivan ihanat, kyllä niistä jaksaa lukea joka ikinen syksy. Itsestä vain tuntuu siltä, että aiheet toistuvat, mutta niinhän ne tosiaan luonnon ja vuodenkierron kanssa eläessä toistuvatkin. Se kuuluu asiaan, ja voipi olla niinkin, että blogisi lukija odottaa erityisesti juuri syksyllä sitä syyssahramipostaustasi, ja keväällä lumikelloraporttia.
    Koska aika tuntuu kuluvan koko ajan kiihtyvää tahtia, tuntuu toisaalta siltä, että vastahan näistä syyssahrameista kirjoitin, vaikka siitä on jo vuosi. Ja kohta saa taas kirjoittaa kevätkurjenmiekoista. Ihailen sujuvasti sinun runsaita sahrameitasi, peura nimittäin söi omistani kaikki paitsi kaksi, jotka sitten heti suojasin. Ei niistä mitään kukkailoittelukuvia saa 😀
    Sää ja ilmasto on täälläkin kiinnostanut jo pidempään. Ehkä ei niin tilastojen kannalta, vaan siten, miten koko maapallon sää on vuorovaikutuksessa, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tilanne muuttuu koko ajan. Tykkään siitä. Että eletään jatkuvassa käymistilassa, ja mitä tahansa voi tapahtua, talvestakin voi odottaa lähes mitä vain. En olisi uskonut, että Suomessa voidaan kokea sellainen talvi kuin viime talvi oli, siis minun elinaikanani, mutta niin vain kävi.
    Pikaista paranemista sohvan pohjalle!

    • Totta, kyllä minäkin aina odotan innolla sinun lumikellojesi kuulumisia. Ja koska vuodet ovat erilaisia niin aina on oma jännityksensä siinä milloin kukinnat alkaa ja kenen blogissa on ekat päivitykset😊
      Suuren suuri on harmitus noiden elukoiden tekemällä tuholla😢 Voi kun ne saisi jotenkin siellä kuriin. Meilläkin näen niitä lähes joka päivä mutta toistaiseksi ovat enimmäkseen pysyneet pellolla ja kasvimaalla. Pellolla kasvaa nyt syysviljaa ja korjatun papusadon jämät itävät jo pitkällä joten näen ne usein pellolla syömässä. Lieneekö nämä suuret pellot lähistöllä se pelastava tekijä?!
      Sohvalla on tämäkin päivä mennyt mutta onneksi olen negatiivinen, toistaiseksi ainakin👍

  • Ei lainkaan haittaa samojen aiheiden käsittely, puutarhavuodessa on oma kiertonsa ja tietenkin omat lempikasvit loistavat sen mukaisesti ja niitä esittelee mielellään. Minä ainakin luen kiinnostuneena ja otan ideoita vastaan.
    Sää kiinnostaa ilmiöineen minuakin. Tämä pimeää kohti meneminen koettelee minua ja tunnen selvästi valon määrän vaikutuksen omaan energiatasooni.
    Viime aikoina olen yrittänyt keskittyä kaappien siivoukseen ja turhan tavaran poistamiseen. Jos jämähdän sohvaan, en meinaa päästä sieltä uudelleen töihin ;).

    • Oi nostan aina hattua kun kuulen jonkun siivoavan komeroita. Itse en siihen oikein pysty😂 Odottelen vaan aikaa jolloin lapset muuttavat omilleen ja pääsen tyhjentämään paikkoja. Luulen vaan, meiltä löytyy taatusti samat roinat vielä 20 vuoden kuluttuakin😬

  • Mukava kirjoitus. Tykkään aina vaihteeksi näistä, joissa saa tutustua lisää blogin kirjoittajaan. Kaikissahan toki saa, mutta joissakin kirjoituksissa vielä enemmän. Oma elämäni on hyvinkin sidoksissa vuodenkiertoon, kuten kai yleensäkin puutarha- ja viljelyharrastajien. Ymmärrän ja siis nautin tietyllä tapaa toistuvista aiheista. Olet kuitenkin onnistunut säilyttämään kirjoituksesi mielenkiintoisina, joten ei ne liikaa toista. Ja kun alkaa tuntemaan, niin on myös hauska seutata, miten asiat, myös ne jotka toistuu, kuitenkin kehittyvät ja muuttuvat. Olikos syyssahrameita kuitenkin ekaa kertaa kauhurinteessä? 😉

    • Blogin alkuaikoina tuli enemmänkin kirjoiteltua tällaisia päiväkirjamaisia postauksia mutta nyt nämä on enemmän sellaisia välispiikkejä😊
      Juu, ihan ekaa kertaa kukkivat syyskrookukset Kauhurinteessä, istutin ne lokakuun alussa myyräverkosta tehtyjen korien kanssa ja kukkivat siis aina jo samana syksynä ekaa kertaa. Monesti piipat jo korkeat pussissa. Menin muuten tilaamaan vielä yhden satsin sipuleita kun tuntui että ruukuissa oli niin vähän istutuksia🌷

  • Näinhän se vaan menee että me vanhennutaan ja mielipiteetkin muuttuu. Minä ihmettelin joskus lapsena että miksi aikuiset lopettaa uimisen. Minä en koskaan lopeta ajattelin niin kivaa se on. Mutta kuinka onkaan käynyt olen viimeksi uinut avannossa muutama vuosi sitten ja etelässä samoin. Samoin käy puutarhan suhteen mielipiteet muuttuu ja näin on taas jotain uuttakin kirjoitettavaa vanhojen lisäksi. Mutta ei puutarha niinpaljon muutu että siellä olisi koko ajan uutta kirjoitettavaa eikä sitä odoteta. Vanhoihin tuttuihin puutarhoihin on taas ihana piipahtaa kuluvan vuoden aikana. Sohvillekin pitää antaa käyttöä ja siellä on tavallaan erilainen työ käynnissä myös puutarhan kannalta, se suunnittelu ❤🤗
    Mutta levätäkin pitää.

    • Ihana uusi termi, sohvatyöläinen😊 On niin totta, että ideat ja suunnitelmat eivät synny tai jalostu, jos ei välillä pysähdy lepäämään ja työskentelemään sinne sohvalle. Itselläni moni idea on saanut alkunsa myös aamulla sängyssä makoillessani.

  • Puutarhablogeissa aiheet varmasti väkisinkin pyörivät ainakin osittain samoina vuodesta toiseen, kun seuraa puutarhan vuodenkiertoa. Itseäni se ei haittaa, en muista, mitä missäkin blogissa on aiempina vuosina kirjoitettu, mutta on aina hauska nähdä, mitä missäkin on milloinkin kukassa ja mitä hommia ja projekteja menossa. Nuo syyssahramit ovat aivan ihania! Niitä olisi minunkin pakko saada. Tunnelmallista viikonloppua! P.s. Blogissani odottaa sinua sinivalkoinen haaste.:)

    • Hei, kiitos haasteesta!
      Tuo on kyllä totta, ehkäpä se vain tuntuukin itsestä siltä, että käsittelee vuodesta toiseen samoja aiheita. Ja on siellä joukossa kyllä aina jotain uuttakin 🙂 Nytkin tein eilen kasvitilauksen jollaista en ole koskaan aiemmin tehnyt. Eräänlainen jouluylläri myös lukijoilleni <3

  • Niinhän se vuodenkierto menee, että samoja asioita kuvataan ja niistä nautitaan vuodesta toiseen;) Tähän aikaan katselee oikein mielellään syksyllä pitkään jaksavia syyskrookuksia!
    Ja juu, minäkin seuraan nykyään mielenkiinnolla säätä, merkkaan lämpötilat ja sademäärät puutarhakalenteriini ja muutamana vuonna olen jopa vertaillut vuosia keskenään:)

    • Harmittaa kun itselläni ei ole nyt muutamaan vuoteen ollut sademittaria. Muoviset eivät kestä ja olen etsiskellyt jotain kaunista ja kestävää mittaria. Olisi tosiaan ihanaa laittaa nuo lämpötilat ja vesimäärät ihan ylös kirjaan! Muisti ei oikein ylety kuin korkeintaan vuoden takaiseen ja yleiset tilastot netissä eivät kerro paikallisesti juuri oman tontin tilastoa. Blogi on kyllä myös hyvä paikka tallentaa ja olen huomannut, että monesti postauksen aluksi tulee kerrottua säästä muutamalla sanalla.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.