Linnunlaulun puutarha — vierailu Viherpajalla

Linnunlaulun puutarhassa oli viidakon tunnelmaa.

Reilu viikko sitten vierailin Viherpajalla ja sen japanilaisessa puutarhassa. Japanilaisen puutarhan lisäksi löysin pajalta myös toisen upean puutarhan jonka tunnelma oli vähintäänkin yhtä erityinen ja astuessani sisään linnunlaulun puutarhaan tunsin saapuneeni viidakkoon. Kaikkialla soi erilaisten lintujen laulu ja mitä moninaisempi kasvillisuus paistatteli kirkkaiden kasvivalojen loisteessa.

Kasvihuoneessa oli kosteaa mutta kuitenkin viileähköä joten kierrellessä ei tullut ollenkaan tukala olo. Ilma oli raikasta ja happirikasta, eikä ihme sillä vihermassaa oli kaikkialla. Sitä kiipeili katossa asti ja kaikki huoneen poikki kulkevat putkistot ja palkit olivat kasvien peitossa.

Kasvit olivat valloittaneet koko kasvihuoneen itselleen.

Suurin osa kasveista oli itselleni täysin tuntemattomia mutta jokunen tuttukin löytyi joukosta. Kukkivia kasveja oli vain kourallinen ja puutarhan viehätys perustuikin kukkien sijaan erilaisiin vihreän sävyihin ja valtavaan kasvuvoimaan.

Tämän Araucaria araucana:n tunnistin sillä olin juuri istuttanut samanlaisen omaankin puutarhaani. Se tuskin koskaan saavuttaa näin komeita mittoja kuin tämä linnunlaulun puutarhan yksilö. Voi kyllä olla, että mikäli talvi tästä kovenee niin nappaan omanikin vielä ylös penkistä ja kiikutan kellariin kasvivalon alle. Olisi hauska saada siitä edes puoliksi noin kookas ruukkukasvi kesäksi puutarhaan.

Vaan mikä kasvi onkaan tämä valtavaksi kasvanut pensas jonka oksien päissä oli runsaasti pieniä kukkanuppujen alkuja? Voisiko se olla joku huonekasvinakin tunnettu viherkasvi? Olosuhteet sille olivat tuolla ainakin juuri oikeat ja kasvi oli todella komea.

Mikä kasvi tämä mahtaa olla?
Siinä oli paljon kukkanuppujen alkuja.

Erilaisia lehtimuotoja ja aluskasvillisuutta

Vaikka kukkivat kasvit siis puuttuivatkin lähes kokonaan, oli erilaisissa lehtimuodoissa ja väreissä riittävästi katseltavaa ja ihmeteltävää.

Puutarhassa oli paljon saniaisia mikä ilahdutti minua suuresti. Hihkaisin innostuksesta nähdessäni käytävän varrella muhkean begonian ja kapealehtisen erikoisen värisen saniaisen. Samaista saniaista löytyi myös hieman varjoisemmasta paikasta, missä sen lehtien väri oli paljon vihertävämpi kuin valoisassa paikassa käytävän varrella kasvavalla yksilöllä.

Kasvien lisäksi huomioni kiinnittyi komeisiin kiven järkäleisiin joiden avulla oli saatu rakennettua kasveille kohopenkkejä. Olisikohan siinä muuten yksi syy tämän puutarhan hyvinvointiin? Esimerkiksi Kaisaniemen kasvitieteellisessä ei tällaisia kohopenkkejä ole, vaan kasvit on istutettu maan tasoon tai pöydille ruukkuihin.

Kasvit oli sijoitettu kohopenkkeihin joita reunustivat upeat graniittikuutiot.

Kohopenkkien avulla kasvit olivat kuin tarjottimella ja niinpä aluskasvillisuuskin nousi paremmin esille ja ihailtaviksi. Siellä täällä kiven lohkareet olivat paljaina ja niiden päälle saattoi istahtaa hetkeksi lepäämään ja ihailemaan näkemäänsä.

Hiekka-aavikolla kasvoi ihmeen ihana mehipuu

Valtavan rehevyyden keskeltä löytyi myös pieni hiekka-aavikko johon oli sijoitettu muutamia ruukkukasveja. Ihastui alueella kasvavaan rentoon mehipuuhun ja yritin etsiskellä vastaavaa myytävien kasvien puolelta kuitenkaan siinä onnistumatta. Myyjän mukaan mehipuita olisi myynnissä lähinnä keväisin. Harmitusta lievittääkseni löysin kuitenkin jokusen ihanan kasvituliaisen mukaani joista laittelinkin muuten tänään kuvan Mamman puutarhan Instagramiin.

Tämän viherenergian avulla jaksaakin taas aloitella uutta viikkoa joka näyttäisi olevan ainakin täällä etelässä sateisen harmaa. Onneksi on kamera ja sen kuvat joihin voi aina halutessaan palata ja aistia hitusen vaikkapa kesän lämmöstä. Seuraavaksi voisinkin aktivoitua ja vastata blogihaasteen jonka jokin aika sitten sain. Siinäpä onkin hyvä syy uppoutua vuoden 2020 kuvasaldoon ja unohtaa ulkona ropisevat vesipisarat ja pimeys.

Iloa ja valoa alkavaan viikkoonne!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

5 Comments

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.