Mustaseljan kukista maittavaa mehua

Mustaseljan kukinta on erityisen runsasta tänä vuonna.

Nyt sitä taas saa, ihanaa seljankukkamehua! Ensimmäistä kertaa kolme mustaseljaani ovat aivan täynnä kukkaterttuja. Ensimmäisenä talvena yksi pensaista kuoli mutta nämä kolme jäljelle jäänyttä ovat kasvaneet ihan hurjasti. Tänä keväänä uskalsin leikata niitä ensimmäistä kertaa ihan reilusti ja poistin kaikki maata myöten suikertaneet oksat jotka haittasivat Marjamäellä liikkumista ja tien reunassa olevan nurmikaistaleen leikkaamista. Nyt sateiden myötä pensaiden oksat ovat painuneet ja jälleen on hankaluuksia nurmen leikkaamisessa kun märät kukkatertut painavat oksia maata kohti. Onneksi minulla on nyt käytössä kevyt ruohotrimmeri jolla aluset saa kuitenkin pidettyä siisteinä.

mustaselja

Mustaseljasta kaunis vapaasti kasvava ja hyödyllinen pensasaita

Jo tontin alkuajoilta lähtien alueella kasvoi terttuseljaa, Sambucus racemosa joka poikkeaa ”mustasta” sukulaisestaan merkittävästi. Ensinnäkin mustaseljan, Sambucus nigra lehdistö on huomattavasti paljon kauniimpi, eikä se ole ainakaan vielä kärsinyt härmästä joka vikuuttaa terttuseljan lehdet lähes joka kesä. Toisekseen täytyy ehdottomasti muistaa, että terttuseljan kukat tai marjat eivät ole syötäviä, vaikka puutarhan linnuille ne hyvin kelpaavatkin! Kyseessä on siis kaksi aivan erilaista kasvia ja varmasti usein tietämättömyys estää ihmisiä hankkimasta kaunista mustaseljaa puutarhaansa. Myös mustaseljan marjojen siemenet ovat lievästi myrkyllisiä mutta itse olen käyttänyt ainoastaan kukkaterttuja jotka tuoksuvat ihanalle ja maistuvat mehussa todella raikkaalle. Joten en voi kuin suositella tätä upeaa pensasta istutettavaksi puutarhaan. Sen talvenkestävyys ei kuitenkaan valitettavasti yllä I-II vyöhykettä pidemmälle.

Mustaseljasta löytyy muuten myös koristeellisempia tummalehtisiä muotoja, joista tunnetuin lienee lajike `Black Lace`. Vaikka seljankukkamehu taidetaankin tehdä perinteisesti tavallisesta valkokukkaisesta mustaseljasta niin mikäpä estää kokeilemasta mehua myös vaaleanpunaisin kukin kukkivasta lajikkeesta, mikäli vain hennoo leikata siitä kukkia mehutarpeiksi. Itselläni on kellarin takana kasvamassa ystävältä saamani `Black Lace` johon on auennut muutamia kukkia. En kuitenkaan vielä henno niitä leikata vaan valmistan mehun viikonloppuna perinteisesti valkoisista kukista ja luomu sitruunoista.

Kukkaterttuja notkuvat mustaseljapensaat.

Mustaseljan istuttaminen

Pensaat kannattaa istuttaa ainakin parin metrin välein sillä yllättävän kookkaaksi ne ovat tuossa kasvaneet. Oli toisaalta onni, että yksi pensas kuoli jo alkuunsa sillä ihan liian tiukassa ovat oikeastaan vieläkin jäljelle jääneet kolme taimea. Sitä on vaan niin hurjan vaikea uskoa, että piskuisesta pienestä taimesta saattaa joskus kasvaa melkoisia jättiläisiä. Toisaalta tietenkin myös kasvupaikka vaikuttaa suuresti. Mustaseljat tykkäävät ravinteikkaasta ja kosteana pysyvästä maasta. Aurinkoinen tai puolivarjoinen kasvupaikka on niille mieluinen, jonka lisäksi ne ovat kalkin suosioita. Taitavat nuo kaikki toteutua tuossa Marjamäen reunalla joten kelpaa siinä mustaseljojen rehottaa.

Seljankukkamehun valmistaminen

Alkuperäisen mehun reseptin löysin kirjasta Kukkiva kasvimaa POTAGER, Heidi Haapalahti, Teija Tuisku & Gunilla Törnroos. Olen mukaillut reseptiä siten, että lisään siihen reilusti enemmän kukkaterttuja. Tarjoilen mehun kotitekoiseen hiilihapotettuun veteen laimennettuna. Lisään vielä juomaan jäitä ja yhden sitruunan viipaloituna juuri ennen tarjoilua. Gunillan ohjeessa mainittiin muistaakseni sopivaksi laimentimeksi myös valkoviini, mikäli haluaa juomaan hieman potkua.

Tarvikkeet:

  • 4 tuoretta mustaseljan kukkaterttua
  • 4 luomu sitruunaa
  • 1350 g sokeria
  • 1,5 l vettä

Tee näin:

Kerää mahdollisimman puhtaita, täysin avautuneita kukkaterttuja. Puistele terttuja kevyesti tai huuhtaise ne nopeasti juoksevassa vedessä, jotta kaikki pienet mönkijät irtoavat niistä. Pese ja viipaloi sitruunat.

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja sekoita joukkoon sokeri. Keitä, kunnes sokeri sulaa. Ota kattila liedeltä ja sekoita seljankukat ja sitruunaviipaleet kuuman sokeriliemen joukkoon.

Anna seoksen jäähtyä, peitä kulho ja nosta se jääkaappiin 4-5 päiväksi tekeytymään. Sekoita seosta välillä.

Siivilöi lopuksi kukat ja sitruunat liemestä ja säilö mehutiiviste puhtaisiin pulloihin. Annoksesta tulee pari litraa tiivistettä. Säilytä mehupulloja jääkaapissa.

P.S Kukkaterttuja voi kuulemma myös pakastaa ja tehdä niistä mehua vasta talvella. Pakastamisen kerrotaan myös voimistavan kukkien aromia. Aion kyllä kokeilla pakastamista tänä vuonna, sillä kukkia on niin runsaasti nyt tarjolla.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

6 Comments

  • Tänä vuonna on tosiaan ihanasti kukkia! Keräsin kaikki, joissa oli vähänkin avautunutta (ja joihin yletin, puskat ovat kohta kolmimetrisiä) ennen luvattuja ukkosia, jos vaikka sade olisi piiskannut ne maahan. No ei tänne mitään rankkasateita tullut, mutta tuli tehtyä eka satsi mehua. Toinen satsi sitten, kun loputkin nuppuiset alkavat avautua.
    Isoja eroja on niiden kukinnassa, viime vuonna tuli vain muutama kukinto, ei niistä mehuksi riittänyt millään, vaikka minullakin on kolme isoa puskaa.
    Teen itse aina niin päin, että uutan seljoja ja sitruunoita ensin, sitten siivilöin ja lisään sokerin + sitrunahapon sekä kuumennan uudestaan. Kokeilen varmaan seuraavaksi tuota, että laitan sokerin jo alkuun, jos se olisi vaikka jotenkin erilaista 😉 Ihana kir-juoma tulee, kun laittaa lasin pohjalle seljankukkamehua ja päälle skumppaa!

    • Ok, sinulla on ihan erilainen ohje tuohon mehun tekoon! Tekeeköhän tuo sitruunahapon lisääminen mehun säilyvyydestä parempaa? Oi, skumppaa ja seljankukkamehua, ihan pakko ostaa pullo viikon päästä alkavan kesäloman kunniaksi!!

  • Seljankukkamehua pääsee harvoin maistamaan, oma Black Lace tekee muutaman kukan ja on selvinnyt talvista hyvin vaikka kasvaa tosi kuivalla paikalla. Nyt mietin mihin uskallan istuttaa tavallisen mustaseljan ettei menehtyisi heti ekana talvena. Ostin omani Päivölästä ja Peter Joy antoi ohjeeksi leikata n. viikko istuttamisen jälkeen latva pois ja saman joka vuosi, pitää kuulemma leikata reilusti. Aion ainakin kokeilla tuota leikkamisohjetta.

    • Vai latvat pois, mikähän sen tarkoitus on? Haaroittuu ilman leikkaamistakin ja itse tykkään kun oksat kaartuu pitkänä ja on täynnä kukkaterttuja. Toki leikkaan tielle tulevat ja kuolleet oksat pois. Voi olla että joskus vielä ajattelen toisin kun/jos pensaat kasvavat vielä mutta tällä hetkellä en näe tarvetta sen kummemmin leikellä pensaitani.

  • Itse en ole koskaan maistanut seljankukkamehua, kiinnostaa kovasti ❤

    • Hitsi, mehu sitten jäi kuitenkin tekemättä kun kukat ovat olleet jatkuvasti märkinä. Joka päivä satanut jossain vaiheessa päivää. Jospa vielä saisin kuitenkin aikaiseksi kun kukkia näyttäisi olevan vielä nuppuisinakin jäljellä.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.