Kalliokedon ja niityn toinen yhteinen kesä

camassia2-mamasgarden
Suloinen Camassia kukkii parhaillaan ja sopii mielestäni hyvin niitylle.

Muistatteko vielä pienen niityn jonka perustin kellarin kummun taakse, kalliokedon jatkeeksi? Nyt on menossa kylvön jälkeinen toinen kesä ja kovasti on niitty kasvanut ja kehittynyt viime kesäisestä. Heinät ovat kasvaneet vähän liiankin rehevinä mutta sen tähden onkin odotettavissa ensimmäinen heinäseipäällinen heinää. Sitä ennen on vielä kukinnan aikaa ainakin heinäkuun loppuun jolloin aikaisintaan ovat siemenet kypsyneet ja niitty on valmis niitettäväksi. Viime vuonna kasvu oli vielä niin onnetonta, että en päässyt edes kokeilemaan uutta viikatettani. Nyt on toivo korkealla sen suhteen, että on jotakin niitettävääkin.

Tällä hetkellä niityn kaunottaria ovat muutamat tähtihyasintit eli Camassiat, joiden sipulit istutin niitylle viime syksynä. Nyt minulla on myös terhakoita pienia Camassian siementaimia joiden siemeniä sain puutarhaystävältä keväällä. Aion lihottaa niitä tämän kesän ja syksyn ja istuttaa pikkuiset niitylle vielä tämän vuoden puolella. Kukintaan voi mennä pitkä aika mutta aikaa tarvitaan edelleen myös koko niityn kehittymiseen.

Koiranputki on tervetullut kasvi niitylle

Tänä vuonna on ollut ihanaa nähdä muutama koiranputkikasvusto niityllä. Aion kuitenkin pitää sitä vähän silmällä ja kitkeä osan pois mikäli se vallan riehaantuu. Se on niin iso ja roteva kasvi, että peittää helposti alleen hentoisemmat. Tänä vuonna on muuten ollut jo todella paljon vähemmän kitkettävää kuin niityn ensimmäisenä kesänä. Muutaman kerran olen voikukkaraudalla kaivellut ohdakkeita, leskenlehteä ja vuohenputkea mutta aika rauhallista on jo ollut verrattuna tosiaan viime vuoteen. Nyt on ollut myös aika kostea kevät joten ihmettelen etteivät rikat ole sen enempää riehaantuneet. Ehkäpä vahvistuneet heinät ovat vienet niiltä elintilaa.

Mäkitervakko on levinnyt ylempää kalliolta myös alas niitylle.

Heinät kuriin pikkulaukun avulla

Tänä vuonna heinät tosiaan ryöpsähtelevät niityllä varsin runsaina. Tulinko ehkä sittenkin kylväneeksi vähän liian paljon heinänsiementä mutta toisaalta heinäkasvit ovat kyllä kauniimpia katsella kuin rikkakasvit joiden kasvua heinä on varmasti tukahduttanut. Lisäksi haluan saada niityltä edes sen yhden seipäällisen heinää sitten kun on aika niittää kasvusto alas.

Olin ihmetellyt pitkää Monty Donin mainostamaa yellow rattle kasvia ja miettinyt että sitä pitäisi saada omallekin niitylle. Tuo kasvi kun on puoliloinen ja pitää mm. heinien kasvua kurissa käyttämällä osan niiden ravinnosta. Myös virnojen kanssa loisiminen on tämän kasvin mieleen, sillä virnoilla on hernekasveille tyypillinen kyky sitoa runsaasti typpeä. Todellisuudessa kasville taitaa kelvata lähes kaikkien niittykasvien keräämät ravinteet mutta ilmeisesti siitä ei kuitenkaan ole niin paljon haittaa kukkiville kasveille kuin heinille joiden liiallinen kasvu tukahduttaa kukkivat kasvit varmimmin.

Viime syksynä keräsin läheisen voimaliljan alta mielestäni samannäköisen kasvin siemeniä mutta silloin jäi selvittämättä tuon kasvin suomenkielinen nimi. Montyn mysteerikasvi paljastui näivekasveihin kuuluvaksi laukuksi, Rhinanthus minor, josta meillä Suomessa kasvaa kahta eri lajia, iso – ja pikkulaukkua. Pikkulaukusta erotetaan vielä kolmea eri alalajia joista kesäpikkulaukku kasvaa lähes koko maassa. Olisikohan niityn reunaan heittämäni siemenet kuuluneet juuri tuolle kesäpikkulaukulle? Toivottavasti siemenet itävät ja pääsen joskus tarkastelemaan kasvia tarkemmin. Aion myös käydä keräämässä lisää siemeniä jos vain löydän niitä.

Päivänkakkarat availevat nuppujaan ja kukinnan huippu ajoittunee juhannuksen pyhiksi.

Kalliokedon ja niityn liitto on juuri sellainen kuin toivoin

Ukkosrintama toi viime yönä reippaasti vettä ja se tuli kyllä tarpeeseen. Ihan kamalaa kuivuutta ei onneksi tänä vuonna ole vielä ainakaan ollut ja kalliokedon kasvillisuus on pysynyt raikkaana ja elinvoimaisena. Useina kesinä kallio on kuivunut aivan elottoman näköiseksi. Pian kuitenkin opin tuntemaan sen elämää ja sain huomata, että kuivuminen kuuluu tärkeänä osana kalliokedon elämään. Sateiden jälkeen elämä palautuu nopeasti ja viimeistään seuraavana keväänä kuivumisesta ei näy merkkiäkään. Aina ei kuitenkaan osu kohdalle rutikuivaa kesää ja silloin kallio kukoistaa henkeäsalpaavan kauniina. Luulen, että tästä kesästä tulee kaunis, ainakin merkit viittaavat siihen!

Keltamaksaruohon kaunein kukinta ajoittunee tänä vuonna juuri juhannuksen seutuun.
pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

10 Comments

  • Ihanaa, että ihmiset tekevät niittyjä, ne ovat niin tärkeitä ja kauniita!

    • Totta, eikä niityn tarvitse olla hehtaareja vaan pienempikin alue on ainakin hyvä alku.

  • Pian voit poimia juhannusyön tyynyn alle ne seitsemän kukkaa omalta niityltä.
    Hyvää juhannusta!

    • Hih, tämä pitääkin muistaa vinkata tyttärelle jolla asia ajankohtainen😉

  • Onnistuneesta niitystäsi voit olla ylpeä, se on kaunis ja lisää luonnon monimuotoisuutta.

    • Kiitos, vaan kovasti siinä on vielä puuhastelua, kitkentää ja kylvämistä. Se vähän jännittää miten tylsäksi alue menee niiton jälkeen. Toivottavasti saan kuitenkin sen heinäseipäällisen niin se vähän piristää sitten💚

  • Nätti niitty ja kallioketo! Juuri katselin toista omista niityistäni, että aitovirna meinaa vallata liikaa tilaa. Pitäisi varmaan minunkin etsiä jostain pikkulaukun siemeniä ja toivoa, että ne hillitsisivät vähän virnan niitynvalloitusta. En tullut aiemmin edes ajatelleeksi, että olisi jokin kasvi, joka voisi käydä taistoa puolestani. Kiitos siis vinkistä 🙂 Hyvää juhannusta!

    • Nyt tosiaan vaan pikkulaukkua metsästämään! En minäkään tuosta olisi tiennyt ilman puutarhaidoliani Monty Donia. Täytyisikin kiittää häntä Instan puolella jonkin sopivan kuvan yhteydessä 🙂

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.