Kevät etenee, poistin jo verkot ja runkosuojat

Voi miten upea viikonloppu onkaan ollut ulkona puutarhassa. En ole vielä milloinkaan laittanut ylös kalenteriin päiviä jolloin olen rohjennut keväisin poistaa verkot puuvartisten ympäriltä. Eikähän sitä kalenterin mukaan voisikaan tehdä. Oikeastaan taidan seurailla miten kevät etenee ja poistaa verkot aina siinä vaiheessa kun se vielä mahdollisimman vähän aiheuttaa vahinkoa pullistuvissa silmuissa ja kukkanupuissa. Mikäli verkkojen poistamista siirtäisi myöhemmälle raapisi verkot väkisinkin osan silmuista. Varovainen sai jo nytkin olla, varsinkin perinteinen kanaverkko tuntuu takertuvan koko ajan johonkin. Aamulla kun kävin lammikon rannassa niin säikähdin nähdessäni pienet sorkan jäljet. Hetikö ne olivat tulleet syömään kun verkot olivat poissa? Ilmeisesti vieras oli vain ollut janoinen sillä mitään vahinkoa en huomannut tapahtuneen. Ja miksipä enää puunrunkoa kaluaisikaan kun on jo paikka paikoin vihreää ruohoa ja tulppaanin lehtiäkin (murr..) saatavilla.

[columns_row width=”half”]
[column]

lammikolla-mamasgarden
Lammikolla vesi on kiertänyt nyt viikon verran.

[/column]
[column]

lummelammikko-mamasgarden
Vesikasvit ovat paikoillaan ja vesi on ihanan kirkasta.

[/column]
[/columns_row]

Lammikon elämää

Lammikon seutu houkuttelee nelijalkaisten lisäksi myös minua. Istutin sinne eilen tammikuussa tulleet lumikellot ja tällä kertaa merkkasin istutuspaikat myös sanallisesti puutarhapäiväkirjaani. Huomasin jälleen yhden hyvän syyn, miksi `in the green` tulleet lumikellot ovat niin mainioita. Oli todella helppoa löytää niille sopivat paikat suhteessa alueella jo oleviin lumikelloihin. Jos eivät ihan aikaisimmat enää kukkineetkaan mutta lehdet olivat vielä kaikilla vihreinä ja uudet sujahtivat sutjakasti joukkoon. Syksyllä sipuleita istuttaessa ei enää kunnolla muista jo istutettujen paikkoja ja joskus sipuleita on tullut istutettua liian lähekkäin.

Lammikon vesi hohtaa kirkkaana ja vesikasvit erottuvat upeasti veden alta

Vesi on kiertänyt lammikon ja putsarin välillä nyt noin viikon. Hentoinen veden lirinä luo yhdessä lintujen laulun kanssa levollisen äänimaailman jota voisi kuunnella tuntikausia. Viikossa vesi on myös puhdistunut ja kasvit erottuvat kauniisti veden alta. Lammikon pohjalla verkkopussissa talvehtinut vaaleanpunainen lummekin jo rullailee ensimmäisiä lehtiään auki. Ne olivat kasvaneet sille jo pohjan pimeydessä ja nyt ne varmasti tuossa pinnemmalla avautuvatkin pian jos saadaan lisää aurinkoisia päiviä.

[columns_row width=”third”]
[column]

corydalis-falls-of-nimrodel-mamasgarden
Corydalis solida `Falls of Nimrodel`.

[/column]
[column]

corydalis-forest-elf-mamasgarden
Corydalis solida `Forest Elf`.

[/column]
[column]

corydalis-red-banner-mamasgarden
Corydalis solida `Red Banner`.

[/column]
[/columns_row]

Kiurunkannusten kauneudesta ja lisääntymisestä

Kirjoitin jo viime keväänä näistä alapihan ”koruista” täällä blogissani mutta en malttanut olla kuvaamatta niitä jälleen tänne. Viime keväästä kokoelmani ei ole kasvanut yhdelläkään ostetulla kiurunkannuksella mutta näyttäisi siltä, että jo olemassa olevat yksilöt ovat alkaneet risteytymään keskenään ja tulevina vuosina luvassa voi olla vaikka minkälaisia yllätyksiä!

corydalis-mix-mamasgarden
Katajan alle ilmestynyt pinkin sävyinen kiurunkannus.

Tässä kuvassa tuo keskellä koreileva, luonnossa vielä pinkimpi yksilö on mitä ilmeisemmin tässä puutarhassa risteytynyt yksilö! Hi- hih, Corydalis `Mama the Pink`.  En nimittäin ainakaan muista istuttaneeni tuohon kohtaan kiurunkannuksia joten ihmetys oli suuri kun huomasin viikolla lähes shokkipinkin kiurunkannuksen pilkistävän katajan alta, tavallisen väristen keskeltä. Muisti tekee minulle kyllä välillä kunnon kepposia joten täytynee hieman pengata muistiinpanoja ja tarkistaa, olisinko sittenkin istuttanut tuohon joltain puutarhaystävältä saatuja kiurunkannuksia.

corydalisten-siementaimia-mamasgarden

Nämä yläkuvan kiurunkannukset ovat omien siemenkylvöjeni tuloksia. Sain erään taimivaihdon yhteydessä siemeniä joiden perimässä arveltiin olevan mukana Corydalis solida `George Baker`. Ja kyllähän niistä monen sävyisiä punaisia sitten tulikin. En osaa sanoa onko tuossa joku sävyistä puhdasta Georgea mutta oikeastaan eipä sillä ole väliäkään. Ovat minusta upeita juuri tuollaisina monisävyisinä!

corydalisten-siementaimia2-mamasgarden

Ja tulevina vuosina on toivottavasti tiedossa lisää värikirjoa sillä pikkuisia siementaimia on runsaasti noiden omien kylvöksien alapuolella. Nämä voivat olla myös postauksen aloituskuvassa olevan valkoisen kiurunkannuksen alkuja, sillä Corydalis malkensis kasvaa myös näiden läheisyydessä. Joka tapauksessa ihanaa seurata näiden kehitystä vuodesta toiseen. Tänä vuonna kukkii mielestäni erityisen runsaana myös täällä luonnossa kasvava kiurunkannus joka on ilokseni levittäytynyt myös puutarhan puolelle. Kymmenisen vuotta sitten taisin kyllä sitä siirtääkin naapurin pihalta tänne meille.

palloesikko-mamasgarden

Kamala kiirus tuntuu keväällä nyt olevan, sillä tänään huomasin ensimmäisen palloesikon kukan avautuneen! Näin tänään myös ensimmäisen västäräkin tepastelemassa nurmikolla <3 Västäräkistä vähäsen, joten kesäänkään ei sitten taida olla enää kovinkaan pitkä aika.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

  1. Viikonloppuna näkyi ensimmäinen västäräkki, punarinta ja töyhtöhyyppä, kesä on siis ihan lähellä. Kiitos jouluruusuvinkeistä, taidan siirtää omani ja jatkossa katkoa siitä aina huonot lehdet pois, tähän asti en ole uskaltanut koskea. Sain ekat kiurunkannukseni viime vuonna, ovat tulossa kukkaan ihan just, on ne vaan kauniita, etenkin nuo punaiset.

  2. Sinulla on upeita kiurunkannuksia. Jännä, miten joku kasvi iskostuu verkkokalvolle ja sen jälkeen sitä näkee kaikkialla muualla, paitsi ei omassa puutarhassa – riittävästi. Beth Evansin hankinnan jälkeen into saada erilaisia kiurunkannuksia kasvaa kasvamistaan. Tuollainen valkoinenkin olisi ihastuttava. Tavallista lilaa alkaa olla jo pitkin puutarhaa. Se on lisääntynyt mukavasti ihan itsestään.
    Lammikon vesi on mukavan kirkasta, putsari on hoitanut hyvin tehtävänsä. Lammikko on kyllä hieno elementti puutarhassa ja tuo sinun on onnistuneesti hyvin luonnollisen näköinen.
    Otin viikonloppuna verkot pois, sillä pensaissa oli jo turvonneet silmut. Aitaviritelmistä huolimatta löysin jälleen peuran jäljet ja aiemmin syömättä jääneet tulppaanit nyt nyrhittyinä pitkin penkkiä. Täytynee harkita riistakameraa, jotta selviää, mistä peurat aidan ylittävät.

    • Hih, sehän tässä blogimaailmassa on, että aina löytyy kavereilta uusia kasveja joihin ihastua<3 Vaan haaveitahan sitä elämässä pitääkin olla, ilman niitä olisi melkoisen ikävää! Minulle tuli myös viikonloppuna sellainen tunne, että verkot jo joutaa. Ainoastaan yhden 2-vuotiaan omenapuun ympärille vielä jätin kun sen kuori näytti niin tuoreelle ja mehevälle :) Riistakamera voisikin olla hyvä niin tietäisi missä kohdin lähteä tukkimaan kulkua. Tulppaanit ovat täälläkin maistuneet jollekin, murr.

  3. Ihania nämä kiurunkannuksetkin! Minulla ei niitä ole vielä yhtään, kun en ole aiemmin niistä oikein innostunut. Jotenkin kummassa niitä puskee nyt joka blogista niin ahkerasti näkyville, että alkaa olla jo pakko saada itsellekin ensimmäinen. Niiden väritkin sopisivat täydellisesti tänne muiden kevätkukkijoideni sekaan ja ovat ilmeisesti kiitollisia kasveja. Lampi kivisine rantoineen on viehättävä ja luonnollinen. Kunpa vaaleanpunainen lumme kukkisi komeasti kesällä. Täällä on vielä kaikki suojaverkot ja risut paikoillaan, etteivät rusakot käy herkuttelemassa. Poistan ne vasta kun nurmikko on kunnolla vihertynyt. Mukavaa viikkoa!

    • Oi täytyyhän sinun ehdottomasti saada puutarhaasi kiurunkannuksia. Olen tilannut omani yhdessä syksyn sipulitilauksen kanssa. Nämä ovat niin mukavia kun kukinnan jälkeen häipyvät pian maan alle ja antavat tilaa vuorossa seuraaville kukkijoille!

  4. Aivan ihanaiset nuo sinun punaiset kiurunkannukset lammen rannalla! Kiireitä riittää nyt varsinkin kameran kanssa ;)

    • Kiitos Kameraa tosiaan tekisi mieli kantaa joka hetki mukana, tähän aikaan vuodesta kun löytyy aina jotain uutta kuvattavaa.

  5. Voi miten laaja kirjo sinulla onkaan noita kiurunkannuksia, itselläni on vain luonnon omaa kantaa, jota olen siirtänyt erään autioituneen talon ojanpientareelta. Lampesi on kyllä upea, olet luonut sen pieteetillä. Itse en osaisi ajatella enää puutarhaa ilman lampea, vaikka omani ei nyt kummoinen olekaan.

    • Pieni sisäinen keräilijäni on kiurunkannustenkin osalta päässyt vauhtiin
      Lammikko puutarhassa lisää elämää ympärilleen niin kivasti, että en osaisi itsekään enää olla ilman sitä.

  6. Postauksesi oli jotenkin tosi ihana ❤️❤️ ❤️. Tuntui niin mukavalta lukea. En osaa nyt oikein eritellä näitä tuntemuksiani, mutta hyvin välittyi rakkaus puutarhaan.

    • Kiitos ihanainen Ehkäpä samat fiilikset kuin minulla nousi pintaan kuunnellessani instan puolella sun jutustelua pienessä kasvarisssasi Täytyisi itsekin rohkaistua enemmän käyttämään kynän ohella myös omaa ääntään. Se antaa tarinalle niin ihanan persoonallisen tvistin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt