Opuntioiden laajasta suvusta löytyy myös talvenkestäviä kaktuksia

opuntia-fragilis-mamasgarden
Kivikossamme värjöttelevä opuntia pääsi ainakin hetkellisesti eroon lumipeitteestä.

Viime keväisiltä taimipäiviltä tarttui mukaan pari piikikästä kaveria. Myyjältä sain tiedon, että kasveissa olisi mahdollisesti kahta erilaista (kelta- ja punakukkaista) ja yritin valita mahdollisimman paljon toisistaan eroavat kasvit. Tiesin, että kyseiset kaktukset olivat kasvaneet myyjällä ulkona, kukkineet ja lisääntyneetkin niin, että niistä saattoi juurruttaa uusia yksilöitä myyntiin. Istutin kaktukset ja oikeastaan unohdin ne niille sijoilleen. Ehkä vähän alkuun kastelin jokusen kerran. Vasta syksyn ja nyt lumettoman talven aikana olen alkanut kurkistelemaan pikkuisia useammin.

opuntia-fragilis2-mamasgarden
opuntia-rutilans-mamasgarden

Sain kasvien myyjältä muutaman nimen ja löysin jopa kaksi blogiakin joiden kirjoittajilla oli hyviä kokemuksia näistä (Kasvinpaikka ja Rakkautta ja maan antimia). Netin kuvien perusteella yritin päätellä kumpi olisi kumpi. Tuon piikikkäämmän arvelen olevan hapraopuntia (haurasopuntia), Opuntia fragilis. Toisen toivon olevan punaopuntia, O. rutilans. Toivottaasti nämä selviävät ja jopa kukkivat joskus niin sitten nuo nimetkin ehkä varmistuisivat.

Opuntioiden istuttaminen ja kasvupaikkavaatimukset

Kuten jo arvata saattaa opuntioiden kuten muidenkin kaktusten ehdoton elämän edellytys on valita istutuspaikaksi mahdollisimman kuiva kasvupaikka. Seisova vesi on kaktuksien surma, sen varmasti jokainen tietääkin. Itse istutin nämä kivikkorinteeseen jossa maa on lähes kokonaan hiekkaa ja sepeliä. Humuspitoista multaa on mukana äärimmäisen vähän. Paikka on jyrkähkö rinne joten vesi valuu siitä nopeasti pois. Lisäksi paikan tulee tietysti olla mahdollisimman aurinkoinen. Meillä tuo kivikko on hieman talon varjossa mutta se oli kuitenkin muilta ominaisuuksiltaa mielestäni paras paikka mihin opuntiat saatoin puutarhassamme istuttaa. Syksyllä kovasti mietin suojaisinko opuntioita jotenkin mutta toistaiseksi ovat olleet täysin taivasalla. Jos jonkinlaista suojaa niille rakentaisin niin parhain olisi varmasti jonkinlainen avonainen pieni katos. Toisaalla kivikasan penkissä minulla on vanha uuninluukku jonka olen pönkittänyt auki pitkällä kivellä. Sellainen voisi olla hyvä myös näille opuntioille. Nyt uuninluukussa kasvavat mehikasvit. Ha-haa, jälleen yksi hyvä syy lähteä kirppiskierrokselle 🙂

rikko-mamasgarden

Tässä vielä jokunen kuva opuntioiden kaverina kivikossa kasvavavista rikoista. Nämä ovat olleet opuntioiden ohella tarkkailuni kohteina koko talven. Ajattelin hajottaa keväällä noista tuppaista yhden ja jakaa sen mahdollisimman moneen osaan. Ihanaa talvivihreää ei voi koskaan olla liikaa ja varsinkin tällaisina lumettomina talvina on ihanaa kun on jotakin katseltavaa.

rikko2-mamasgarden
rikko3-mamasgarden

Kuvailin äsken myös lumikelloja joita on noussut lisää sitten viime postauksen! Niistä kuitenkin kirjoitan ihan oman postauksen. Seuraavaksi ajattelin käpertyä sohvan nurkkaan lueskelemaan ja haaveilemaan keväästä.

Ihanaa helmikuun ensimmäistä päivää!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

Avainsanat
,

4 Comments

  • Mahtavaa! En ole kuullutkaan talvenkestävistä kaktuksista.
    Jään innolla seuraamaan, kuinka nämä piikikkäät söpöliinit kestävät talven sinulla.

    • Melko vähän näistä tietoa löytyi joten eivät kovin yleisiä taida olla. Ainakin Vakka-taimi näyttäisi kuitenkin myyvän ja erilaisia lajeja ja risteymiä on vielä paljon enemmän kuin nuo kaksi mitkä minulla ehkä on. Pikkuisten ensimmäinen talvi on kyllä ollut melkoisen vetinen joten saa nähdä miten käy.

  • Täytyy kyllä myöntää, että talvenkestävä kaktus oli täysin uusi asia minulle! Kiinnostavaa!

    • Juuri tämä on mielestäni tässä bloggailussa niin mukavaa kun voi levittää tätä vihreää ilosanomaa eteenpäin💚

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.