Kivikkokasvit talvella — kauneus löytyy lehtimuodoista

talvenkestava-mehikasvi-mamasgarden
Tämä talvenkestävä suuri ruusukkeinen mehikasvi on vuosien takainen kirpputorilöytö.

Minulla oli tänään lyhyt työpäivä ja olin kotona jo puolilta päivin. Sopivasti silloin paistoi aurinko ja ryntäsin heti kameran kanssa ulos. Noin tunnin verran ehdin nauttia valosta ja talon vierus kivikon tutkailusta, sitten aurinko painui paksuun pilveen. Ensi vilkaisulla tuo kivikkorinne on tähän aikaan vuodesta kovinkin mitäänsanomattoman näköinen mutta lähempi tarkastelu auttaa löytämään alueen kauneuden. Kauneus löytyy ikivihreiden kasvien lehtimuodoista ja vihreän ja harmaan eri sävyistä.

rikko-mamasgarden
Nämä pitkälehtiset rikot olen saanut ystävältä.
hopearikko-mamasgarden
Vaaleanpunaisin kukin kukkivan hopearikon ruusuke on kaunis hopeisine reunuksineen.

Erilaisia rikkoja taitaa olla melkoinen määrä mutta vain nämä kaksi kasvavat minulla tuossa kivikossa. Siinä on ilmeisesti hieman liian kuivaa ainakin hopearikolle, Saxifraga paniculata mutta muutamissa kohdissa sen ruusukkeita on silti nähtävillä. Kesällä se kukkii vaaleanpunaisin kukin vaikka yleisemmin tällä taitaakin olla valkoiset kukat.

katajan-taimi-mamasgarden

Rinteeseen on itsestään ilmestynyt pieniä katajan taimia. Hieman ylempänä kalliolla kasvaa korkea vanha kataja jonka onneksi halusin säästää tontin alkuaikoina vaikka se olikin ruman toispuoleinen. Tällä hetkellä se on kauniin tuuhea molemmin puolin eli kymmenessä vuodessa se on valoon päästyään korjannut pienen kauneusvirheensä. Toivottavasti nämä rinteen pikkuiset taimet ovat sen lapsosia. Lisäksi olen istuttanut kolme maata peittävää kääpiökatajaa antamaan talvivihreyttä alueelle jossa kesäisin viheriöi kuunliljat. Todellakin vaikka alue on hyvinkin kuiva, kasvaa siinä muutamaa erilaista kuunliljaa suhteellisen tyytyväisinä.

Pikkuisen katajan taimen takana näkyy tänä syksynä Mustilan taimipäiviltä ostamiani uusia taimia. Vasemmalla pörheän vihreänä pienilehtinen neilikka, Dianthus gratianopolitanus `La Bourboule`. Mätästävä vaaleanpunakukkainen neilikka jonka pitäisi tuoksua erityisen hyvälle. Toivottavasti se viihtyisi ja joskus kukkisikin. Neilikan vieressä oikealla puolella oleva vihreys kuuluu pienellä koollaan huomioni herättäneelle pallomehiparralle. Tarkempi nimensä on Viljelykasvien nimistön mukaan karvapallomehiparta, Jovibarba globifera subsp. hirta `Toblach`. Tuolla lajikenimellä en oikein löytänyt mitään muuta kuin, että Toblach on pieni kunta Italiassa lähellä Itävallan rajaa. Voisikohan olla, että tuo pikkuruinen mehiparta olisi kotoisin tuolta kaukaisesta kylästä, sen vuoren rinteiltä? Tätä pitäisi muistaa kysyä ensi vuonna Mustilassa, mikäli sama myyjä on jälleen paikalla.

karhunsammal-mamasgarden
Karhunsammal on vallannut rinnettä jo isolta alalta.
kissankäpälä-mamasgarden
Myös alueella luontaisesti esiintyvän kissankäpälän harmaus on kaunista.
torvijakala-mamasgarden
Erilaisia jäkäliä kasvaa rinteessä ja sen kivien päällä.

Alueen luonnonkasvit ovat yhtä tärkeitä kuin ostotaimet. Oikeastaan luonnonkasvit muodostavat kokonaisuuden ja ostotaimet ovat kuin pikkuisia yllätyksiä joukossa. Erilaisia sammaleita ja jäkäliä on kymmenen vuoden aikana kasvanut alueelle melkoisesti ja ne luovat ihanan alustan istutuksille. Myös kissankäpälä on viihtynyt tuossa mainiosti ja kukkii kesäisin valkoisin kukin. Olen istuttanut myös vaaleanpunaisin kukin (emikukka, kissankäpälä on kaksikotinen) kukkivaa sillä alkuperäiset tonttimme käpälät ovat kaikki olleet valkoisia (hedekukka).

armenia-juniperifolia-mataslaukkaneilikka-mamasgarden
Mätäslaukkaneilikka on kuin pikkuisia katajan oksia joihin sen nimikin taitaa viitata.

Tämä suloinen piikkikasa on myös Mustilan tuomisia ja se on mätäslaukkaneilikka, Armeria juniperifolia. Kasvin nimi taitaa viitata sen katajan oksaa muistuttavaan ulkomuotoon. Neulasmaiset lehdet ovat ikivihreitä. Tämäkin kukkii toivottavasti joskus vaaleanpunaisin pienin kukin kevät-kesällä.

Mätäslaukkaneilikan takana pilkistää vaahteran lehtien välistä alueen neljäs uusi taimi, Thlaspi bellidifolium. Taskuruohoihin kuuluva, myöskin vaaleanpunaisin kukin kukkiva ja tuoksuva kasvi. Taimi tosin näyttää kovia kokeneelta joten nähtäväksi jää selviääkö se edes talvesta.

opuntia-mamasgarden

Talvesta selviäminen huolestuttaa myös katsellessani tätä pikkuista opuntiaa. Voi toista, neuloisikohan sille vaikka kaulaliinan talven tuiskuissa lämmittämään.

Tätä postausta kirjoittaessani on alkanut sataa hiljalleen lumen sekaista räntää. Sääennuste tosin lupaa vielä pitkälle eteenpäin lauhaa, joten lämmittävää lumipeitettäkään tuskin on tulossa ennen joulua ainakaan.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

Täältä vanhasta postauksesta näet alueen kesäisessä loistossaan.

2 Comments

  • Kuvissasi on kaikkea sellaista jota ihailen! Meillä kasvit rinteessä lumen alla vaikka lämpöasteita on ja räntää aina väliin satelee. Voiko opuntia talvehtia ulkona ?

    • Kyllä täälläkin välillä on jo ollut pieni lumikerros mutta sitten se on taas sulanut.
      Näiden opuntioiden emot ovat talvehtineet ystäväni puutarhassa jo vuosikausia joten toivoa on👍

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.