Metallin viemää — harjoittelin tänään hitsaamista

Olen vieläkin ihan fiiliksissä! Jo pitkään olen kerännyt rohkeutta tarttua taannoin hankkimaani hitsauskoneeseen ja eilen se sitten tapahtui. Sain kehnosta ilmasta huolimatta muutaman harjateräksen kiinni toisiinsa ja tänään olikin sitten mukavaa jatkaa aurinkoisessa ja kuivassa säässä.

rautakuusi2-mamasgarden
Obeliskin keskelle laitoin roikkumaan vanhan sammalpallon jonka ympärille kieputin loput valonauhoista.

Ennen kuin ensimmäinen obeliski oli valmiina sai laitteen kanssa touhuta melkoisesti. Vaan siinäpä opin samalla langan pujotusta ja säätöjä. Laitteeni on ns. ydintäytelangalla toimiva eikä siinä  tarvitse olla erillistä kaasupulloa. Minusta se tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Ja hienostihan se toimi kunhan ensin pääsin alkuun. Fiilis oli sanoinkuvaamattoman upea kun rauta alkoi tarttumaan toiseen rautaan ja obeliskin muoto hahmottumaan. Olin haaveillut tästä jo vuosikausia ja nyt vihdoin uskalsin tarttua toimeen. Sain onneksi ohjeita ja apua työnjohtajalta, tuskin muuten olisi hommasta tullut mitään. Sitä on naisena niin arka tuollaisten laitteiden kanssa, pelkää satuttavansa itsensä  tai jopa rikkovansa laitteen.

hitsaus-sauma-mamasgarden

Mielestäni ihan siistiä saumaa ensikertalaiselta, vai mitä? Kun laite saatiin kunnolla toimimaan oli homma oikeastaan tosi helppoa. Suojakypärän lasi tummentaa näkymät niin totaalisesti, että alkuunsa siihen oli totutteleminen. Vaan hitsauskolvi vain kohdilleen ja sitten vasta ”tummat lasit” silmille, niin siitähän se lähti hiljalleen sujumaan. Tiedä vielä millaisia rakennelmia sitä saakaan puutarhaan aikaiseksi?! Haaveilen kaariporteista ja kevyestä pergolarakennelmasta lammikon taakse, johon köynnöskuusama voisi kiertyä. Myös pallon muotoisia jouluvalotelineitä haluaisin yrittää rakennella.

rautakuusi-mamasgarden

Työnjohtaja löysi myös paikan mistä voi tilata rautapalloja joita voin hitsata tuonne obeliskien nupeiksi. Harkitsen myös, että laittaisinko noihin vielä ylemmäs lyhyemmät neljä tukitankoa. Noinkin rakenne tuntuu kyllä tarpeeksi tukevalta mutta olisihan siinä kasveille enemmän tarttumapintaakin sitten.  Tämän korkeus on kaksi metriä ja keväällä se pääsee antamaan tukea alapihan pisarakärhölle, C. viorna joka ryöppysi meneenä kesänä kirsikkapuun päälle. Sitä ennen se saa toimittaa valokuusen virkaa kellarin takana. Ihana, ensimmäinen ja oikea metallityöni <3

Mukavaa alkavaa viikkoa!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

  1. Onnittelut! Uusi hitsari on syntynyt! Hienoa, että saa omat kynnykset ylitettyä ja ryhdyttyä puuhaan, mitä on halunnut tehdä! Saas nähdä, mitä hienoa tontilla alkaakaan valmistua :).

    • Heh, ehkei vielä voi varsinaisesti puhua hitsarista mutta kivaa se oli ja tunnen ylittäneeni itseni. Kovasti on intoa kehittää taitojaan, joten ehkä minusta ainakin jonkin asteinen metallimamma kehkeytyy :)

  2. Hieno. Ja hieno tunne kun oppii uuden taidon. Tuosta sitä alkaa syntyä vaikka ja mitä puutarhurin iloksi.

    • Joo, näköjään sitä vielä vanhakin voi oppia uutta Vaan aina enemmän se tuntuu vaativan ponnisteluja päästä alkuun jutuissa jotka ovat ensin kaukana siltä omalta mukavuusalueelta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt