Niityn perustaminen — miten se tapahtuu?

Viime syksynä kylvetyllä niityllä on jo kauniitakin alueita.

Viime syksynä kun maakellarin maansiirtotyöt oli saatu päätökseen oltiin jo pitkällä syyskuuta. Aluksi taisin kiirehtiä kattamaan kummun pahveilla ja kuorikkeella ja siirtämään valeessa odottaneet kasvit paikoilleen mutta heti seuraavaksi mieleeni nousi ajatus kallion ja kummun väliin jäävästä kaistaleesta. Halusin perustaa siihen pikkuisen niityn ja saada alueen missä harjoitella samana kesänä isäni ja naapurin pojan minulle tekemää viikatetta, josta olen ikionnellinen ja kiitollinen!

ruiskukka-mamasgarden
kasviyhdistelmia-mamasgarden

Mitä niitty tarvitsee voidakseen hyvin?

Olin haaveillut omasta niitystä jo pitkään ja tutustunut aiheeseen vuosien varrella. Suurin kimmoke taisi olla aikoinaan (saatekirjeessä päiväys 28.8.2009) ystävältä saatu Suomen luonnonsuojeluliiton keto-opas vuodelta 1996. Jo silloin ja varmasti myös aikaisemminkin oli huomattu, että ketokasveissa oli monia uhanalaisia lajeja. Maatalouden muutoksen myötä muuttui myös maatalousvaltaisen maamme kasvisto. Ennen pienien karjojen laiduntamat niityt ja kedot kasvoivat umpeen. Kulutuksen ja niiton loppuminen merkitsi ahdinkoa valon kasveille ja puuvartiset valtasivat alaa. Olisikin tärkeää, että niityn paikka valittaisiin tontin kuivimpaan paikkaan, joka sekin osaltaan jo karsii suurempia kasveja alueelta. Ne eivät yksinkertaisesti jaksa kasvaa niin kuivassa.

Kedon tai niityn perustaminen on tänä päivänä lahja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle ja pienetkin alueet ovat merkittäviä.

kalliokedolta-mamasgarden
Niityyn paikka on kalliokedon ja maakellarin välissä.

Aurinko ja niittäminen ovat kaksi erittäin tärkeää asiaa jotka tulee ottaa huomioon niittyä perustettaessa. Paikan pitää olla täydessä auringossa ja kasvustoa pitää olla valmis niittämään jopa pari kertaa kasvukaudessa. Ensimmäinen niitto tapahtuu siinä vaiheessa kun suurin osa kedon kasveista on kukkinut ja siemenet ovat kypsyneet eli aikaisintaan heinäkuun lopulla tai elokuun alussa. Toisen niiton voi tehdä tarvittaessa vielä myöhemminkin. Niittämään kannattaa ryhtyä jo aamusta jolloin aamukasteen ansiosta hento kasvusto leikkautuu parhaiten. Lopuksi niittojätteet jätetään muutamaksi päiväksi paikoilleen jotta siemenet pääsevät varisemaan maahan. Tärkeää on muistaa sen jälkeen kuitenkin kerätä niitetty kasvusto pois alueelta ja kompostoida se muualla! Parasta tietysti olisi myös jos maa olisi jo alkuunsa mahdollisimman köyhää ja hiekkapitoista mutta kun kasvuston kerää niiton jälkeen pois, köyhtyy alue näin luonnostaankin vuosien myötä. Jopa nurmikon voi näin muuttaa vuosien saatossa niityksi! Hiekkaa voi myös lisätä perustusvaiheessa mutta itse en sitä tehnyt vaan tyydyin vain tasoittamaan alueen rautaharavalla, keräsin isoimmat kivet ja kylvin niittysiemenseoksen (sekoitettuna hienon hiekan joukkoon) ja nurmikonsiementä.

Heinänsiementä niityn pohjakasviksi

Kovasti pohdin tuota heinäkasvien kylvämistä mutta koska tiesin maan olevan täynnä hankalia rikkakasveja päädyin kylvämään myös heinänsiementä, jonka toivon hillitsevät rikkojen kasvua ja auttavan niittykukkien kasvun vahvistumista. Mielessäni on myös ollut saada alueelle ainakin yksi heinäseiväs niittojätteistä ja sitäkin varten myös heinäkasveja tarvitaan. Annan kasvuston kuivua seipäällä ja korjaan sen siitä sitten viimeistään keväällä pois. Toivon, että seipään heinät antavat suojaa alueen eliöstölle ja jopa ravintoa isommille puutarhan eläimille. Ja voi miten tunnelmallisen kaunis se olisi ja toisi mieleeni lapsuuden kesät ja isäni heinäpellot <3

niityn-kasvistoa-mamasgarden
Niitty alkaa vähitellen vehreytymään.

Niityn hoitamiseen kuuluu myös kitkemistä

Vaan ilman työtä ei unelmani tule toteutumaan. Olen tänä kesänä kitkenyt alueen perusteellisesti jo kertaalleen ja pian pitäisi jälleen käydä takiaisten ja leskenlehtien kimppuun. Myös vuohenputken yritän kitkeä alueelta jo alkuunsa mutta uskon alueen kuivuuden pitävän tuon kasvin osaltaan aisoissa. Muutaman vuoden kun jaksaa järjestelmällisesti niittyään kitkeä, niin käsin kitkemisen pitäisi lopulta vähentyä ja pelkän niiton riittää. Toki jatkossakin kannattaa poistaa yksittäiset ei toivotut kasvit niityltä. Ja vaikka apilat, virnat ja nätkelmät kauniita niittykukkia olisivatkin niin niiden määrää kannattaa myös jatkossa rajoittaa kitkemällä. Nämä lajit näet kuuluvat typpeä ilmasta sitoviin kasveihin ja voivat ajan kanssa rehevöittää maata liiaksi niitoista huolimatta. Rehevässä maassa heinäkasvit saavat liiaksi valtaa ja kukkaloisto vähenee.

unikko-mamasgarden
ranskantulikukka-mamasgarden
taplakello-mamasgarden

Tässä kolme kasvia joiden kuuluminen niitylle on vielä mietinnässä. Tulikukka ja unikko ovat jo alueelle levinneet mutta kolmannen kuvan täpläkello kasvaa ainakin toistaiseksi vielä kellarin kummulla. Tulikukankin pystyisi varmasti vielä, jos ei nyt pysäyttämään niin ainakin hillitsemään sen kasvua. Sillä on niin valtava lehtiruusukekin, että mikäli sen antaa vapaasti siementää voi olla ettei alueella kohta muuta kasvakaan?!

Siementen kerääminen ja kylväminen

Mikäli mielit perustaa itsellesi niittyä, olisi nyt hyvä aika alkaa sitä toteuttamaan. Paras kylvöajankohta täällä etelässä ulottuu sinne syyskuulle asti joten vielä ehtisi hyvin tehdä perustamistyöt ennen sitä! Jos perustaminen ei kuitenkaan sovi enää tämän kesän to do-listalle, voit ainakin kerätä jo siemeniä talteen ensi vuotta varten.

kissankello-mamasgarden

Tontillamme kasvaa jo luonnostaankin paljon erilaisia kellokasveja ja tässä suloinen kissankello onkin jo matkalla kohti niittyä. Ajattelin kuitenkin hieman nopeuttaa matkaansa ja kerätä tästä siemeniä kunhan kypsyvät. Myös harakan- ja kurjenkelloa kasvaa siellä täällä ja mielessä olisi lähteä myös katsastamaan kylätien varret siinä toivossa, että löytäisin muutaman siemenkodan niitylle heitettäväksi. Niitty on mahdollista myös kylvää kokonaan ilman ostosiementä. Jos sinulle tulee tilaisuus käydä niittämässä vaikkapa naapurisi niitty ja saada siitä niittojäte palkaksi, niin muuta ei tarvita! Levität vain niitetyn kasvuston muutamaksi päiväksi omalle niityllesi ja kylvös on valmis. Virallisten ohjeiden mukaan kylvön jälkeen olisi alue hyvä jyrätä jollakin mutta itse en sitä tehnyt, talsin vain aluetta ristiin rastiin 🙂

nurmikohokki-mamasgarden
Nurmikohokin, Silene vulgaris suloisen pulleita kukkia.

Toki alueelle voi myös kasvattaa kasveja taimipurkeissa mutta silloin ei ehkä voi välttyä taimien kastelemiselta ainakin istutuskesänä. Vaikka valmiit taimet hieman nopeuttaisivatkin niityn kukoistuksen alkamista niin mielestäni suorakylvö on kuitenkin ainakin tällä kokemuksellani ihan riittävän nopeaa. Niittykasviseoksissa on usein mukana jo ensimmäisenä kesänäkin kukkivia lajeja kuten ruiskukkaa ja unikkoa. Omalla niitylläni nyt ensimmäisenä vuonna ovat kukkaan ehtineet:

  • peltosaunio
  • ruiskukka
  • ahomatara
  • nurmikohokki
  • siankärsämö
  • unikko
  • ranskantulikukka

Lisäksi pelkistä lehtiruusukkeista tunnistan ainakin päivänkakkaran jota näyttäisi tulevan paljon. Kylvämäni siemenseos oli kellokukkavoittoinen mutta niiden kukintaa tuskin vielä ensimmäisenä kesänä voikaan odottaa enkä oikein niiden lehtiruusukkeitakaan ole löytänyt kun ovat niin hentoisia. Toivottavasti niitä kuitenkin vuosien myötä ilmestyy ja kelloniittyni hempeä kilkatus kaikuu kylätielle asti<3

Ihanan helteistä heinäkuuta kaikille lukijoilleni!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

Samasta aiheesta löytyy muuten juttu myös Kotipuutarhan omilta sivuilta!

5 Comments

  • Ihana niitty ja niittypostaus.
    Olen onnekas, sillä melko reheväkasvuisella tontillani on yksi entisen talon paikka, joka on tasainen ja kuiva suorakaide – täydellinen keto. Siinä kasvusto onkin hieman toisenlaista kuin muualla. Kissankelloa vielä havittelen, sitä kasvaa tällä saarella muualla, mutta omalla tontilla en ole nähnyt. Ketoneilikan kylvö tienposken kasvustosta puutarhaani ainakin onnistui hyvin, ja nyt se on valloittamassa nurmikkoakin – siitä kohdasta ei nyt vaan voi nurmea leikata 😀
    Hitsi, hiirenvirnaa tosiaan kedollani on, enpä ole raaskinut sitä kitkeä enkä ehkä raaskikaan, vaikka sitookin typpeä. Se on todella nätti yhdessä keltamataran kanssa.
    Onnea ja menestystä niityllesi!

    • Oi kissankelloahan sinun on ehdottomasti sinne saatava, ihan jo poikienkin iloksi😊 Ketoneilikkaa kylvin valkoisena mutta sitä punertavaakin saa tulla jos vastaan tulee.
      Voipi olla, että minultakin jäävät virnat ja nätkelmät kitkemättä oikeastaan kylvinkin niityn reunaan tammen alle metsänätkelmää🌱

  • Hyvä postaus! Lisäisin tuohon vielä, että niityn kehittymistä voi vauhdittaa myös kaivamalla maanomistajan luvalla taimia ja siirtämällä ne omalle niitylle. Minä olen tuonut lapsuudenkotini ympäristöstä päivänkakkaroita, metsäkurjenpolvea ja aho-orvokkia niitylleni. Omalta nurmikolta olen siirtänyt ketoneilikkaa, särmäkuismaa, ojakärsämöä ja niittyhumalaa. Niityn kitkemisurakkakin on paljon mukavampaa, kun voi kaivaa epätoivotun kasvin isolla paakulla pois ja istuttaa samalla tilalle niittykasvin. Toisen niittyalueeni tein perinteisesti kylvämällä niittykasvien siemeniä perattuun maahan. Olen myös esikasvattanut taimia ruukuissa varmuuden vuoksi, jos siemenet eivät vaikka sattuisi itämään maahan kylvettyinä. Kaikki tavat ovat siis tulleet tutuiksi ja niityn kehitystyö jatkuu edelleen. Harakan- tai kissankelloja haluaisin saada myös kummallekin pikkuiselle niitylleni. Tsemppiä niittysi kehittymiseen!

    • Kiitos kommentistasi, sinullahan onkin jo kovasti kokemusta aiheeseen liittyen. Aho-orvokkia kylvin siemenestä mutta yhtään taimea en ole nähnyt joten ehkäpä tuo erillinen taimikasvatus olisi sittenkin ollut järkevää. Kun olisin ollut viisas niin olisin jättänyt viime syksynä vähän siemeniä pussin pohjalle ja kylvänyt nyt keväällä purkkiin. No ainahan voi tilata uusia siemeniä tai tosiaan luvan kanssa jopa siirtää valmiita kasveja👍

  • Heinäseiväs tulee kylä olemaan hieno! Minulle on pihaan tupsahdellut erilaisia kellokukkia, vaikka ei niittyä olekkaan. Ovat niin kauniita että saavat kukkia

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.