Pensasruusut – `Ilo` ylimmillään

Aidalla roikkuvat ruusunoksat ottavat pihaan tulijat komeasti vastaan.

Minulla on aina ollut erilaisiin ruusuihin sellainen viha-rakkaus-suhde. Toisaalta niiden raastavat piikit raatelevat tarhurin ja lastenkin ihoa mutta sitten kun kukinta on parhaimmillaan, kaikki naarmut annetaan anteeksi <3 Aluksi kun en vielä tiennyt paljon mitään ruusuista ostin useita vartettuja ruusuja jotka kuitenkin pian menehtyivät. En enää muista mihin syvyyteen olin ne istuttanut, kenties en tarpeeksi syvään, joten siinä saattoi olla syy alaosan villiintymiseen. Niiden jalo-osat siis kuolivat ja juuresta alkoi puskea jotakin ihan muuta. Kaivoin ne pois ja unohdin ruusut joksikin aikaa.

Rosa Rugosa-ryhmän `Wasagaming` kuuluu tarhakurtturuusuihin, joita ei tällä hetkellä paljon puhuttava kurtturuusujen myyntikielto kosketa.

Pensasruusuissa omajuurisuus on plussaa

Sitten löysin omajuuriset pensasruusut. Ja tässä nimenomaan paino sanalla OMAJUURINEN! Tässä asiassa tarhurien mielipiteet monesti eroavat ja kaikki eivät voi sietää omajuuristen hieman reippaampaa juurivesojen tuotantoa mutta minusta se on vain hyvä kun valitsee kasvupaikan huolellisesti. Ruusut kasvavat meillä tien ja nurmikon välissä joten vesoista ei ole mitään haittaa ja niistä pensaat vain uudistuvat mukavasti.

Rosa Blanda-ryhmän `Herttoniemi` on tehnyt muutamia juurivesoja tienpuolelle jotka voisi kaivaa ylös ja istuttaa paremmalle paikalle.

Pensasruusujen istuttaminen ja hoito

Alue missä meillä erilaiset pensasruusut kasvavat on alapihan hyötytarhan reunassa. Pensaat on istutettu aidanteeksi heinäseiväsaitaa vasten, mistä pisimmät oksat saavat mukavasti tukea. Suosittelen istuttamaan ruusut mahdollisimman aurinkoiselle paikalle ja mahdollisimman hyvään maahan. Meillä on tietä perustettaessa lisätty tien runkoon betonin lohkareita ja luulen, että ruusut saavat niistä kasvuunsa tarvitsemiaan mineraaleja, ainakin arvelen niin. Kuopan kaivamista nuo lohkareet ovat kyllä hankaloittaneet kovasti, sillä niitä on jonkin verran myös hyötytarhan puolella maan alla. Ihmeen hyvin ruusut ovat tuossa kuitenkin menestyneet, vaikka kuoppa ei aina olekaan ihan ohjeiden mukaisen kokoinen ollutkaan. Perusmaahan, joka on hiekan sekaista metsämaata, olen lisännyt vähän pussimultaa ja kanankakkaa mutta vain sen verran, että juuret lähtisivät kuitenkin rohkeasti kasvamaan istutuskuopasta pois päin. Alussa olen kastellut taimia ja kitkenyt ja kattanut pensaiden alustoja mutta tällä hetkellä isoimmat pensaat varjostavat alustojaan jo niin tehokkaasti, että ovat siltä osin melko huoltovapaita! Ruohonleikkurilla vain surauttelen alustat ja ylimääräiset juurivesat poistuvat siinä samalla.

Leikkaan täysikasvuisista pensaista joka kevät joitakin vanhempia oksia maata myöten pois ja kuolleita oksia tulee sitten napsittua pitkin kesää. Yksi tärkeistä hoitotoimista ruusuilla on ohikukkineiden poistaminen (deadheating). Kuihtuneiden kukkien poistaminen saa pensaan näyttämään paljon kauniimmalta mutta mikäli mielii  syksyllä ihailla kiulukoita, kannattaa osa kukista jättää kukinnan loppuvaiheessa leikkaamatta. Muuta hoitoa ei pensailla juurikaan sitten enää ole, kirvojakaan en ole enää vuosiin niistä torjunut. Aluksi kirvoja olikin jonkin verran mutta kun juuret ehtivät syvemmälle ja kosteampaan maahan voivat pensaat vuosi vuodelta paremmin, eikä kirvoistakaan ole ollut enää suurta haittaa.

Puistoruusuryhmään kuuluva `Ilo` on ollut yksi kauneimmista ruusuistani.

Ruusupensaiden istutusväli ja kestävät kotimaiset jalosteet

Ennen kuin ruusuaidannetta alkaa istuttamaan, kannattaa ottaa selville mikä on ruusun lopullinen koko. Itselläni on osa pienemmintä ruusuista jäänyt isompien varjoon ja olen joutunut siirtämään niitä jälkeen päin. Myös aidanteen alkupään mustilanhortensioista yksi on kasvanut niin suureksi, että sen helmoista olen pelastanut yhden taimen. Tosin nyt näyttää siltä, että uudessa paikassa se tulee jäämään valtaisaksi kasvaneen `Ilo`:n varjoon. Alkujaan en osannut kuvitellakaan, että puistoruusuihin kuuluva pensasruusu `Ilo` voisi kasvaa näin valtavaksi mitä se nyt jo on. Sen ylimmät oksat kohoavat lähes viereisen omenapuun latvoihin asti ja suosittelenkin käyttämään tätä ruusua myös köynnösruusuna! Ilo on yksi uusista kotimaisista jalosteista jonka on risteyttänyt Peter Joy. Mukana tuossa jo 1990-luvulla alkaneessa ruusujen jalostusprojektissa on ollut Peterin lisäksi myös Pirkko Kahila ja Matti Kangaspunta. Tuon ryhmän työn tuloksena on syntynyt useita upeita ja kestäviä ruusuja joista ainakin `Sointu`, `Sävel` ja `Lumo` ovat toivelistallani. Olen muuten saanut vuosia sitten olla mukana blogitapaamisessa, missä Peter ja Pirkko  esittelivät meille koeviljelmiään Nummelan Päivölässä. Vaan mitä ihmettä, enkö olekaan postannut tuosta vierailusta ollenkaan?! En löytänyt juttua vierailusta vaikka käänsin koko blogini ylösalaisin. Tässä kuitenkin linkki blogikamuni Betweenin postaukseen tuosta ihanasta vierailusta.

Punalehtiruusu, Rosa glauca kotiutuikin minulle muuten juuri tuolta Päivölän tapaamisesta ja juurikin Betweeniltä! Se on kasvanut upeaksi pensaaksi jonka erityisen värinen lehdistö kiinnittää huomion heti pihaan ajettaessa. Marjamäen muhevassa mullassa se näyttäisi viihtyvän hienosti ja aluskasviksi istutettu amerikanvuokkokin alkaa hiljalleen näyttää siltä mitä olin toivonut. Olen matkinut tämän yhdistelmän Westersistä, missä ihastuin näkyyn ikihyviksi. Punalehtiruusu ei tee juurivesoja mutta siemenestä se saattaa tulevina vuosina levitä. Amerikanvuokkoa pidän myös silmällä ettei se kansoittaisi koko Marjamäkeä 🙂

Vaan juhannusruusu onkin jo kukkansa meillä kukkinut kuten moni muukin yleensä juhannuksen aikaan kukassa oleva. Onneksi se tarjoaa sorjan vartensa kärhötueksi <3

Ihanaa ja aurinkoista juhannusta kaikille lukijoilleni, muistakaahan kerätä seitsemän kukkasta tyynyn alle 😉

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

4 Comments

  • Olet ollut tosi viisas valitessasi paikkaa ruusuille, jossa niiden juurivesat eivät haittaa. Ja kuinka nättejä ne ovatkaan tuota heinäseiväsaitaa vasten. Tuli ihan sellainen olo, että pitäisi koko oma puutarha mullistaa uusiksi, niin että saisi tuollaisen heinäseiväsaidan ja ruusut siihen juurikin niin, että vesat voisi huristella ruohonleikkurilla. Ja niin, että aitaa ja sen ruusuja katseltaisiin etelän suunnasta. Meillä aina ilmansuunnat tuottavat vaikeuksia, kun kaikki kukat tykkäävät kukkia etelään päin. Ruusujesi kukinnan kauneutta lisää kyllä se, jos saat aikaiseksi nyppiä ohikukkineet pois. Mä en ikinä kerkiä. Ehkä sekin sujuu mainiommin, kun ruusut on rivissä kaikki, eikä perennojen keskellä.

    • Meilläkin alkaa tuossa etelän suunnalta hedelmäpuut jo varjostamaan joten aika näyttää miten ruusut jatkossa jaksavat kukkia. Vaan juurivesojen poistaminen käy kyllä mukavasti kun vaan hennoisi ajaa niiden päältä😊

  • Kiitos tästä ruusupostauksesta! Minulla on haaveissa lisätä ruusujen määrää puutarhassamme ja tästä sain taas monta hyvää ideaa:) Meillä kasvaa yksi valtavasti juurivesoja tekevä ruusu, jonka nimestä minulla ei ole tietoa. Se on kaunis, mutta vie voimat muilta samassa penkissä kasvavilta kukilta. Erityisesti pionit ovat kärsineet. Se on pakko siirtää muualle. Siitä tuleekin haasteellinen tehtävä ja täytyy miettiä tarkkaan mihin sen seuraavaksi istuttaa.

    • Kiitos kommentistasi ja mukavaa että sait ideoita, on ihanaa jakaa vihreää ilosanomaa💚
      Ruusut ja varsinkin juuri nämä pensasruusut ovat monesti ongelmallisia kukkapenkissä joten ne kannattaisikin pyrkiä istuttamaan ihan omiksi ryhmikseen missä saavat levitä mutta niiden ympäriltä voi kuitenkin tarvittaessa ajaa tai niitellä.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.