Puuvartisen pensaan pistokaslisäystä – ilmaisia taimia pienellä vaivalla

Onpa ollut ihanaa viime päivinä puuhailla ulkona, lähes kesäisessä säässä. Eilisen kaivamisen vastapainona tänään oli vuorossa uusien kylvöjen lisäksi taimien koulintaa. Viime keväänä alkanut suunnittelu hyötytarhan uudistamiseksi on nyt hieman edistynyt. Eilen sain kaivettua alueen takaosaan uuden pyöreän muodon ja siihen olisi nyt tarkoitus sitten reunaan istuttaa matalana pidettävä aita taikinamarjasta, Ribes alpinum. Viime keväänä jo kyselin valmiita taimia mutta onneksi olin kyselyineni liian myöhässä. Sen tähden päädyin kokeilemaan pistokaslisäystä oman tontin alkuperäisestä taikinamarjakannasta ja se onnistuikin yli odotusten![columns_row width=”half”]
[column]hyvin-juurtunut-pistokas-mamasgarden[/column]
[column]taikinamarjan-pistokkaita-mamasgarden[/column]
[/columns_row]

 

Tänään purkitin 30 hyvin juurtunutta tainta omiin purkkeihinsa ja napsaisin nelisenkymmentä pistokasta lisää.

Löysin ohjeen jonka mukaan taimia laitettaisiin 3-4 kappaletta metrille joten tuo 30 riittäisikin jo näin alkuunsa tuonne hyötymaan takakaareen.  Toki hyville taimille löytyy aina paikkoja joten toivottavasti uudetkin lähtevät juurtumaan. Vuosi sitten otin pistokkaita hieman myöhemmin, jolloin pistokkaissa oli enemmän uutta kasvua (myös vanhaa ed. vuoden vartta mukana) mutta katsotaan nyt sitten näin miten lähtevät.  Ja kunhan juurelliset pistokkaat ovat ehtineet kotiutua uusiin ruukkuihinsa ajattelin jossain vaiheessa myös hieman leikata niitä jotta haaroittuisivat mahdollisimman alhaalta. Valmis aita ei tule olemaan kuin n. 50 cm korkea joten taimet on hyvä saada haaroittumaan mahdollisimman alhaalta ja paljon.

pajuista-juurihormonia-mamasgarden

Kokeilin tällä kertaa myös vanhaa juurrutuskonstia, vettä missä olivat pajun oksat lionneet. Tuon koktailin lisäksi ripottelin vielä multaan hieman mukorritsajauhetta, joten luulisi nyt pistokkaiden juurtuvan ja kasvavan hyvin. Pistokkaiden päälle asettelin vielä läpinäkyvän ja reijitetyn muovipussin ja jätin pistokkaat tällä kertaa kasvihuoneeseen. Viime kesän satsi oikeastaan lähes unohtui minulta tuonne ojan penkalle mutta onneksi välillä muistin sentään käydä kastelemassa ruukkuja.

Lopuksi vielä jotakin huikaisevan kaunista<3 En mitenkään saattaisi lopettaa postausta kuvaan likaisen ruskeasta mönjästä vanhassa olutlasissa :)

[columns_row width=”half”]
[column]leucojum-vagneri-mamasgarden[/column]
[column]leucojum-vernum-mamasgarden[/column]
[/columns_row]

Löysin nimittäin eilen tuollaisen vihreillä merkeillä varustetun kevätlumipisaran lammikon viereisestä penkistä. Olin täysin unohtanut istuttaneeni tuon ja olin lentää takamuksilleni huomatessani suloiset kaksoset<3 Vihreämerkkinen on nimeltään Leucojum vernum var. wagneri ja on lähtöisin Sulev Savisaarelta. Hänen herkkujaan on myös tuo puutarhassa jo usempana keväänä kukkinut keltamerkkinen. Molemmat ovat niin suloisia ja kilpailevat minusta viehkeydellään samassa sarjassa lumikellojen kanssa. Voi kunpa nämä molemmat viihtyisivät ja lisääntyisivät puutarhassamme <3

Ihania pääsiäisen pyhiä kaikille lukijoilleni!

 

 

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

  1. Meilläkin taikinamarjaa kasvaa ihan luonnostaan,mutta eipä tullut mieleen,että siitä voisi vaikka pensasaidan kyhätä.Kannattaa lukea blogeja ja tehdä uusia ulottuvuuksia kasvatettavista taimista!

    • Taikinamarjaa sanotaan pohjolan puksipuuksi! Se kestää hyvin leikkausta ja kasvaa kauniin tiheäksi. Ja siihen tulee lehdet ihanan aikaisin keväällä.

  2. Kiitti vinkistä. Taikinamarjan taimet ovat hinnoissaan. Mukavaa pääisiäistä!

    • Kyllä, varsinkin astiataimet. Vähänkin pidempi aita tulee maksamaan satoja euroja.

  3. Pitäisi tutustua taikinamarjaan paremmin, olen nähnyt siitä tehtyjä aitoja kuvissa ja ovat olleet hienoja. Lisääminen noin kuulostaa helpolta.

    • Kannattaa tosiaan tutustua. Ei ole kasvupaikankaan suhteen niin vaativa meillä kasvaa luonnonkantaa lähes kalliollakin, vain ohuessa kerroksessa maata. Kestää myös hyvin lumen painoa ja nousee hyvin takaisin muotoonsa lumien sulettua.

  4. Hieno onnistuminen! Ihan turhaan mielestäni arastellaan puiden ja pensaiden pistokaslisäämisessä. Monien kasvien kohdalla se on hyvinkin varteenotettava lisäystapa ja onnistuu helposti myös tavalliselta kotipuutarhurilta. Äitini on muutaman viime vuoden aikana lisännyt mm. hortensioita, jasmikkeita, pensashanhikkeja ja angervoja. Eihän siinä niin nopeasti saa näyttävän kokoisia taimia, mutta sievoisen summan itse lisäämällä säästää rahaa. Mukavaa toista pääsiäispäivää!

    • Niinpä, jostain syystä sitä itsekin on suosinut lisäystapana siementä ja pistokkaat jääneet tosi vähälle kokeilulle. Sisäkasveilla käyttänyt kuitenkin enemmän pistokkaita kuin siemeniä. Täytyy jatkossa kokeilla ainakin noita hortensioita!

  5. Kutkuttaa minuakin ajatus leikatusta taikinamarja-aidasta. En vaan vielä tiedä mihin. Mutta kyllä se sopiva paikka varmasti vielä hahmottuu, kun ajatus aidasta on päähän säilöttynä. Ehkä pitäisi ostaa yksi pensas jo nyt, niin pääsisi sitten heti halutessaan materiaalin monistamiseen. Joskus monta vuotta sitten tökkäsin leikattuja jasmikkeen oksia suoraan multaan maahan ja hienosti lähtivät kasvuun ilman mitään hoitoa.

    • Varmasti aidan paikka löytyy kunhan sille on oikea hetki!
      On se luonnon kasvuvoima kyllä ihmeellinen kun noin hyvin pistokkaat lähtevät ilman hyysäystäkin eloon. Teillä on se savimaa joka on varmasti auttanut pistokkaita säilymään hengissä juurten kasvamiseen asti.

  6. Kuinka tämän käytönnössä teit? Minkä kokosia oksia leikkasit ja mihin aikaan vuodesta? Millaisiin astioihin laitoit juurtunaan?

    • Vähän piti muistella miten tämä menikään mutta nyt luulen muistaneeni. Elikäs nuo juurelliset mitä tuolla kertaa purkitin olin leikannut edellisenä keväänä joskus toukokuun alku puolella ja kesän ne olivat vieri vieressä hiekansekaiseen taimimultaan tökättyinä kasvihuoneessa ja ihan muovisissa taimiruukissa. Päällä reijitetty läpinäkyvä muovipussi ja multa kosteana koko ajan. Talveksi hautasin ruukut pistokkaineen kasvimaahan samaisissa astioissa mutta ilman mitään muovihuppuja, vain lumi yllään. Sieltä sitten tuon postauksen kirjoittamisen aikaan purkitin taimet erillisiin taimipotteihin. Eli noi vuosi meni juurien kasvamiseen. Pistokkaat olivat kuvan kaltaisia n. 10-15 cm pensaan latvoja, joissa oli hieman mukana myös edellisen vuoden puutunutta vartta. Lehdet poistin mullan alle menevältä osalta. Vain yksi viime syksynä istuttamistani taimista ei selvinnyt viime talvesta. Nyt taimet ovat jo kasvaneet ja leikkasinkin niitä jo hieman. Vielä on toki matkaa säntillisen leikattuun ja tuuheaan aitaan mutta sitä kohti mennään. Nyt en kyllä ihan tarkkaan muista miten noiden uusien pistokkaiden kanssa oikein kävikään?! Ei ehkä ollut niin menestys kuin tuo eka satsi. Hm, niistä taisi kuitenkin pieni osa olla juurtuneena jo syksyllä ja istutin nekin viime syksynä aitaan. Ainakin aidan toisessa päässä olevat taimet ovat huomattavasti pienempiä edelleen. Toivottavasti tämä sepustus vastasi kysymyksiisi :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt