Maaperäillan antia — kuinka parantaa maata ja huolehtia siitä?

olkikatetta-kasvimaalla-mamasgarden
Katteiden käyttö kasvimaalla avasi minulle aivan uusia ovia hyötyviljelyyn.

Mielenkiintoinen maaperäilta järjestettiin tällä viikolla Lohjan Kisakalliossa. Ilta oli pääpainoltaan suunnattu ammatikseen maata viljeleville mutta paljon herätti luennot ja keskustelut ajatuksia ja oivalluksia myös tällaiselle pienviljelijälle 🙂

Mielenkiintoisinta antia oli ehdottomasti mikrobiologinen osuus jossa valotettiin maaperän pienimpien työmyyrien, mikrobien ja sienten työtä ja niiden merkitystä kasveille ja niiden kasvulle. Itse olen jo jonkin aikaa käyttänyt uusia taimia istuttaessani mykorritsaa. Mykorritsa tarkoittaa sienijuurta joka muodostaa kasvin juuriston kanssa symbioottisen suhteen. Yhdessä ne auttavat toinen toisiaan. Kasvin ravinnon saanti helpottuu ja sieni taas saa puolestaan kasvilta hiilihyrdaatteja joita se ei itse pysty tuottamaan. Win-win tilanne siis 🙂 Sen olisin kyllä halunnut kysyä luennoitsijalta, että mistä ihmeestä tuota sienijuurta oikein voisi hankkia vähän isompia määriä? Ilmeisesti sitä ei ainakaan vielä käytetä ammattiviljelijöiden keskuudessa, vaikka sen tärkeys mm. viljelyskasveille jo tunnetaankin. Oletko sinä löytänyt tuota ”sienipulveria” jostakin puutarhamyymälästä suurempia kuin n. 200g annoksia?

Paljon illan aikana keskusteltiin myös maan muokkauksesta ja sen aiheuttamasta stressistä maaperän elämälle. Itselleni jäi sellainen mieli, että jatkan kevyttä maan kääntämistä talikolla keväisin, vähän ennen kylvöjä. Maa tiivistyy myös kasvimaalla sen verran että kääntö on perusteltua.  Kääntö kuitenkin joka kerta rikkoo sienijuurten verkostoa ja häiritsee myös mm. lierojen elämää. Toisaalta maan muokkaus myös ilmavoittaa maata ja helpottaa kasvavien juurten pääsyä syvemmälle maahan.

luonnonlannoite-mamasgarden
Tässä lisään maahan kanankakkaa talvivalkosipulien ravinteeksi. Ravinteet menevät parhaiten kasvin hyödyksi kun ne laittaa maan alle, josta ne eivät huuhtoudu niin helposti sateen tai sulamisvesien mukana.

Eloperäisten katteiden käyttäminen on lahja maalle

Muokkauksen jälkeen aion jatkossakin kattaa hyötytarhan alueen talveksi jollakin eloperäisellä materiaalilla sillä se antaa suojaa ja työtä maaperän asukkaille. Paljon keskusteltiin myös ns. suojakasveista joilla viljelysala kannattaisi suojata sadonkorjuun jälkeen. Jäin miettimään sopivia suojakasveja hyötytarhalle. Nurmikasvit tai apila eivät ehkä sovi kasvimaalle mutta tietysti on paljon erilaisia viherlannoituskasveja jotka ovat sopivia. Itse olen käyttänyt persianapilaa, kauraa, hernettä ja ruisvirnaa mutta nämä kasvit ovat yksivuotisia (ruisvirna voi olla yksi- tai kaksivuotinen) ja ne suositellaan muokattavaksi syksyllä maahan. Mikä kasvi suojaisi maata vuoden ympäri? Täällä eteläisessä osassa maatamme on maa talvellakin monesti pitkiä aikoja paljaana ilman suojaavaa lumipeitettä, joten suojakasvillisuus olisi tarpeen. Onneksi tosiaan myös mikä tahansa eloperäinen kasvimateriaali suojaa maata, joten jatkossakin hyödynnän ainakin syksyn lehdet kasvimaalle.

liialliset-vesikasvit-katteeksi-puutarhaan-mamasgarden

Asutko vesistön lähellä — hyödynnä rantojen antamat lahjat

Matkaani tarttui myös opas ruokopelto-hankkeesta jossa tutkitaan vesistöjen rannoilla kasvavien ruovikoiden hyödyntämistä peltojen maaperän hoidossa ja lannoittamisessa. Miten näppärää kierrättää rehevöityneiden järvien ja lampien villisti kasvavat ruovikot läheisiä peltoja muhevoittamaan. Oppaan luettuani mieleeni pompsahti heti idea, miten saattaisin jatkossa saada pikkuisesta lammikostani hyvää kasvimateriaalia hyötytarhaani. Ainakin tuo kuvan pikkulimasko näyttäisi jo yhden kesän perusteella kasvavan melkoisen mahtavasti, joten jatkossa ylimääräisen limaskon voisi hyvinkin levittää kasvimaan katteeksi. Tosin lammikosta ei saa koskaan siirtää kasvimateriaalia ilman, että antaa mahdollisuuden lammikon omalle eliöstölle ryömiä takaisin veteen. Siispä vesikasvit saavat ensin levätä ainakin vuorokauden verran kasassa lammikon reunalla.

Myös meren rannoille ajelehtivat leväkasvustot on mahdollista hyödyntää puutarhassa. Lisää aiheesta löydät täältä Saaristopuutarhurin blogista!

kuorikatetta-mamasgarden
Tavallisella kuorikatteella ja pahveilla olen tässä kattanut ensin koko alueen ja lisännyt sitten kaunista kaarnakatetta kuin koristeeksi.
kaarnakatetta-mamasgarden
Kaarnakate sopii mm. hyvin happamasta maaperästä pitäville pensasmustikoille.

Puuteollisuuden sivutuotteita

Keskustelua käytiin myös puukuiduista (ravinnekuitu ja nollakuitu) jotka syntyvät paperi- ja selluteollisuuden sivutuotteista jalostamalla. Vaikka puuteollisuus omalta osaltaan vapauttaakin valtavat määrät hiiltä ilmakehään on mielestäni hieno asia, että edes sivutuotteet palautuvat takaisin maaperään. Voisiko tässä olla potenttiaalia vaikkapa jollekin puutarha-alan yritykselle kehitellä myyntiin myös harrastajaviljelijöille suunnattu tuote?! Kuorikatteita onkin jo jos jonkinmoisia ja värisiäkin mutta kasvimaalle levitettäviä ravinteita sisältäviä kuituja ei taida olla vielä markkinoilla. Itse käytän paljon kuorikatetta istutuksissa ja hyvällä menestyksellä jopa perennaistutuksissa. Muutaman vuoden katetut alueet kasvavat vähän hintsusti sillä kuorike vie hajotessaan maan typpivarantoja. Olen kuitenkin katsonut sen olevan pienempi paha kuin rikkaruohojen villi kasvu taimien ympärillä. Mikäli kasvit ovat käyneet silminnähden hailakoiksi lehdiltään, olen antanut niille suoraan juuristoon porattuihin reikiin tujauksen kanankakkaa joka on korjannut typpivajeen kasvukauden aikana.

lantakompostia-mamasgarden
Kaiken eloperäisen aineksen lisääminen maahan on sen pieneliöstölle hyväksi ja sen myötä hiiltä palautuu takaisin maahan.

Hiili karkaa, miten saamme sen takaisin?

Nykyään puhutaan paljon ilmastonmuutoksesta ja siihen johtavista tekijöistä. Yksi lämpötiloja nostava tekijä on hiilen karkaaminen maaperästä ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen. Jokainen pienenkin puutarhan omaava harrastaja voi osaltaan osallistua hiilitalkoisiin vaikkapa istuttamalla puun. Mielenkiintoinen asia on myös biohiilen käyttö joka näkyy jo harrastajillekin markkinoiduissa kasvualustoissa.  Ja mikäli intoa riittää voi biohiiltä valmistaa itsekin! Minua ainakin alkoi tämä vaihtoehto kiinnostamaan, sillä olen tuntenut tunnon tuskia siitä, että poltan kaikki puutarhassa syntyvät risut tuhkaksi. Tuhka tosin on mennyt hyötykäyttöön mutta biohiilen vaikutus maan kuntoon ja hyvinvointiin olisi paljon pidempi aikainen. Taidankin kirjoittaa myöhemmin ihan oman postauksen tuosta biohiilestä, sillä sen verran mielenkiintoiselta tuo vaikuttaa!

Olisi ihana kuulla millaisia ajatuksia tämä postaus sinussa herätti? Tunnetko huolehtivasi jo tarpeeksi maasi hyvinvoinnista vai olisiko vielä jotakin tehtävissä sen hyväksi? Teetkö jotakin sellaista mikä kaihertaa mieltäsi? Illan aikana heräsi lyhyt keskustelu myös kasvinsuojeluaineiden käytöstä ja se tuntui olevan kuin kielletty aihe. Esitelmöitsijä tuskin uskalsi sanoa, että kyseinen aine saattaa olla haitallista esimerkiksi maaperän keräsienille. Nopeasti hän lisäsi, että tutkimukset asian tiimoilta kuitenkin jatkuvat. Itse en halua glyfosaattia käyttää mutta käytämme mm. tuholaistorjuntaan rotanmyrkkyä ja muurahaiskarkotteita talon kivijalan ympärillä. Nuo kaksi ainetta ovat niitä joiden käyttö mietityttää itseäni kovasti.

Kommenttisi aiheeseen voit halutessasi jättää myös Mamman puutarhan Facebook-sivuille!

 

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

6 Comments

  • Ilman katteita en pärjäisi yhtään kesää. Kaikki luonnonmukainen kiinnostaa.

    • Kiitos kommentistasi Pauliina! Olen samaa mieltä kanssasi ja ihmettelen edelleen, miten en aikaisemmin ole tullut nähneeksi katteiden hyötyä kasvimaalla. Pelkäsin vain niiden mukana tulevia rikkaruohonsiemeniä ja etanoiden ja muiden tuholaisten lisääntymistä. Nyt kahden kesän (erilaisen) kokemuksella katteet ovat selvästi olleet vain hyödyksi.

  • Mukava artikkeli! Kateviljely ja kohopenkit on käytössä.Samoin tuhkan käyttö kaaleille ja sipuleille,sekä marjapensaille. Haketta käytän myös joillekin pensaille. Biohiili kyllä kiinnostaa kovasti ja olis kiva kokeilla. Käytän talon kivijalan ympärillä muurahaismyrkkyä, sillä en halua muurahaisia sisälle. Kasvimaalla en ole käyttänyt myrkkyjä vaan harsoja ja verkkoja, verkkoaita jänissuojana..

    • Kiitos Kaija kommentistasi! Tuo biohiili on tosiaan kiinnostava juttu jota minäkin haluaisin päästä joskus kokeilemaan. Tai onhan sitä jo ollut lisättynä käyttämääni pussimultaan mutta itsekin olisi kiva kokeilla sen valmistusta.

  • Kun luin tätä postausta ekaa kertaa aikaa sitten, en silloin kerennyt mitään kirjoittamaan, vaikka olikin mielenkiintoinen postaus. Kerran sen jälkeen yritin tätä etsiä, mutta en jostain syystä löytänyt. Ilmeisesti kännykällä yritin ja se on jotenkin paljon hankalampaa. Hyvä, että nyt löysin.

    Mykorritsan lisäys puutarhaan on mielenkiintoista. Itse en ole kokeillut. Ihmettelen kovasti, miten yksi ja sama sienijauhe voisi toimia kaikkien eri puutarhakasvien kanssa. Luonnossa kumminkin puut ja pensaat ovat aika erikoistuneita siinä, mikä sieni kullakin lajilla mykorritsana toimii.

    Meillä on kasvimaalla harrastettu jyrsimistä, syksyisin syvempään ja keväällä vain pinnemmasta. Varmasti tästä haittansa on maaperän eliöstölle. Kuitenkin käytännössä viljely on osoittautunut helpommaksi ja onnistuvammaksi, kun näin olemme toimineet. Meillä savinen maa tiivistyy kovasti. Myös monivuotiset rikkaruohot pysyvät täysin poissa tällä konstilla.

    Kasvimaalla en pärjäisi ilman katteita. Siellä käytössä nurmisilppu ja myös ei-niin-hyvät mansikkakangas mansikkamaalla sekä mansikkamuovi joillakin kasveilla ajan säästön vuoksi. Mansikkamuovia on osittain käytetty samaa muovia monta vuotta.

    Puutarhassa käytän haketta uusille vasta-istutetuille tai istutusta odottaville alueille. Tästä tosin on monia mielipiteitä. Esim. Puutarhan parhaaksi -ryhmän Leena Luoto ei pidä hakkeiden levittämistä hyvänä asiana. Meillä taas maa on niin hirveän savinen, että tuntuu, että hake maatuessaan ihanasti tuo vähän lisää humusta.

    Ihan hirveästi ei kaiherra puutarhan suhteen, varsinkin jos mietin elämäni kokonaisuutta hiilipäästöjen ja muun ympäristökuorman suhteen. Kuvittelen, että kuormani on pienempi kuin keskimääräisen suomalaisen. Mutta puutarhaan ulkopuolelta tuotu hiekka ja pollenparhaan mukana tuotu turve ovat tietysti asioita, jotka eivät ole kestävällä pohjalla. Ideaali olisi aineiden suljettu kierto puutarhassa. Hiekan sekä turpeen nostolla on monia negatiivisia vaikutuksia luonnolle. Turpeen suhteen kumminkin ajattelen, että meidän hevosnaapurit hankkivat sitä joka tapauksessa, joten on vain hyvä, että voimme jatkokäyttää sitä ja palauttaa sen maahan.

    Totuus täällä meidän savikossa on se, että puutarha ei olisi mahdollinen ilman aika mittavaa maanparannusta ulkopuolisten aineiden avittamana. Ja kun puutarhakärpänen iski, niin se oli menoa. Tämä pelto olis kyllä tietysti vähitellen myös metsittynyt, jos ei olisi puutarhapuuhiin ryhtynyt. Tai olisi sen voinut tietysti myös istuttaa metsälle. Männyt ja kuuset kasvavat tässä savessakin kohtalaisesti. Vaikka kyllä vielä selvästi paremmin, kun on tehty puutarha.

    • Totta tosiaan tuo pohdintasi erilaisista mykorritsoista. Täytyy kyllä kesemmällä perehtyä tuohon enemmän tai sitten luottaa siihen että luonnossa toisilleen tarkoitetut myös löytävät toisensa💚
      Minä käännän talikon syvyydeltä keväällä ja syksyllä, tosin nyt heinäkatteen aikaan taisi toinen kääntö jäädä tekemättä kun rikkaruohot pysyivät paremmin kurissa.
      Meillä on luontainen lähde kuorikatteesta ja jos ei sitä käytettäisi niin se poltettaisiin taivaan tuuliin. Siispä parempi kuitenkin kait maassa niin kuin turvekin hevonherkun seassa. En minäkään oikein niitä värjättyjä lastuja ymmärrä mutta monien mielestähän ne ovat tosi tyylikkäitä😊

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.