Kukkien satoa, syötävää silmille

Aralian runsas marjasato lammikon takakummulla.

Niin usein sitä tulee kuvanneeksi kasveja vain niiden kukkiessa. Kukkien jo kuihduttua on moni kasvi vielä todella kaunis, ennen kuin syksy vie sen talvilepoon. Osa niin sanottujen koristekasvien sadosta on jopa ihmisravinnoksikin kelpaavaa mutta en ainakaan itse ole niitä kuitenkaan tohtinut maistaa. Olen kuitenkin kuullut, että tämä jalkalehden, Podophyllum hedelmä olisi täysin kypsänä syötäväksi kelpaava ja kasvin kotiseudulla vallan himoittua herkkua.

Todellista silmän ruokaa ovat kuitenkin nämä amurinpionin, P. obovata siemenkodat. Narrin hattua muistuttavat siemenkodat kääriytyvät auki ja sisältä paljastuvat tummat itämiskelpoiset siemenet ja punaiset itämiskelvottomat.

Amurinpionin siniset itämiskelpoiset siemenet voisi halutessaan kylvää suoraan maahan.

Kermesmarjan, Phytolacca americana kiiltävän siniset marjat ovat lintujen herkkua. Niitä on vaikea saada kuvattua kokonaisuudessaan kypsinä, sillä monesti on jo ehditty napsia ensimmäisenä kypsyneet marjat parempiin suihin. Kermesmarjan marjoilla olen kuullut myös värjättävän lankoja, olisipa joskus hauska kokeilla!

Tämän toistaiseksi tuntemattoman kieloa muistuttavan kasvin kauniit marjat näyttävät upeille mutta enpä menisi maistamaan!

Myös varjolehdelle, Diphylleia cymosa ilmestyvät upeat marjatertut tähän aikaan vuodesta. Kukinta tällä kasvilla on melko vaatimaton valkoinen mutta marjasato on sitäkin näyttävämpi. Terttujen varret loistavat kirkkaan punaisina ja päissä pullistelevat siniset marjat. Nämäkin marjat häviävät nopeasti tai sitten osa kukista on jäänyt pölyttymättä, eikä marjaa alunperinkään muodostu. Kertaakaan en ole vielä onnistunut omin silmin todistamaan lintujen ruokailua varjolehdillä.

Loppuun vielä tämän päivän yllätyskukkijat! Soihtulilja, Kniphofia `Flamenco` aikoo sittenkin kukkia, jipii! Suojasin tämän viime syksynä istutetun kasvin talvensuojaturpeella ja se lähtikin komeaan kasvuun jo aikaisin keväällä. Hieman herkkähipiäiseksikin haukuttu soihtulilja elelee meillä menestymisensä rajamailla mutta olen kuullut, että jopa Pieksänmäen korkeudella se on menestyksekkäästi kukkinut. Onko sinulla tietoa kuinka pohjoisessa tämä kasvi saattaisi menestyä?

Toinen iloinen yllättäjä on tuo kuvassa kovin vaatimattoman näköinen mutta luonnossa sitäkin suloisempi Scilla scilloides (from Tubingen botanical garden). Minulle tuli täytenä yllätyksenä, että tämä Sulevilta viime syksynä tilaamani scilla onkin tähän aikaan kukkiva, eikä keväällä kuten muut yleisemmät sukuaan edustavat sipulikasvit.

Yllätyksellistä uuden viikon alkua <3

 

2 Comments

  • On sinulla niin monenlaista syksyn ihmettä siellä! Mikään muu ei ollut tuttu kuin kermesmarja.

    • Tämähän se juuri vähän ahdistaa kun himoitsen aina kaikkea uutta ja erikoista joiden leviäminen tulevaisuudessa on vain suuri arvoitus.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.