Lannoitusta ja lammikon kesää

Puutarhassa tämän kesän ehdoton kohokohta oli ensimmäinen lumpeen kukinta.

Kuinka nopeasti nämä elokuun alun päivät ovat hujahtaneetkaan. Koulujen alkaminen tuo väkisinkin mieleen haikeuden kesän päättymisestä. Pieninkin ihmisen taimemme aloitti tänä syksynä koulutiensä ja se entisestään lisää haikeita fiiliksiä.

Elokuussa myös sadonkorjuuta jatketaan ja hiljalleen puutarhaa valmistellaan syksyyn ja talveen. Ensimmäisiä syksyisiä puuhia on meidän puutarhassa aina ollut syyslannoitteen levittäminen. Pyrin antamaan lannoitteen jo elokuun alussa, jotta kasvit ehtisivät sen vielä hyödyntämään ennen kuin pudottavat lehtensä. Olen jo joitakin vuosia laittanut lannoitteet tuon juurikastelijan avulla. Sillä on helppo porata maahan reikä, jonka sitten täytän rakeilla. Lannoiterakeet muodostavat kuin isot ravinnepuikot kasvien juuriston saataville, eikä ravintoaineet valu niin helposti hukkaan tai jopa rikkakasvien hyödyksi.

Lammikon kasvitkin saavat tänä syksynä ihan omanlaisensa lannoituksen. Vesikasveja ei tietenkään voi lannoittaa tavanomaisilla lannoitteilla vaan vesikasviruukkuihin on olemassa ihan omanlaisiaan panoslannoitteita, jotka ovat hitaasti liukenevia. Näitä en ole kuitenkaan mistään lähiseudun puutarhamyymälöistä löytänyt, joten päätin antaa vesikasveille säkillisen savea 🙂 Olen huomannut kesän aikana, että viime syksynä lammikkoon heittämäni 4 sahalehden alkua ovat kyllä lisääntyneet ja kasvaneetkin mutta ne eivät kuitenkaan oikein jaksa nousta lammikon pohjasta ja ovat väriltään vain hieman vihertäviä. Jospa tämä savitujaus antaisi sahalehdille niiden todennäköisesti tarvitsemansa kasvualustalisän. Kukapa sitä pelkällä kumipohjalla haluaisi elääkään! Kevääksi voisi sitten vaikka yrittää tilata jostakin noita varsinaisia vesikasviravinteita, joilla voisi ravita astioihin istutettuja vesikasveja. Nyt ne kasvavat pelkkään saveen istutettuina.

Lammikon kesä on ollut kokonaisuudessaan huikea elämys. Ensimmäinen lumpeenkukka ja muidenkin vesikasvien kasvun ja kukinnan ihmettely ovat antaneet niin paljon. Kaikki lammikon eteen nähty vaiva on unohtunut ja jäljellä on vain kauniit muistot sen rannalla vietetystä ajasta.

Kasvien lisäksi ovat koko perhettä ilahduttaneet lammikon tarjoamat eläin- ja hyönteismaailman ihmeet. Sammakot ja komean kirjoukonkorennon tanssi, joka kesti päiväkausia. Ja jo aikaisemmin kesällä havaitsemamme salamanterin poikaset hassunkurisine ulkokiduksineen. Sekä yhtä aikaa niin pulska ja pitkä ilimato, seuranaan suloiset suursukeltajat. Olipa ötökkäryhmässä tunnistettavana myös kuva mysteerisestä munapussista, jonka arveltiin kuuluvan vesiperhosen jälkeläisille. Kuumimpaan aikaan lammikolla vieraili myös lukuisia minulle täysin vieraita lintuja. Kiinnostukseni lintuja kohtaan lisääntyi hurjasti ja istuin pitkiä aikoja lammikon rannalla lintukirja kädessäni.

Suloinen vesikuusimetsä ympärillään pikkulimaskaa.

Lammikon vesi kirkastui (saavutti biologisen tasapainon) heinäkuun alun päivinä viime vuotiseen tapaansa joksikin aikaa mutta nyt vesi on jälleen ollut tummempaa. Oikeastaan pidän vedestä enemmän kun se on hieman tummempaa sillä silloin kumi ei näy mistään kohtaa ja lammikko näyttää luonnollisemmalta. Hiljalleen kumi kuitenkin onneksi peittyy kasvien jäänteisiin ja saveen jota aion jatkossakin lampeen lisäillä. Lammikon vesiraja on kuivasta kesästä huolimatta pysynyt uskomattoman korkealla. Yhtään pisaraa ei ole sinne vettä lisätty vaan päin vastoin olen kantanut sieltä kannukaupalla vettä läheisille kasveille. Olen ollut todella yllättynyt miten vähän vettä lammikosta poistuu haihtumalla vaikka vesikasvitkaan eivät vielä läheskään kokonaan peitä sen pintaa. Ilmeisesti lammikko on sijainniltaan sen verran varjossa, jotta haihdunta pysyy vähäisenä. Toisaalta varjoisuus kyllä sitten vähentänee jatkossa lammikon kukkaloistoa. Vaan nyt en murehdi sellaisia vaan käännän ajatukset hiljalleen lammikon syksyn ihailuun ja seuraamiseen. Takakummun japaninvaahteran uusi kasvu on jo nyt kirkuvan punaista ja pian sen loputkin lehdet hehkuvat syksyn väreissä.

 

4 Comments

  • Lammikkosi on kyllä niin ihana! Hyvä muistutus tuosta syyslannoituksesta. Helposti jää liian myöhään tehtäväksi.

    • Kiitos Vilma <3 Totta ja mitä pohjoisemmaksi mennään niin sitä aikaisemmin täytyy syyslannoite muistaa kasveille antaa.

  • Niin kaunis tuo lumme! Ja niin kivaa luontotarkkailua kuulunut kesäänne!

    Minä en syyslannoittele ollenkaan. Tosin mulla ei ole mitään erityisen arkajalkalajeja. Pääosin mun mielestä tuo syyslannoituksen tarve on lannoiteteollisuuden luomaa tarvetta. Yliopiston kasvitieteellisen puutarhan intendentti (tai oli ainakin ennen) kasvifysiologi Marko Pesu on mun kanssa samaa mieltä 😉

    Ehkä kannattaa tuota pikkulimaskaa kuitenkin vähän tarkkailla. Oon nähnyt lampia, jotka ovat täysin sen peitossa, niin että vettä ei näy yhtään. Se vaatii suojaisan seisovavetisen paikan ja melko runsasravinteisen veden. Talveksi versot vajoavat pohjalle ja nousevat sitten taas keväällä pintaan. Varsinkin lammikon rannalla lannoittaminen voi aiheuttaa limaskan riehaantumisen.

    • Lannoitin edellisenä vuonna omenapuut ”ravinnepuikoilla” ja tänä vuonna tuli ensimmäinen suuri sato. Tosin nyt osuivat muutkin asiat kohdilleen eli oli pölyttäjiä, valoa ja ihme kyllä alapihalla kosteuttakin riitti. Niinpä mitenkään ei siis voi todistaa, että juuri lannoitus olisi ollut se ratkaiseva tekijä. Mene ja tiedä mutta ainakaan typpeä ei pidä syksyisin antaa.
      Lammen ympärillä en ole uskaltanut paljon lannoitella. Tuota limaskaa poistamalla olenkin ajatellut hieman pystyväni jatkossa vähentämään lammen ravinnekuormaa. Yhdessä kesässä se ei ainakaan vielä levinnyt haitaksi vaan sopivasti peitti rumat vesikasviruukut👍

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.