Kylvöjä ja kirjakatsausta

omenakirja2-mamasgarden

Voi kuinka hankalaksi valokuvaaminen käykään kun valon määrä vähenee 🙁 Ne päivien ainoat valoisat hetket kuluvat töissä ja kuvaamista täytyy lykätä ja lykätä. Tällä viikolla minua kuitenkin onnisti. Iltavuoroni mahdollisti pienet siemenkylvöt heti aamusta ja ehdinpä napsaista yhden kuvan kännykälläni myös auringon paisteessa kylpevistä syyskrookuksista. Kuinka yksi pieni kuva voikaan tehdä ihmisen onnelliseksi <3 Jos haluat nähdä kuvani löydät sen Mamman puutarhan Facebook-sivuilta ja Instagram-tililtäni.

Vaikka aurinko sitten tuona samaisena aamuna hävisikin nopeasti pilvien taakse, ei onneksi alkanut kuitenkaan satamaan. Sain kylvettyä pienen siemenerän, joka oli odottanut kylvöä jo pitkään. Kylvömulta-perliitti seokseen pääsivät kirsikkasorvarinpensaan siemenet (Euonymus planipes), jotka ostin kesällä Turun kasvitieteellisestä. Myös Pirjo Laitiselta tilaamani siemenet kylvin jo nyt saamaan kylmäkäsittelyä. Pirjon siemeniä oli valkopärskäjuuri (Veratrum album), siperianesikko (Primula cortysoides) ja amerikankullero (Trollius laxus). Kaikista jännimmät kylvöt tai oikeastaan idätykset tein nyt ensimmäistä kertaa pionin siemenille! Sain Suomen pioniseuran kokouksesta tuliaisina turkinpionin (Paeonia peregrina) ja vuoripionin (Paeonia officinalis ssp. banatica) siemeniä. Nämä ja ystävän itsensä keräämät (Päivölän koepuutarhalta) pionien siemenet pääsivät minigrippeihin kosteahkoon rahkasammaleeseen. Tuulettelen ja hypistelen pusseja joka päivä, sillä ne viettävät nyt aluksi useita viikkoja huoneenlämmössä sisällä. Sinä aikana niihin pitäisi ilmestyä pieni juuri, jonka jälkeen siemenet voi kylvää purkkeihin, erittäin hiekansekaiseen multaan. Jännittää oikein tällainen uusi aluevaltauksen siemenkylvöjen kanssa, toivottavasti noihin ilmestyy edes muutama pikkuinen juuri niin pääsen seuraamaan siemenen kehitystä aikuiseksi pioniksi. Voin vain haaveilla itse kasvattamani pionin ensikukinnasta <3

puutarhakirjoja-mamasgarden

Kirjakatsauksessa Vihreä valtaa kodin ja Omenakirja

Vaan sitten kirjojen kimppuun! Minun on pitänyt koko syksyn esitellä teille nämä uusimmat kirjani ja aina se on vain jäänyt. Enkä ole oikeastaan vieläkään päästänyt täysin irti ulkohommista, roikun niissä tapani mukaan niin kauan kuin vain suinkin maa on vapaa lumesta ja jäästä 🙂 Täytyy siis tunnustaa etten ole malttanut vielä lukea näitä kirjoja kannesta kanteen, vaikkakin selaillut kyllä. Tuon omenakirjan luin reseptiosuuteen asti ja monesti on ollut mielessä kokeilla edes yhtä reseptiä siitä, sillä pakastin on täynnä toissa syksyistä omenasosetta. Aika ei vain riitä kaikkeen ja tapani mukaan pihistän aikaa puutarhalle mm. ruuanlaitosta ja sisäsiivouksesta. Vaan tuleehan se talvi sieltä väistämattä jossakin vaiheessa, joten sitten on aikaa kaivaa kirjat esiin ja uppoutua niihin. Tässä kuitenkin muutamia kuvapoimintoja noiden kirjojen sisällöstä.

multaseoksista-mamasgarden

sisakasvikirja-mamasgarden

Virheä valtaa kodin (Caro Langton&Rose Ray, Gummerus) on kaikkea muuta kuin perinteinen viherkasvikirja! Ensi vaikutelma oli itselleni hienoinen pettymys mutta tarkemmin kirjaa selailtuani huomasin sen sisältävän erityisen paljon käytännön ohjeita viherkasvien hoitoon ja lisäämiseen sekä myös useita mielenkiintoisia projektiohjeita, tee itse osioita. Kasviesittelyjä on ujutettu kirjassa sinne tänne joten tietokirjamaista monesti hieman puuduttavaakin lajiesittelyosiota kirjassa ei ole. Kukkivat, perinteiset sisäkasvit kirjasta puuttuvat mutta nythän eletäänkin valtavaa viherkasvibuumia ja muodissa ovat erityisesti kraafiset viherkasvit. Piileat, mehikasvit, kaktukset ja ilmakasvit. Suuri pelargonivillitys taitaa olla hieman laantunut, vai mitä olette mieltä?

omenalajikkeiden-esittely-mamasgarden

Kirsti Eskelisen Omenakirja (Gummerus) oli kovasti mieleeni. Kirjan aloitti aivan ihana kuvaus kirjailijan omasta omenaparatiisista ja sen synnystä. Tekstistä huokui kirjailijan oma innostus ja rakkaus omenanviljelyyn <3 Kirja oli kirjoitettu kansastajuisesti ja asiat ilmaistu lyhyesti ja ytimekkäästi. Joissakin osioissa olisin toivonut asiaan pureutumista hieman syvällisemminkin. Aloittelevalle omenatarhurille tämä teos on kyllä erityisen hyvä ja riittävä. Omenalajikkeita esittelevä katsaus olisi voinut mielestäni olla kattavampikin mutta toisaalta kirjan pääpaino olikin selvästi reseptiikassa.

Yli puolet kirjasta sisälsi nimittäin mitä ihanimpia omenaherkkujen reseptejä! Voi kuinka toivoisinkaan, että tämä kirja saisi minut innostumaan enemmän myös kasvattamieni tuotosten valmistamisesta ja hyödyntämisestä. Välillä saan tuskan hien otsalleni vain ajattelemalla valmistuvaa kellariamme ja niitä paineita mitä sen käyttöön liittyykään. Muu perhe ei varmasti tule hyväksymään kellaria pelkkänä sipulikukkien ja daalian juurakkojen säilömispaikkana 😀 Enkä itsekään haluaisi niin käyvän mutta miten ihmeessä saan itsessäni herätettyä sen uinuvan jauhopeukalon?!

Vaan nyt onkin jo aamu valjennut ja teen taas  ”ne perinteiset”. Nakkaan nopeasti jonkin perunasipuliseoslaatikon uuniin ja ryntään pihalle! Ajatuksena olisi hieman haravoida hyötytarhan alueella missä vasta nyt ovat hedelmäpuiden lehdet kokonaan pudonneet. Ehkäpä leivon sitten huomenna 🙂

10 Comments

  • Sain tuon omppukirjan kesällä blogiystävältä. Olisin sen joka tapauksessa ostanut, sillä omenista on tosi vähän suomalaisia kirjoja. Lajikkeiden esittely olisi voinut olla laajempi, kuten sanoitkin. Kaikkinensa kirja on kuitenkin erinomainen tulokas puutarhakirjojen joukkoon. Ja omenahullun tarpeisiin.
    Mielenkiinnolla seuraan, miten pionikasvatuksesi sujuu. Ja kiitos myös muistutuksesta. Seuraavaksi kaivankin siemenpussit esiin, sillä tarkoitus oli kylvää joitain siemeniä talveksi ulos.

    • Minäkin pidin tuosta omenakirjasta kovasti, se oli kirjoittu niin ihanalla tyylilläkin. Jotenkin myös tuntui kuin olisin lukiessani jutellut oikeasti kirjoittajan kanssa. En tiedä voisiko tuohon kokemukseeni vaikuttaa myös se, että olen kirjoittajan kanssa kotoisin samoilta seuduilta mutta jotakin hyvin kotoisaa tuossa kirjassa kuitenkin oli.
      Täytyy tosiaan raportoida noista idätyksistä jos niistä nyt jotakin tulee😊

  • Otsikko sai heti klikkaamaan blogiisi sisään! Kylvöt, tuo ihana sana! 😀 Onnea kasvatuksiin!
    Onko teille tulossa maakellari? Se on minulla haaveena mökille ensi kesänä, ja olen innokkaana tutkinut erilaisia vaihtoehtoja. Näistä on mukava lukea!

    • Hei, kiva kun klikkasit blogiini ja kiitos kommentistasi! Maakellari on tosiaan tulossa ja se on jo ihan loppu suoralla. Täytyykin taas postata kaikista niistä vaiheista mitä ollaan tehty sitten edellisen kellaripostauksen. Olen kuvaillut jokaisen työvaiheen ja yrittänyt osaltani auttaa ja antaa vinkkejä tuleville kellarin rakentajille. Itse olisin kovasti kaivannut vastaavaa viime keväänä kun suunnitelin kellarin rakentamista.

  • Onnea kylvöjen kanssa! Googlasin tuon valkopärskäjuuren, ja on tosi erikoisen näköinen kasvi. Silä on kauniit veistokselliset lehdet. Joskus kylvin tummapärskäjuurta, mutta se ei jostain syystä lähtenyt kasvuun.

    On huvittavaa seurata mikä kasvi on milloinkin ”muodissa”. Olen todennut, että isoäidin antamat vanhan kansan huonekasvit ovat niitä kestävimpiä.. Vaikka olen kyllä sen kilpipiilean hankkinut, ja onhan se tosi söpö, tosin kauhean janoinen ja koko ajan pitää vaihtaa isompaan ruukkuun.

    • Pärskäjuuressa taitaakin olla kauneinta sen lehdet vaikka onhan kukintokin suuri ja näyttävä.
      Minuun ei ole vielä ihan täysillä iskenyt tuo viherkasvi villitys, olen vasta toipumassa pelargonien nostattamasta kuumeesta😂Täällä on vuodesta toiseen ne samat lehtikaktukset ja mummon perintökukat, silloin tällöin tulee hankittua jotakin uutta. Hieman kyllä on viitteitä jo ilmassa mahdollisesta Hoyatartunnasta ja olen alkanut pinnailemaan posliinikukkien kuvia. Nähtäväksi jää, kuinka pahaksi tuo tauti kehkeytyy.

  • Haastava projekti sinulla kasvattaa pioneja simenestä. Lähetän menestystä sille💛. Minullakaan ei aika ja mielenkiinto helposti veny leipomusten toteutukseen asti. Syyslomalla sentään tein korvapuusteja. Kuvaavaa on että käytin kuivahiivapussia jossa luki isolla Hefe. Pussi oli ostettu yli 10 vuotta sitten Itävallasta kun asuttiin siellä😂. Hyvin toimi vuosikertahiiva.

    • Saa nähdä miten siementen kanssa käy. Nyt ainakin ensin kolmisen kuukautta lämpimässä ja sitten jääkaappiin jos eivät ole itäneet. Muutenkin voi pitää kylmässä kevääseen asti vaikka itäisivätkin. Hyvä niin, sillä kellari on edelleen kesken ja torstaiksi ennustetaan hirmuista talven tuloa.
      Ehkä minä sitten kuitenkin leivon hieman useammin, vaikka kuivahiivalla mennään täälläkin 🙂

  • Viherkasvibuumi tuntuu kyllä olevan ilmassa. Tyttäreni on aivan innostunut. Ja nyt huomaan, että melkein kuin olisi tarttumassa minuunkin, vaikka tähän mennessä jo monet vuodet olen vähentänyt niitä, kun tuntuu, että aika ei kaikkeen riitä. Oli siis kiva vilkaista täältä, minkälaisia uudet viherkasvikirjat ovat.

    Oon vähän sitä mieltä, että omia kasviksia, hedelmiä ja marjoja saa enemmän ja helpommin käytettyä, kun ei niin kovin jauhopeukaloksi ehkä ryhdykään. Leipomuksissa käytetyt määrät on aika pieniä ja ehkäpä eivät niin terveellisiäkään ole, vaikka kylläkin aivan taivaallisen makuisia. Meillä on makeimpia omenoita raastettu (koneella) pakastimeen ja niitä on käytetty sieltä kuten marjojakin. Eli siis joka aamu rahkan ja maustamattoman jugurtin kanssa. Omenasoseetkin menee samaan tapaan.

    Jauhopeukalona olen samoin hyvin laiska, eikä pakastimessa olleet tuotteet innosta sitäkään vähää leipomaan, mutta syksyisin kyllä innostun tuoreista aineksista sen verran, että kun satoa tulee aivan hirvittävä määrä jostain, niin leivon marja- tai omenapiirakoita pariin otteeseen ehkä 6-8 yhteensä ja pakastan ne suoraan lasisissa tai metallisissa paistovuuissaan talven varalle. Kun lapset tulevat käymään, niin herkutellaan. Jonain vuonna on punaherukkapiiraita, toisena puolukka- tai mustikka ja välillä omenapiirakoitakin riippuen, mitä tulee eniten hullunlailla.

    • Juuri esikoinen tuossa mokkapaloja leipoi kotitalouden läksynään. Onneksi jälkikasvu jo alkaa myös touhuamaan keittiössä, vielä kun siivoaisi jälkensä😉
      Hyvä vinkki tuo omenan raastaminen!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.