Parasta aikaa istuttaa pionin juurakoita

Edellisessä postausessa taisinkin jo mainita, että liityin jokin aika sitten Suomen Pioniseuraan. Olin jo pitkään miettinyt liitttymistä mutta lopullisen sysäyksen siihen sain, kun huomasin että seuran jäsenet suunnittelivat pionien luonnonlajien tilausta Belgiasta Albifloralta. Koska talvi tuli ja meni niin oli vielä oikein hyvää aikaa osallistua tilaukseen ja saada juurakot sulaan maahan. Kaiken varalta kaivoin kuitenkin istutuskuopat valmiiksi ja lapioin mullan sankoihin, jotka olisin saanut helposti eteiseen sulamaan jos talvi olisikin päättänyt tulla sillä välin kun tilaus olisi vielä matkalla. Juurakot kuitenkin saapuivat Suomeen nopeasti ja eilen illalla hain ne läheiseltä huoltamolta. Huoltsikalle ne toi ystäväni, joka oli matkalla kotiin pioniseuran syyskokouksesta <3 Harmi etten itse päässyt tällä kertaa mukaan kokoukseen mutta saamani juurakkolähetys lämmitti kovin mieltäni ja toivon pääseväni vielä joskus itsekin tapaamaan pionikkojen iloista joukkoa.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Heti tänään aamusta pääsin sitten istutus hommiin. Istutuskuopan pohjan salaojitin kunnon kerroksella sepeliä. Pahinta mitä pionin paksulle juurelle voi tapahtua on seisoa märässä ja kylmässä maassa, missä vesi seisoo. Varjotarhan laajennus on lisäksi rakennettu muhkeaksi kumpareeksi, joten toivottavasti paikka on aarteilleni mieluinen.

[columns_row width=”half”]
[column]

P. morisii pääsi aurinkoisimpaan penkin etureunaan.

[/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Sekoitin istutusmultaan puolet hiekkaa ja asettelin juuret maahan niin, että niiden silmut juuri ja juuri pilkistivät mullasta. Tarkastelin ainokaista luonnonlajiani amurinpionia, P. obovata ja yritin löytää siitä vinkkiä istutussyvyyteen. Sen valtaisat silmut olivat lähes kokonaan maan päällä mutta ihan niin pintaan en uskaltanut uusia juurakoita jättää kun ovat vielä niin pieniä. Nouskoon sitten tulevina vuosina itselleen mieluisaan korkeuteen.

Tästä kuvasta voi hyvin hahmottaa juurakoiden koon. Ne eivät ole suuren suuria mutta toivottavasti sitäkin sitkeämpiä ja elämän haluisia :) Juurakoita tuli yhteensä kolme. Jo mainitsemani P. morrisiin lisäksi P. obovata alba ja P. obovata ssp. willmottiae with purple filaments. Kaikki  siis pionin luonnonlajeja joiden pitäisi viihtyä metsäpuutarhan vähäisemmässä valossa. Ainakin noiden amurinpionien uskoisin viihtyvän hyvin sillä perus amurini on kasvanut hurjasti muutamassa vuodessa ja kukki menneenä kesänä aivan ihanasti.

Etureunaan istuttamani juurakon eteen asettelin suojaksi muutaman kiven murikan, sillä lasten pulkkamäen reitti hujahtaa varjotarhan editse. Täytyy vain toivoa paksua lumipeittoa kasvien suojaksi, pari pientä kiveä ei paljon laskijoita pysäytä.

Istutusten päälle heitin lopuksi pienet kasat talvensuojaturvetta, jospa sen alla olisi vielä hyvän aikaa lämmintä ja pionit ehtisivät hieman juurtua ennen talven tuloa. Saatan kuitenkin vielä huomenna pöläyttää turpeet syrjään ja lisätä silmujen päälle hieman sepeliä. Sepeli estää pieniä juurakoita nousemasta talven aikana maasta maan jäätyessä. Ovatpa muuten rumia nuo lötsähtäneet kermesmarjan varret :( Vähän voisin vielä siistiä penkkejä ennen talven tuloa, varsinkin jos armollista kaiken alleen peittävää lumipeittoa ei tule. Haravaakin voisi vielä heilutella ja kasata loput lehdet arimpien kasvien suojaksi.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Loppuun vielä kuvakimaraa suloisista syyskrookuksista <3 Ne kukkivat kuin viimeistä päivää ja käyn ihailemassa niitä joka päivä vaikka sataisikin. Myös terassilla ruukussa olevat sipulit ilahduttavat suuresti, tuijottelen kukkia ikkunan takaa ja saunan jälkeen vilvoitellessani.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Syyskrookuksia kasvaa nyt neljässä eri kohdassa puutarhaa ja olen ihan hurmioitunut niistä. Niiden seuraksi olen jo haaveillut istuttavani syksyllä kukkivia lumikelloja joiden tilauksesta kävinkin jo mukavaa kirjeenvaihtoa Englantiin. Tilaan sipulit ensi kesänä niiden ollessa lepovaiheessa. Merkitsin heidän ehdottamansa ajankohdan visusti kalenteriini, etten silloin vain unohda tehdä tilausta. Vaikka tuskin siitä on pelkoa, odotan jo nyt ensimmäistä Englannin tilaustani sydän pamppaillen, vaikka sen saapumiseen on vielä yli puoli vuotta aikaa<3

Vaan nyt vielä viettämään isänpäivän iltaa takkatulen ääreen. Lippu liehui päivän salossa ja lasten koristelema kakku maistui päiväkahvilla niin hyvälle, sillä huhkimme tänään pitkästä aikaa myös kellarin kimpussa. Saimme ilmanvaihtoputket asennettua, jee! Ihanaa kun talvi ei vielä tullutkaan <3

  1. Kiva nähdä millaisia pioneja noista tulee. :) Eivät taida ihan pian kuitenkaan kukkia? Kiva kun laitoit vielä kuvia noista syyskrookuksistakin, ovat ihania!

    • Kyllä siinä taitaa eräskin kesä vaihtua syksyyn ennen kuin nuo kukkivat mutta kyllä jaksan odottaa Ja aion vielä kylvää tänä syksynä pioneja myös siemenistä, sillä sain niitäkin samaiselta ystävältä joka välitti nuo juurakkoni.
      Syyskrookukset ovat kyllä ihania noin nuppuisenakin mutta haaveilen salaa edes yhdestä aurinkoisesta päivästä jolloin ne saattaisivat hieman raottaa kukkiaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt