Kun aurinko paistaa, voi kuvitella että on jo kevät

Kiireisiä viikkoja takana ja viikonloppuisinkin on ollut jos jonkinlaista menoa, joten puutarhastelu on jäänyt vähemmälle. Toki myös tässä välissä käväissyt minitalvi vähensi innostusta, sillä parhaimmillaan vai sanoisinko pahimmillaan lunta oli yli kymmenen senttiä. Talvirenkaita vaihdettiin ja trampoliinikin purettiin, valmistauduttiin jo laskeutumaan talveen ja köllöttelemään takan ääreen. Viimeinen Gardeners´ Worldin jaksokin tuli viime perjantaina ja jotenkin sekin sai viimeistään heittämään hyvästit menneelle kaudelle ja suunnittelemaan jo uutta.

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Vaan eikös mitä, lumet sulivatkin pois ja tämä mamma meni liittymään Suomen Pioniseuraan :) Vaikka vuosi käy jo melkein viimeisiään ja pitäisi suunnitella paremminkin jo joulua niin minäpäs se kaivelen vain kuoppia tilaamilleni pionin luonnonlajeille ja häärään puutarhassa entistä innostuneempana<3  Kyllä tämä eteläisen Suomen talvi on sitten niin minun mieleeni. Jo luulee talven tulevan, niin seuravassa hetkessä se jo liukenee sateisiin. No olisihan se ollutkin ennen kuulumatonta jos pysyvä talvi olisi tullut jo lokakuussa!

Mutta se talvesta ja yleisistä mieleni jorinoista, siirrytään puhumaan puutarhaa :) Tämän postauksen ensimmäisissä kuvissa ihastuttavat suloiset syyskrookukset, (Crocus speciosus). Tilasin niitä  reippaasti Korpikankaalta viime hetken alesta ja sainkin vielä ensiluokkaisia sipuleita. Sipulit olivat jo kasvussa mutta se ei haitannut istuttamista ollenkaan, vain muutama alku katkesi. Toivottavasti saan näistä pitkäikäiset kukkijat loppu syksyn puutarhaani. Syysmyrkkyliljat ovat lopettaneet kukintansa niin nämä sitten aloittelevat, ihanaa!

Koristeomena `Aamurusko`.

Kukkien lisäksi loppu vuoden puutarhaa koristaa myös korjaamatta jäänyt sato. Ilmeisesti metsissä on ollut tarpeeksi satoa linnuille, kun vielä on pihlajanmarjojakin puissa. Aloitin kyllä jo viikolla lintujen ruokinnankin ja ihan mukavasti tintit heti löysivät tarjolle laitetut auringonkukan siemenet. Möksällä kävi tänäänkin melkoinen hyörinä <3

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Viimeisten kukkien ja marjojen lisäksi lumen alta paljastui myös kauniita lehtimuotoja. Syklaamit ja haisujouluruusun raikas lehdistö ilahduttavat suuresti. Ensimmäisen kuvan murattisyklaami (S. hederifolium) on istutettu toissa vuoden elokuussa ja koko kesänä siitä ei näkynyt vilaustakaan. Luulinkin sen jo kuolleen sillä toinen samaan aikaan istutettu syklaami  (S. coum) heräsi aikaisin keväällä ja kukkikin muutamalla kukalla.  Ilo oli suuri kun huomasin tämän toisenkin tehneen lehdet, vaikka kukkia ei ole tullutkaan. Lammikon rannan rinteeseen istutin nyt elokuussa Mustilan taimipäiviltä ostamani, viimeisessä kuvassa olevan valkokukkaisen syklaamin taimen. Hauskalle sykerölle se vetää nuo siemenpallukkansa. Liekö ajatuksissa ampaista ne kauemmas emokasvista tuon vieterin avulla vai vetääkö siemenet vain lähemmäksi maata?! Tiedä häntä mutta tällekin toivon menestyksekästä ensimmäistä vuottaan Tammelan puutarhassa<3

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column]

[/column]
[/columns_row]

Ja sitten kun ei ole enää jäljellä yhtään kukkaa niin aina on vielä onneksi olemassa puutarhan rakenteet. Ne tulevatkin tähän aikaan vuodesta hyvin esille ja nyt kannattaakin laittaa ylös seuraavaa kesää varten missä kohdin rakenteet kaipaavat kohennusta.  Itselläni on tavoitteena ensi kaudella saada nostettua puutarhaa yhä korkeammalle uusien rakenteiden avulla. Toiveissa on saada hitsauskone äitienpäivälahjaksi ja opetella hitsaamaan harjateräksistä tukia ja portteja puutarhaan.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Nyt on muuten edelleen hyvää aikaa jatkaa kasvien talvisuojausta, mikäli minitalvi keskeytti homman hetkeksi. Verkot ja arimpien kasvien juurelle laitettu talvensuojaturve auttavat kasveja selviämään väistämättä tänne eteläiseenkin Suomeen jossain vaiheessa saapuvasta talvesta. Levitin turpeen jo jokin aika sitten kun näytti että talvi tosiaan jo tulee mutta jos et sitä vielä tehnyt niin kiirusta ei ole, sen ehtii hyvin tehdä sittenkin kun maa jäätyy.

lehtitakki-mamasgarden

Taidan jakaa joka vuosi samat suojausvinkit mutta mahdollisille uusille lukijoille vinkkaan jälleen tuosta lehtitakista! Jo usean talven on neidonhiuspuu saanut ympärilleen lämmittävän lehtitakin eli olen haravoinut lehtiä tuonne verkon ja puun väliin. Samanlaisen takin laitoin jälleen myös magnolialleni mutta sen taimi on jo niin suuri että takki, vai sanoisinko tässä tapauksessa toppahousut, suojelevat oikeastaan vain sen juuristoa.

latva-artisokka-sato-mamasgarden

Tämän maratoonipostaukseni lopettelen kuvaan latva-artisokista, jotka nostin kuivumaan kasvihuoneeseen. Pian on näet aika siirtyä kasvihuoneen suojiin tekemään joka syksyisiä askarteluja luonnonmateriaaleista. Vuodet  vierivät ja vuodenajat vaihtuvat aina samojen puuhastelujen merkeissä. Itse olen vahvasti koti-ihminen ja nautin samojen juttujen toistamisesta vuodesta toiseen. Se tuntuu turvalliselta, en kaipaa suuria muutoksia elämääni. Jonkun eläväisemmän ihmisen mielestä elämäni olisi varmasti varsin sisällötöntä, vaan minusta on hyvä elää juuri näin<3  Tässä vielä linkki ihanaan artikkeliin Paulasta, joka kirvoitti minut pohtimaan omaa elämääni.

Rauhallista Pyhäinpäivän iltaa kaikille lukijoilleni!

  1. Tuo lehtitakki on täälläkin osoittautunut hyväksi – ja sellaisen olisi varmasti tarvinnut myös haisujouluruusu ja murattisyklaamit, mulla ne eivät ole selvinneet kuin yhden talven yli kerrallaan. Esimerkiksi arat hortensiat näyttävät pärjäävän talven yli hyvin lehtitoppauksen suojissa.
    Ihanat ajatukset, ja nuo sahramin nuput ovat tosiaan kevättunnelmaa nostattavia <3

    • Minullakin tuo toinen haisuli näytti keväällä täysin kuolleelle mutta se koki ihmeparanemisen ja nousi kesän aikana uuteen loistoon. Toinen taimista kukkikin mutta niin vaatimattoman kokoisin kukin, ettei tullut edes kuvattua niitä. Lehdistöltään kaunis kasvi tuo on ja ihanaa kun se on lähes ikivihreä. Peittelen syklaamit taas talvensuojaturpeella sitten kun lehdet eivät enää varmasti yhteytä. Nyt ovat nuo lehdet niilläkin niin kauniit. Ne on myös istutettu aika jyrkkiin rinteisiin ettei vesi jäisi yhtään seisomaan juurimukulan päälle. Kumpa ne eivät jäisi vain yhden kesän ihmeiksi.

  2. Kiitos suojausvinkistä, taidan viedä magnoliani päälle lehtipeitteen. Verkko pitää sen mukavasti paikoillaan.

  3. Aivan ihania nuo syyskrookukset. En ole aiemmin niistä kuullutkaan. Ihan kuin kevät olisi jo täällä. <3

    • Niin ovat ja mukavasti ovat nyt ilmojen lämmettyä nousseet maasta. Saa nähdä jaksavatko kuitenkaan raottaa kukkanuppujaan.

  4. Ihanat syyssahramit! Kiva lukea innostuksesta syyspuutarhassa. Minä jo lopetin siirtelyhommat, mutta perennojen alasleikkausta olen viime päivinä puuhastanut. Ja voi, mikä ihana tarina Paulasta. Vaikka koti-ihminen varmasti oletkin, niin yhtään en osaa ajatella, että et olisi eläväinen. Minusta tuntuu aina, että kerkeät niin kovin paljon sekä kotona että kaikenlaisissa pikkureissuissa. Itselleni lähteminen on usein melkein yhtä vaikeaa kuin tuolle Paulalle :D .

    • Itsekin leikkelin hieman pahiten kaatuneita ja pallo-ohdakkeet, etteivät siementäisi kun muutenkin tuppaavat levittäytymään melkoisesti. Yleensä leikkaan perennat vasta keväällä mutta nyt tuo raskas lumi painoi kaiken niin rumaksi alleen.
      Luin ensimmäisen kerran tuo jutun Paulasta jo vuosi sitten ja ihastuin siihen kovin. Artikkeli on niin hienosti toteutettukin! Koen sielujen sisaruutta Paulan kanssa, vaikka elämäntapamme eivät lopulta kuitenkaan ole niin samanlaisia. Syvällä sisälläni haaveilen kovasti siitä Englannin matkastakin

      • Minä leikkelen näin syksyllä rumaksi menneitä ja törröttäviä enemmän tai vähemmän riippuen siitä, miten kerkiän ennen talven tuloa. Ikkunanäkymien kauneus on mielessäni leikellessäni. Yritän myös vähentää työpainetta keväältä, jolloin en millään meinaa kaikkea keretä. Ennen levitin kompostia / hepanlantaakin syksyllä penkkien pintaan samasta syystä eli vähentääkseni sen homman keväältä, mutta sitä en enää viime aikoina ole tehnyt, kun lumentulo on niin epävarmaa ja musta komposti penkin päällä on rumaa.

        Ilmeisesti on nyt kiireet vähän alkaneet helpottaa, koska kävin lukemassa blogiasi elokuusta tänne asti. Kommenttejakin kirjoitin muutaman vanhoihin juttuihin. En tiedä, tuleeko sulle helposti näkyviin, jos vanhempiin postauksiin tulee uusia kommentteja, siksi mainitsin.

        • Hei, ihanaa kun ehdit tulla lueskelemaan tänne blogiini ja kiitos kommenteistasi. Vanhojenkin postausten kommentit näkee helposti täällä blogin ylläpitosivuilla.
          Kiireet ovat tosiaan hieman helpottaneet mutta vielä odottelen yhtä pionitilausta ainakin

  5. Minä pidän kyllä myös talvesta ja lumesta. Ihanat tekokukat sinulla tuolla! Tykkään kaikesta tuollaisesta.

    • No kyllä kai minunkin täytyisi talvesta pitää sillä lapsille se on niin tärkeä. Ja antaahan lumipeite suojaa myös kasveille
      Nuo ikuiset unikon siemenkodat hankin elokuussa Mustilan taimitarhalta. Ihastuin niihin kovin. Ovat rautaa ja todennäköisesti ruostuvat ajan kanssa. Se ei kuitenkaan yhtään haittaa, vaan on oikeastaan ihan toivottavaakin.

  6. Suojausvinkkisi kuulostaa tosi hyvälle, täytyy mennä ehkä kuitenkin vähän haravoimaan lehtiä, nyt kun lumet ovat taas sulaneet…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt