Kullan keltainen luumusato ja arvonnan voittaja

Nopeasti se viikko hurahti ja viikonloppu vielä sitäkin nopeammin. Melkoisen sateinen oli sää mutta oikeastaan tarvitsinkin juuri tällaisen viikonvaihteen saattaakseni loppuun muutaman sisähommelin. Vaikka sainkin talon ikkunat pestyä jo kesällä ennen varsinaista kesälomaani, jäi vaatehuoneen akkuna pesemättä kun tila vaati ensin perusteellisen raivauksen. Vaan nyt on vaatehuone siistitty ja ikkuna hohtaa kirkkaana, kyllä on Mammalla hyvä mieli. Sain myös säilöttyä ja kerättyä hyötytarhan satoa. Reilut kaksi ämpärillistä pensaspapuja on nyt ryöpätty ja tungettu pakastimeen ja keittiön pöydällä odottaa syöjäänsä kulhollinen kullan keltaisia kirsikkaluumuja, joita myös herkkuluumuiksi kutsutaan.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Aika monta vuotta siihen meni ennen kuin `Pietarin lahja` lahjoitti meille maistiaiset, vaikkakin kukintansa on ollut alusta asti vallan ruhtinaallinen. Juuri  puun kukinta minut alunperin sai tuon puun ostamaankin, sillä se kukkii aikaisemmin kuin mikään toinen pihamme hedelmäpuista. Pienin suloisin kukkaryöpyin puu antaa aikaista ravintoa myös ensimmäisille pörriäisille ja sen kukat ovat myös kekomuurahaisten mieleen. Tämä kirsikkaluumu on itsepölytteinen mutta luulen sen hyötyvän siitä, että naapurissamme kukkii myös kirsikkaluumu yhtäaikaa meidän puumme kanssa. Hedelmä on tavallista luumua pienempi ja muistuttaa minusta kriikunaa. Maku on hyvä ja hedelmä on mukavan mehukas, namps!

kirja-arvonta-mamasgarden

Mutta sitten postauksen varsinaiseen aiheeseen :) Blogissa ja Mamman puutarhan Facebook-sivuilla oli mahdollisuus osallistua betonikirjan arvontaan tämän viikon ajan ja yhteensä osallistujia ilmaantui 63. Keskimmäinen lapsistani toimi onnettarena ja kirjan voittajaksi arvottiin Annika J. Onnea voittajalle!

Vaan nyt herkkuluumuja iltapalaksi ja sitten nukkumaan. Selvästi on jo unen tarve kasvanut ja uni on syvempää kuin kesällä. Kunhan syksy tässä vielä kiristää otettaan, alkaa sitä toivoa pääsevänsä käpertymään karhun lailla talviunille. Olisi vallan hurmaava ajatus nukkua talven yli ja herätä virkeänä uuteen kevääseen <3 Vaan toisaalta silloin ei olisi aikaa syventyä puutarhakirjoihin tai kesän kiireissä lukematta jääneisiin blogikamujen postauksiin. Puutarhakirjoista odotan eniten Montyn uutta kirjaa Down to Earth, jonka aion tilata itselleni heti kun se vain on Suomessa tilattavissa. Jotakin ihanaa on siis odotettavissa myös syksyn pimeneviin iltoihin. Mitä sinä haaveilet tekeväsi sitten kun ulkona ei enää puutarhatyöt oikein innosta?

  1. Herkullisen näköisiä luumuja! :)
    Kiitos kirjasta, todella mukava piristys sunnuntaipäivääni kun sain tietää että olen voittanut

  2. Herkullisen näköisiä luumuja, tuli vesi kielelle pelkistä kuvista.

  3. Onnea voittajalle :)
    Herkullisen näköisiä luumuja, nam nam! Mie taidan odottaa tällä hetkellä eniten joulukorttien tekoa. Jotenkin siitä lähtee itselläni joulun odotus <3 Mukavaa uutta viikkoa Sinulle!

  4. Onnea voittajalle! Herkulline tuo Pietarin lahja, mekin saimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa niistä maistiaisia :)

  5. Onnea voittajalle! Ihanan näköisiä herkkuja. Sadetta taas täälläkin eilisen aurinkoisen päivän jälkeen sitä tietysti jo osasi odottaakin…

  6. Luen, kudon, hyggeilen;)
    Ja uutuutena maanantaisin teen jotain juttuja savesta puutarhaan:)

  7. Herkullisen näköisiä luumuja. Harmikseni täällä pohjoisessa saamme nauttia luumusadosta ehkä joka toinen syksy. Tänä vuonna taitaa täällä sato jäädä puuhun, viime vuonna saatiinkin runsaasti.

    Onnea voittajalle!

    • Ei täällä etelässäkään joka vuosi puut notku hedelmää Kylmät ilmat kukinta-aikaan ja puiden luontaiset välivuodet aiheuttavat nekin kovasti vaihtelua sadon määriin. Toki hedelmät ehtivät kyllä paremmin kypsyä kun lämpösumma on suurempi.
      Olen monesti ajatellut että on oikeastaan hyväkin ettei samat puut anna suuria satoja peräkkäisinä vuosina. Saa tarhurikin pitää välisyksyn sadon säilömisestä

  8. Ihastuttava Pietarin lahja! Meillä on kovasti jyllännyt kirsikan versotauti vuosikausia. Ihanat Sinikkaluumut kuolivat kokonaan. Iso pilvikirsikkapuu on vain varjo entisestään ja kriikunoista olen joka vuosi sahannut paksuja runkoja pois. En ole kuitenkaan kokonaan vielä raaskinut hävittää. Se on myös helpommin sanottu kuin tehty. Kovasti olen kaivannut luumuja, mutta en ole uskaltanut uutta luumua tai kirsikkaa. En oikein tiedä miten menettelisi. Ihan kuola valui, kun katselin kauniin keltaisia kirsikkaluumuja.

    • Voi ei Olisiko lajikkeissa versotaudin kestäviä!? Ihan kuin on nykyään ruven kestäviä omppuja. Hm, tätä pitäisi kysyä Fruticetumin Meeri Saariolta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt