Pelargonien hoitoa keväisessä auringon paisteessa

pelargonit-huollettu-mamasgarden
Huolletut pelakat paistattelevat suloisessa kevätauringossa.

Koko aamupäivä hurahti pelakoita huoltaessa. Ihanaa puuhaa, jossa mieli lepää<3 Muu perhe vähän kärsii pelargonien ominaistuoksusta, mutta itse en koe sitä mitenkään ikäväksi. Minulla on muutama tuoksupelargoni, joiden lehtiä käyn silittelemässä ja nuuhkimassa tuon tuosta 🙂

australialainen-villipelargoni-mamasgarden

Yksi niistä söpöläisistä on tämä australian villipelargoni (P. australe vit). Sen olemus on tosiaan vähän villi, ehkä jopa hieman boheemi 🙂 Sen lehden ovat suloisen pehmeät ja tuoksunsa huumaava. Kuva on muuten otettu kunnon imuroinnin jälkeen! Olen ennenkin peukuttanut pelakoiden imuroinnin puolesta, sillä se on mitä kätevin tapa päästä eroon kuivista lehdistä. Niiden nyppimiseen käsin menee nimittäin tosi paljon aikaa.

kuivien-lehtien-imurointia-mamasgarden
Kasvien imurointi on helppo ja kätevä tapa päästä eroon kuivista lehdistä.

Imurin tehoa kannattaa kuitenkin säätää vähän pienemmälle, jolloin tuoreet lehdet tuskin vahingoittuvat ollenkaan. Imuroinnin huono puoli on ainoastaan siinä, että imuri tuppaa menemään välillä tukkoon.

pelargonien-erilaisia-kasvutapoja-mamasgarden
Jokaisella pelargonilla on omanlaisensa kasvutyyli.

Ikkunalaudoilleni on kertynyt muutaman vuoden aikana melkoinen kokoelma erilaisia pelargoneja. Niistä suurin osa on säilynyt hengissä jo monta vuotta ja tämän yhteiselon aikana olen saanut huomata, että jokaisella on ihan omanlaisensa kasvutyyli. Kuvan P. sidoides on erityisen rentokasvuinen roikale 🙂 Toki kasvutapaan vaikuttaa paljon kasvin leikkaaminen. Omat pelargonini olen aina leikannut melko maltillisesti ja harkiten. Kuvan kaltaisin tuloksin. Joka vuosi päätän leikata kovemmalla kädellä, mutta sitten aina kuitenkin himmailen 🙂 Ehkä maltillisuus on jonkun mielestä väärin, mutta itse kuitenkin rakastan näitä sinne tänne harottavia ja luonnekkaita kasvejani.

juuria-pelargonin-varressa-mamasgarden
Pieniä juuria P. sidoideksen varsissa.

Kun kasvejaan tarkastelee lähemmin niin ne antavat sinulle vinkkejä kasvutyylistään. Pitkäksi venähtäneissä P. sidoideksen varsissa oli ylemmässä kuvassa näkyviä pikkuruisia juuren alkuja. Tästä päättelin, että luonnossa tämä kasvi todennäköisesti luikertelee pitkin maata ja juurtuu sieltä täältä, muodostaen lopulta suuriakin kasvustoja.

juurrutus-kokeilu-pelargonilla-mamasgarden

Niinpä päätinkin leikkaamisen sijaan kokeille juurruttaa kasvia vähän laajemmalle alalle. Kiepautin toisen venähtäneen varren mullan pinnalle ja peitin ohuella kerroksella multaa. Painoksi laitoin hölmistyneen näköisen kisupatsaan 🙂 Mikäli kokeiluni ei onnistuisikaan, niin nostin kaiken varalta toisen varren ylös tukikepin ympärille. Kasvista tuli lopulta ihan tasapainoisen näköinen, eikä minun tarvinnut lopulta leikata siitä kuin yksi pistokas ystävälleni <3

pelargonin-kasvua-vähässä-valossa-mamasgarden

Tässä päivän ennätysretkottaja! Mr Wren on makuuhuoneen vähässä valossa kasvattanut huikeat roikulat, jotka leikkasin surutta pois. Käytän muuten leikkaamiseen liekitettyä mattopuukkoa. Liekitän terän sytkärillä kasvien välissä, jotten levittäisi mahdollisia kasvitauteja kasvista toiseen. Saksilla leikkaan vain paksuimmat ja kuivuneet varret. Saksitkin pesaisen kasvien välissä. En tiedä olisiko tuollaiset varotoimet oikeasti tarpeen, mutta näin olen kuitenkin toiminut jo vuosia. Mattopuukolla leikatut pistokkaat ovat myös juurtuneet mielestäni tosi hyvin, liekö osasyynä siisti leikkauskohta?!

pelargonilla-pulaa-ravinnosta-mamasgarden

Toisaalta samoissa olosuhteissa toiset kasvavat näinkin maltillisesti. Kasvutavoissa on siis suuria eroja eri lajikkeiden välillä. Kuten lehtien väristä voi jo päätellä ovat kasvit talven aikana melkoisen rasituksen alla. Lisääntyvän valon myötä kasvit alkavat tarvitsemaan myös lannoitusta, jonka itse useimmiten järjestän kanankakka puikkojen avulla. Olen nimittäin laiska vaihtamaan kasveilleni uusia multia. Vaihdan mullan vain silloin kun kasvi tarvitsee isomman ruukun. Keväisen huollon yhteydessä lisään puikot ja uutta multaa pintaan. Näin ovat vanhimmat viherkasvini kasvaneet jo kohta 20 vuotta.

Mutta nyt tuo homma on tältä keväältä hoidettu ja alan odottamaan aikaa kun voin kantaa kasvini ulos terassille. Siihen menee vielä tovi ja voi olla että kasveja täytyy leikata vielä uudelleen sitten ulkona. Sotkuisin vaihe on nyt kuitenkin hoidettu ja yläkerrassa odottaa laatikollinen pelargonien pistokkaita, jotka ystävä tulee vielä tänään noutamaan. Enempää en tänä vuonna aikonut pistokkaita juurruttaakaan, sillä viime syksynä jouduin heittämään paljon hyviä taimia kompostiin. Napsin kuitenkin sitten kesällä pistokkaita niitä haluaville, sillä mikäpä sen mukavampaa kuin laittaa hyvä kiertämään. Omistakin kasveistani on suurin osa saatu ihanilta ihmisiltä, joten miksen itsekin jakaisi niitä eteenpäin. Suuri ilo pienestä pistokkaasta <3

9 Comments

  • Pistokkaista on iso ilo. Sain viime kesänä Kotipuutarha-lehden bloggaajatapahtumassa pelakuun pistokkaita ja ainakin toinen niistä on vielä hengissä. Mikä ilo! Sinun pelakuut voivat todella hyvin.

    • Pistokkaiden lahjoittaminen tosiaan tuo hyvän mielen niin niiden antajalle, kuin saajallekin. Mitä useammalle kasviaan jakaa, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä saat myös kasvin takaisin jos omasi kuolee.

  • Aivan ihania pelargonioiden sulla! Minä pidän myös pelargoniat tuoksusta ja minulla on sitruunan ja ruusun tuoksuista tällä hetkellä. Minäkin vaihdoin niihin mullan eilen. Kaikki eivät valitettavasti talvehtineet.

    • Kiitos Satu! Kasvini viettävät talvensa huoneenlämmössä ja hyvässä valossa, joten ne säilyttävät vihreytensä läpi talven. Talvilevon sijaan vain horrostavat 🙂 Tämä siksi, että minulla ei ole tarjota niille muuta paikkaa. Kaikki eivät minullakaan selvinneet, mutta sitä en sure vaan iloitsen vapautuvasta tilasta ikkunalaudalla 🙂

  • Jestas miten sanattoman ihanat Pelargonit! Niin kaunis tuo retkottajakin! Ja tuo imurointi olikin aivan uusi ide, loistava sellainen. Tuo sitruunantuoksuinen Pelargoni keittiön ikkunalla tarvitsee juuri tuota imurointia 🙂

    • Kyllä ne rakkaita on, onneksi kaikki tärkeimmät kasvit selvisivät talvesta. Imurointi on tosi kätevä juttu!

  • Tuota imurointia pitäisi kokeilla… Tähän asti olen aina nyppinyt kuivuneet lehdet pois… Pelargonisi näyttävät ihanan tuuheilta!!!

  • Pelargoniat on niin ihania! Oma Australian villipelakuu taisi talven aikana kuivua niin pahasti, ettei imurikaan auta:))

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.