Vielä kerran Kaisaniemestä

Coelogyne-cristata-lumikuningatar
Lumikuningattaret olivat täydessä kukassa.

Vieläkö jaksatte? Kuvia tuolta Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneista olisi vielä jokunen jäljellä 🙂 Tähän postaukseen olen valinnut kuvia saari- ja välimerenhuoneesta sekä lummehuoneesta. Viimeisenä muutama kuva myös ulkoalueelta.

Saarihuone

 

huonekuusi
Jättiläismäinen huonekuusi oli todella upea näky.

Heti saarihuoneen ovensuussa kohtasin pysähdyttävän näyn. Toki olen tiennyt, että huonekuuset ovat luonnossa isoja, mutta silti mykistyin tuon jättiläisen edessä. Kotona kasvava pikkuruinen kuuseni on varsinainen lilliputti tuohon hujoppiin verrattuna 🙂 Huonekuusen kasvutapa on tuollainen ihanan kerroksellinen, tykkään tuosta kasvista kovasti <3

Blenchunum-procerum-kampasaniainen
Kiiltävälehtisiä kampasaniaisia. Kuvassa Blechnum procerum.
Blenchunum-francii-kampasaniainen
Blechunum francii.

 

Asplenium-bulbiferum-ituraunioinen
Suloisen kevyt ituraunioinen, Asplenium bulbiferum.

Myös Saarihuoneessa oli upea kokoelma erilaisia saniaisia aluskasvillisuutena ja huonetta kiertävillä istutuspöydillä. Ituraunioisella oli ilmeisesti pieniä lapsukaisiaan kiinni lehtiensä päissä, sillä kuten kuvastakin voi tarkkaan tiiraamalla havaita, kasvoi tuossa alemman lehden kärjissä pieniä valmiita kasveja, jotka ilmeisesti sitten juurtuvat emonsa lähelle kun varsi kumartuu maata vasten.

Välimerenhuone & subtropiikki

Välimerenhuoneen katseenvangitsijoita olivat ehdottomasti jo postauksen ensimmäiseksi kuvaksi päässyt lumikuningatar, sekä suuri kamelia täydessä kukassa.

Kamelia oli haastava kuvattava, sillä tässä huoneessa kasvivalot olivat erityisen kirkkaat.

Välimerenhuoneessa ihasteltiin myös suurta sukaattisitruunaa (Citrus medica), joka oli seuralaisestanikin vallan kiinnostavaa katseltavaa 🙂

Citrus-medica-sukaattisitruuna
Sukaattisitruunan hedelmä oli suuri ja hauskan ryppyinen.

Tässä huoneessa huomioni kiinnittyi myös pensaspaloyrttiin (Phlomis fruticosa), sillä tilasin viime kesänä Korpikankaalta pienen taimen, jota tuo kasvihuoneen yksilö muistutti kovasti. Hurjan muistiinpanojeni penkaamisen tuloksena löysinkin viimein nimen pienelle taimelleni. Se tuli Korpikankaalta minulle nimellä paloyrtti (anatolianpaloyrtti), Phlomis russeliana. Eli kasvini kuuluu samaan huulikukkaiskasvien sukuun, jossa on noin sata eri lajia. Sukulaisia siis olivat keskenään, senpä vuoksi olikin niin tutun näköinen tuo kasvi.

Phlomis-fruticosa-pensaspaloyrtti
Pensaspaloyrtti hehkui keltaista energiaa voimakkaan kasvivalon loisteessa.

Lummehuone

 

lummehuone
Yleiskuva lummehuoneesta. Kannukasvit olivat valtavia!

Lummehuoneessa vierailimme viimeisenä. Odotin kovasti jo seuralaisenikin vuoksi näkevämme jättilumpeen, mutta lieneekö ollut jättiläinen sillä hetkellä talvilevolla, sillä altaassa oli vain muita vesikasveja. Toivottavasti sentään oli jätti edelleen hengissä? Eiköhän tuossa kuitenkin henki pihise, sillä samainen lumme on selvinnyt jopa jatkosodan pommituksilta, jolloin jähes kaikki muut kasvit olivat menehtyneet lasien rikkoontumisen seurauksena 🙁 Voit lukea lisää jättilumpeesta täältä.

Vesisalaatti oli erityisen hurmaavaa.
Nymphaea-lotus-tiikerilumme
Tiikerilumme (Nymphaea lotus).

Vaikka jättiläinen jäikin meiltä tällä kertaa näkemättä, oli lummealtaassa myös paljon muuta mielenkiintoista nähtävää. Allasta myös kiersi kasvien rivistö ruukuissa ulkoseinää vasten ja siellä oli näytillä mm. monenlaisia hyötykasveja. Mieleeni jäivät ainakin jamssin mukulat ja mukulapinaatin mahtava köynnös, sekä aitovanilja.

Ulkoalueelta

 

ulkokuva-Kaisaniemen-kasvitieteellinen
Kasvihuoneiden ylväs rivistö viereiseltä mäeltä kuvattuna.

 

Heti ulko-ovelta oikealle kävellessäni, löysin vaikka mitä jännää katseltavaa.

Kun viimein hennoin lähteä kasvihuoneilta, kiersimme  vielä lopuksi hieman ulkoalueella. Varovasti tiedustelin respan sedältä, olisiko mitään mahdollisuuksia vielä nähdä vaikkapa lumikelloja jossakin päin ulkoaluetta. Setä vain vähän naurahti uteluilleni ja sanoi, ettei siellä vielä mitään kasva kun on niin paljon luntakin 😉 Mutta väärässäpä oli setä, sillä heti ulko-ovelta oikealle päin käveltyäni, tein suuren löydön!

Arum-italicum-italianmunkinhuppu
Italianmunkinhuppu (Arum italicum) kasvoi terhakkaana ja suloisen vihreänä!

Oli niin hienoa ajatella, että olin itsekin juuri viime syksynä istuttanut samaisen munkinhupun mukuloita omaan puutarhaani <3 Tapaisinkohan tämän kasvin uudelleen jo muutaman kuukauden päästä omalla pihallani?!

Munkinhupun läheisyydessä vasten kasvihuonetta kasvoi myös suuri magnolia, jonka silmut olivat todella pulleat <3

Cobusta-magnolia
Magnolian pullistuneet silmut olivat huikea näky.

Ja magnolian (japaninmagnolia, Magnolia kobus) takana viheriöi orjanlaakeri, Ilex aquifolium.

Ilex-aquifolium-orjanlaakeri
Orjanlaakerin vihreyttä.

Vaan tässäpä nyt olikin sitten kokonaisuudessaan katsaukseni Kaisaniemen kasviteteelliseen tällä kertaa. Varmasti tulen palaamaan puutarhalle vielä useaan kertaan, sillä niin mielenkiintoinen kokonaisuus tuo mielestäni oli. Ulkoalueet ovat vielä ihan oma maailmansa ja haluan nähdä ne jokaisena vuodenaikana! Kokemani perusteella suosittelen kohdetta jokaiselle ja varsinkin näin talviseen aikaan kokemus oli unohtumaton!

6 Comments

  • Voi rakastan tuota paikkaa ja käyn siellä usein. Voisipa muuttaa tuonne asumaan! Kiitos paljon kuvakierroksesta, oli ihana katsoa kuvia.

    • Sanos muuta 😉 Pian se elimistö varmasti tottuisi kosteaan ilman alaan. Kuopsuttelisisi siellä päivät ja heittäisi sitten yöksi makuupussin kanssa johonkin palmun alle pitkäkseen 😀

  • Kappas! Juuri kirjoitin itsekin postauksen perjantaisesta käynnistäni Kaisaniemessä. Oli mukava lukea yhtä innokkaan vierailijan juttua:)

    • Kappas vaan tosiaan, harmi kun ei satuttu samana päivänä tuonne ihmettelemään 🙂

  • Jättilumme on kesän juttu. Se esikasvatetaan ja tuodaan paikalle muistaakseni toukokuussa? Viime vuonna ainakin siellä oli lapussa ”aikataulu” näkyvillä.

    • Kiitos tiedoista! En malttanutkaan muuten lukea altaan takana olevaa selostusta lumpeesta 🙂 Oltiin oltu kierroksella jo kolmatta tuntia, joten seuralaisellani alkoi olla tuossa vaiheessa jo vähän kiireinen 😉

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.