kivikasanpenkin muodonmuutos

Kaivinkoneen seulomasta kiviröykkiöstä lähti itämään idea istutusalueeksi.

Lueskelin Anun puutarha blogista juttua hänen erään istutusalueensa muodonmuutoksesta ja innostuin itsekin kaivelemaan vanhoja kuvatiedostoja.  Ensimmäinen varsinainen istutusalue meille syntyi vasta vuonna 2012. Idea alueesta lähti itämään jo tontin rakentamisen alku vaiheessa, sillä talon päätyyn jäi ihana pieni kallioinen alue jonka yhteyteen maanrakentajamme seuloi muhevan kasan kiviä talon perustuksia kaivaessaan.

Aloin hiljalleen järjestelemään alueen kiviä mieleisille paikoille.

Pikku hiljaa aloin siirtelemään kiviä alueella ja paljon kiviä kärräilin myös toisaalle. Lopulta kivien alta alkoi paljastua pieniä painanteita ja kaivoin kalliotakin vähän enemmän esille. Kuopuksemme oli tuolloin vuoden vanha ja näin jälkeen päin ihmettelen suuresti kuinka ihmeessä olenkaan jaksanut tehdä tuon alueen?! Edellinen kesä oli mennyt täysin sumussa ja toivuin edelleen synnytyksen jälkeisesti väsymisestä. Ehkäpä kivikasan penkin rakentaminen toimikin minulle eräänlaisena terapiana <3

Kaivoin istutusalueelle niin syvän kuopan kuin suinkin vain jaksoin.

 

Maansiirtokalustoa apuna.

Minulla oli apuna värikästä maansiirtokalustoa…

…Ja mitä ihanin työmies <3 Kesän 2012 lopulla sain maanrakentajaltamme alueelle suuren kasan muhevaa multaa…

Ensimmäiset istutukset syksyllä 2012.

…Ja vielä samana syksynä pääsin tekemään ensimmäiset istutukset.

Sanomalehdellä ja kuorikkeella katettuna.

Syksyn 2012 aikana katoin alueen hesareilla ja kuorikkeella. Tuo kattaminen on osoittautunut erittäin hyödylliseksi, vaikkakin kate aluksi söi typpeä kasvualustasta. Sittemmin lannoitin aluetta ja kasvu on ollut sen jälkeen normaalia. Myös rikat ovat pysyneet katteen avulla hyvin hallinnassa ja vain korte yrittää enää kurkkia sieltä täältä.

Ensimmäinen kevät 2013.

Ensimmäisenä keväänä penkki oli vielä melko karun näköinen. Taustalla näkyy alue, jonne siirsin suuren osan kivistä. Etualan kivet ovat jo lopullisilla sijoillaan mutta takana kohoava kasa toimii vielä tälläkin hetkellä kivien välivarastona 🙂 Ehkäpä ne siirtyvät pikku hiljaa ensi keväänä lammikon kumia peittämään?!

Loppukesästä 2014

Loppukesästä 2014 alue oli jo ihan mukavan näköinen. Kuvassa vasemmalla näkyy pieni laajennusosa, jossa kasvatan daalioitani. Kuvasta oikealle jää lipputanko.

Alue loppukesästä 2016.

Viimeinen kuva onkin sitten tältä syksyltä. Kuvasta voi hyvin todeta sen, miten alueen kasvusto on rehevöitynyt melkoisesti neljässä vuodessa! Kasvun ihme on ihmeellinen ja pikkuinen apurinikin on samassa ajassa kasvanut melkoisesti.

Vanhojen muisteleminen kirvoitti mieleeni vielä pienen ajatelman suhteestani kiveen. Synnyin kivisten peltojen keskelle, joiden kiviä isäni laittoi minut ja siskoni vartuttuamme keräämään. Tuon ajan jälkeen olin vuosia hieman erossa kivistä, vaikkakin silloin tällöin eksyi taskuni pohjalle pieniä kauniita kiviä mm. ensimmäiseltä ulkomaan matkaltani. Suhteeni kiviin voimistui rakkaudeksi muutettuamme tälle tontille. Rakkaus tulee toivottavasti kestämään läpi elämäni ja lopulta kun minun on aika siirtyä puuhastelemaan taivaallisiin tarhoihin, toivonkin että maalliset tuhkani ripoteltaisiin pellon reunaan ensimmäisen sammalkiven juurelle <3 Mihin materiaaliin sinä olet omassa puutarhassasi rakastunut? Vai oletteko edenneet suhteessanne vasta kuherruskuukaudelle? 🙂

2 Comments

  • Raukkaus kiviin täälläkin erittäin vahvaa! Kivikasat ovat ihania, kuten kuvasi osoittavat!

    • Sinä tulitkin Vilma mieleeni kun kirjoitin tuota postausta! Joku näkee tuossa kasassa vain ruman röykkiön kiviä, jotka haluaa äkkiä kuljettaa pois tontilta, kun taas toiset oikein kihisevät halusta alkaa järjestelemään kiven murikoita ympäri tonttiaan 🙂

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.