Sammal askarteluja ja talvipihaa

Voi ihanuutta, tänään paistoi aurinko<3 Heräsin aamulla virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen ja ikkunanäkymät saivat sydämmeni heittämään kuperkeikkaa:) Eilisen illan ja yön pauhannut tuuli oli vienyt pilvet mennessään ja harmaan tilalle oli tullut valo ja värit!

 

Minulla oli vadillinen sammalta odotellut kasvihuoneessa jo jonkin aikaa, mutta viime viikkojen minitalvi ei houkutellut ollenkaan kylmään kasvihuoneeseen askartelemaan. Vaan tänään kaikki oli toisin, aurinko oikein kutsui ulos<3 Tuntui kuin olisi kevät jo ollut tulossa, talvi oli ja meni!?

 

Väänsin sammaleesta pienen joulukuusen ja pari palloa. Askartelujen pohjana oli tyroksiset aihiot, joiden ympärille käärin sammalta ja kieritin ompelulangalla ristiin rastiin. Kuuseen laitoin pienen valosarjan, jollaista käytin viime vuonnakin. Ledit ovat ohuessa kuparilangassa ja valosarja pysyi kuusessa ihan ilman mitään kiinnittämisiä. Paristo kotelo säilyy mukavasti tuolla sinkkisangossa kuusen alla.

 

 

 

Asetelmassa on pikkuinen saniaisen alkukin ja sammaleessa kasvoi tuollaista palmumaista, täytyykin selvittää mitä se on. Jätin sen tuohon toiseen palloon noin näkyville, en hennonut kierittää sitä langalla littaan.

 

Käytin asetelmassa myös muita pihasta kerättyjä materiaaleja. Käpyjä, kääpä, tammenterhojen hattuja ja löytyipä maasta yksi tammen oksakin, johon olivat lehdet kuivuneet kauniisti kiinni.

Askartelujen välillä kiersin myös pihalla kuvaamassa. Sammal on tähän aikaan vuodesta kiistaton puutarhan kaunistaja<3

Hetki ennen pakkasia kerkisin kaivaa syysasetelmista nämä keijunkukat maahan. Ainakin vielä ne näyttävät oikeinkin elinvoimaisilta. En olisi millään hennonut hajottaa kauniita asetelmia, mutta toisaalta pakkanen olisi kuitenkin ne rumentanut, joten lopulta tein varmasti ihan oikean päätöksen.

Lammikon ympärillä on enää rippeet lumesta ja ohut, hyhmäinen kerros jäätä. Olen pikku hiljaa, kuin huomaamattani kerännyt tietoa kalojen pidosta ja erittäin viehättynyt ajatuksesta, että joskus lammikossani uiskentelisi värikäs kalaparvi<3 Työtähän se toki teettää ja kulujakin, joten ehkä yritän vielä siirtää haavettani hamaan tulevaisuuteen, aikaan kun lapset ovat vähän isompia, eivätkä tarvitse minua enää niin paljon. Haaveita, haaveita, niistä on ihmisen elämä tehty <3

Tänä talvena eivät elukat pääse napsimaan haisujouluruusun taimiani. Ne ovat visusti tallessa verkon suojissa ja niissä on lupaavan kokoiset tupsut latvassa, olisikohan viimein kukintaa odotettavissa?!

Keväisissä Kauppilasta tilatuissa tarhajouluruusuissa näkyy pienoista uuden kasvun merkkiä. Tämän vuoden lehdet ovat myös vielä ihanan vihreitä<3 Olisipa ihanaa jos nämä taimet kukkisivat jo tänä keväänä<3

Haisujouluruusujen vieressä valkokukkainen sinivuokko ja limen värinen kultatesma (lehtotesma?) paljastuvat kolatun lumikasan alta. Ehdin jo tosiaan kolata lumia penkkien suojaksi, sillä tähän kohtaan lapset hujauttavat laskea mäkeä ja pehmeä lumieste suojaa edes vähän talven laskuilta 😉 No nyt on kyllä tosiaan laskut ainakin vähäksi aikaa laskettu, lapsia se kyllä harmittaa 🙁

Keltapeippi leviää vähitellen kohti tontin takaojaa, tämä on talvellakin tosi kaunis kasvi, vaaleine lehtineen.

Kivet liikkuisivat jälleen! Vieläköhän sitä jaksaisi niitä alkaa pyörittelemään?!

Voisin vaikka jatkaa tätä kivikkoani! Olen kyllä juuri saanut plantaarifaskiittini asettumaan mm. viikon tujulla särkylääkekuurilla. Syksyn kivishow sai vanhan vian vihoittelemaan:(

 

Tämä elokuussa Mustilan taimipäiviltä, Aivarilta ostettu saniainen (Adiantum pedatum `Subpumilum`) se vaan porskuttaa, kaunistuu vain<3 Saniaiskirjan mukaan se kyllä taitaisi tykätä mieluummin kasvaa kivien välissä, kallioisella rinteellä, onneksi kuitenkin in part sun to light shade, eli valo olot sillä voisi olla tuossa sopivatkin ja maa on aika kevyttä, mutta kuitenkin ravinteikasta. Aika vain näyttää miten tuo alkaa viihtymään, voi kumpa viihtyisi ja voisin kokeilla jakaa tätä myös lammikon reunamille.

 

Yleiskuva kivikasan penkin suuntaan. Ensimmäistä kertaa jätin nuo tämän alueen puut verkottamatta, kieritin vain korkealle tuota runkosuojaa. Poistin tuetkin, jotka eivät enää olleet kyllä tukeneet pitkään aikaan:) Päin vastoin, ainakin rusokirsikan muutama oksa oli pahasti hankautunut heinäseivästä vasten, vaan eiköhän ne siitä itsestään korjaannu, nyt kun hankaava seiväs on poissa.

 

 

Minulla alkaa olla pitkin pihaa näitä erilaisia varjohiippojakin ihan mukavasti. Olen tainnut mainita joka syksy, miten ihania ne ovat kun pysyvät lähes koko talven vihreinä<3

 

 

Marjamäellä tynnyri odottelee kevättä ja kasveja. Täytin sen lehdillä, saavat kompostoitua sinne sitten hiljakseen multakerroksen alle.

Vaan nytpä keskitynkin seuraavaksi blogissani muutaman viikon käynnissä olleeseen arvontaan. Arvonta on sulkeutunut tänään klo 16, joten enää ei ehdi osallistua, mutta pian selviää, kuka osallistuneista on Elsin ja Vesan ihanan kirjan uusi omistaja<3 Laitan aiheesta ihan oman pikkupostauksen, malttakaahan vielä hetki 😉

 

11 Comments

  • Suloisen asetelman teit sammaleista ja Mustilasta tullut saniainen on kylläs aika söpö! Toivotan sille pitkää ikää puutarhassasi!

  • Sulla on ihanat tilat sammaltöiden tekemiseen 🙂 Ja ihan oikean päätöksen teit keijunkukkien kanssa. Oot ens keväänä tosi kiitollinen, että ne maahan lykkäsit.

  • Totta, kasvihuoneessa on ihana touhuta tuulen suojassa. Pakkasilla siellä ei kyllä tarkene:( Vielä kun saisin tuon lattian joskus ladottua valkoisilla tiilillä. Tiilet on jo tiedossa, vain kivituhkakasa uupuu. Sain kuitenkin juuri setä mustalta "luvan" tilata alapihaan kuormallisen tuhkaa, jee! Siitä saa sitten keväällä lammikonreunus laattojenkin alle kerroksen ja talvella voi hiekoittaa jos pääkallokelit vielä palaa.

  • Suloinen sammalkoriste! Aloin ihan voivottelemaan, kun minussa ei yhtään asu askartelijaa 🙂 Ihastuin taas kovasti näihin yleiskuviisi. Teillä on niin kaunis pihapiiri, kun siellä on kalliota ja metsänreunaa! Ja siis sammaleen peittämät kivet ovat aivan vastustamattomat.

  • Kaunis jouluasetelma! Tosiaan nyt voi taas kerätä sammalta, kun lumet sulivat. Ehdin jo harmitella, kun sammaleet peittyivät lumen alle.
    Mukavia vihertupsuja siellä täällä. Saniainen on ihan vihreä ja nuo varjohiipat <3.

  • Unohdin vielä äsken sanoa, että ehdottaisin sen palmunnäköisen sammalen nimeksi Rhodobryum roseum, lehtoruusukesammal.

  • Tänään varsinkin on tuntunut ihan keväältä, kun aurinko pilkahti pilvien lomasta ja oli lämmintä. Kummasti vain hetkessä siirryttiin valkeasta talvesta takaisin vihreyteen.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.