Kauneus on katoavaista

Syyspuuhien lomassa kuljin kierroksen kameran kanssa, yrittäen etsiä jotakin kaunista kuvattavaa. Keijunmekot eivät pettäneet tänäkään vuonna, vaikka minulla meni tosi myöhään taimien istuttamisenkanssa. Ainakin viiden asteen pakkasissa on tämäkin mekkonen jo kärvistellyt, joten kestäviä ovat!
Kuunliljojen sulavaa kultaa<3

Marjamäkikin valmistautuu vastaanottamaan talvea. Kuvan ottamisen jälkeen suojasin vielä lisää kasveja (makeasinikuusamat) lammikon pohjan verkottamisesta yli jääneellä verkolla. Nyt on enää suojaa vailla kaksi marjatuomipihlajaa. Ovatkohan ne jänisten ja kauriiden mieleen?
Ihanasti vihertää vielä alapihan istutusalueella. Nuo isot vihreät lehdet kuuluvan valkoiselle salkoruusulle, jonka kasvatin tänä kesänä siemenestä. Toivottavasti saan ensi kesänä nauttia kauniista salkoruusujen kukinnasta.
Tässä myös siemenkylvöjä, vaaleanpunaista harjaneilikkaa. Tämähän maistui viime keväänä hurjan hyvin kauriille, toivottavasti jättävät tänä vuonna rauhaan.

Lammikko kerää kovasti lehtiä:( Aluksi se häiritsi minua, mutta pian jo unohdin harmituksen, eihän luonnon lammikoistakaan kukaan lehtiä syksyisin naaraa, vaan sinnehän ne uppoaa ja maatuu hiljalleen pohjamutaan. Jos lehdet tuovat tulevaisuudessa ongelmia, niin sitten harkitsen investoivani verkkoon, joka estää lehtien pääsyn veteen. Verkko levitetään lammikon ylle ennen kuin lehdet alkavat tippua ja kun lehtisade on ohi, nostetaan verkko lehtineen lammikon pinnalta. Huomaatteko muuten tuossa etuvasemmalla erikoisen muotoisen  lehden? Se kuuluu tulppaanipuulle (Liriodendron tulipifera), jonka istutin lammikon takarannalle. Kovin talvenarka tuo erikoisuus on, mutta ainakin hyvissä ajoin se valmistautui talveen, joten toiveissa olisi saada se menestymään ainakin pienenä pensaana. Luontaisena tuo valtava puu voi kasvaa 50 metriseksi ja rungon läpimittansa olla kolmekin metriä! Täytyy vielä laittaakin tälle ”lehtitakki” verkon sisälle. Neidonhiuspuuni taimi lämmitteleekin jo omassa takissaan<3
Osa saniaisista on vielä vihreänä, tämä on norjanalvejuuri. Takana joku Polygonatum? Olen saanut tämän muistaakseni ihan pienenä taimena Nuppulasta, muistiinpanoista saattaisi nimikin selvitä, kunhan vaan viitsisi kahlata niitä läpi.
Imikkä `David Ward` on ihan pakko kuvata joka syksy. Nyt se vain alkaa olla jo hautautunut lehtien alle, vaikka olisikin vielä ihan fressinä.
Myös `Spotty Dotty` on lähes lehtien hautaamana, se ei kuitenkaan ole vielä yhtään paleltunut?!

Saniaiset, niitä en pysty kyllin ihastelemaan<3 Vaan nytpä huomasin viimeisessä kuvassa ikävät vuohenputken lehdet, vieläköhän sitä kerkiäisi huomenna aamusta vähän kitkemään;) Talven tulon kanssa sitä kilvan juostaan, kerkiäisikö vielä tehdä sitä ja tätä 🙂 Vaikka kuinka päätän, että nyt en tee enää mitään, niin jostakin sitä tekemistä vain aina pompahtaa mieleen! Viherhörhö ei kait koskaan osaa hellittää, no ehkäpä sitten kun keskiviikkona sataa se 15 senttiä lunta;D

12 Comments

  • Syksyssä on rappioromantiikan piirteitä ja jotenkin nuo viimeiset kukkijat näyttävät niin ihmeen ihanilta kaikkea lakastunutta ja kuihtunutta vasten. Ja oi miten kauniita nuo saniaiset ovatkaan =) Voi kun lunta ei ihan vielä tupruttaisi. Edes viikko vielä lisäaikaa niin saataisiin tulput maahan =)

  • Syksy on luopumista ja kaiken mahdollisen suojaamista ja tuntuu kuin aika aina loppuu kesken. Olen yrittänyt sopeutua siihen, että luonto kyllä hoitaa minunkin puolestani ainakin se hoitaa näkymättömiin lehdet nurmikoilta.
    Saniaiset ovat minulle nyt uusi tuttavuus ja yritän niitä vaalia ja tuoda myös tänne rivitalon pihapiiriin.

  • Kivan näköistä, kun puut heijastuvat lammikkoon ja kyllä ne pinnalla kelluvat lehdetkin näyttävät kivoilta. Toivottavasti eivät pidemmän päälle aiheuta harmia. Minkäslaisia ne puiden takit sinulla on?

  • tää oli kyl jotenkin niin ihana postaus…kauneus on katoavaista…mutta kadotessaankin viel niin kaunista jotenkin…
    nam talvisipulipenkkisi kadehdittavan upea! muistan kaiholla niitä syksyjä kun istuimme isosiskon porukoiden kaa letittämässä valkosipuleja (he viljelivät valkosipulia myyntiin asti), ihania paksuja lettejä…sellaisia etsiskelin markkinoilta syksylläkin, mut ei vastaan tullut yhtäkään.
    mukavaa viikkoa, toivottavasti sitä lunta ei ihan noin paljoa sada;)

  • Nuo lehdet lammen reunuskivikossa ovat hankalia poistettavia. Tiedän, kun meillä on noita kivikasoja pihalla vaikka kuinka. Käsin ne on poistetava ei lähde muuten. Ellei anna sitten maatua sinne ja ruohon ym kasvaa. Hyvää marraskuun alkua!

  • Toivottavasti sait tulppaanit maahan! Vaikka toisaalta on niitä joskus vielä tammikuussakin piiloteltu, tiedä sitten milloin kääntyy ilmat taas leudoiksi ja maa sulaa.

  • Lehdet tosiaankin häviävät talven aikana, joten niistä ei missään nimessä kannata stressata. Meillä nyt sattui setä musta innostumaan keräävän leikkurinsa kanssa, joten saatiin tänä vuonna nurmikot aika puhtaiksi. Oikeastaan haluaisin kuitenkin jättää edes osan lehdistä paikoilleen, korkeintaa silputa ne.
    Oi saniaiset, ne ovatkin oikein toivottuja tuttavuuksia, joita kannattaa vaalia<3

  • Toivotaan parasta ja pelätään pahinta 😉 Lehdet kyllä aikanaan todennäköisesti vähän pilaavat veden laatua, mutta jos lätäkkö ei kuitekaan rupea kovasti löyhkäämään, niin en aio välittää vaikkei vesi niin kirkasta olisikaan. Luonnonlutakkoa tuolla yritän jäljitellä, joten toisaalta lehdet myös oikeastaan kuuluvat asiaan.
    Takista laitoinkin kuvan tuonne Facebookin puolelle, mutta lyhyesti kertoen se lehtitakki on vain kasa kuivia lehtiä, tungettuna kasvin ja sitä ympäröivän verkon väliin.

  • Oi, sipulilettejä<3 Harmi kun muuten niin huippu kuin tuo Aleksandra onkaan, niin siitä ei saa lettejä:(

  • Totta, käsityötä on noiden poistaminen, mikäli siihen jaksan ryhtyä;) Taidan kuitenkin vain antaa niden maatua ja yritää laittaa joka väliin kasvamaan jotakin maanpeittäjää ja kivikkokasvia, ettei rikkaruohot pääsisi valtaamaan alaa. Kitkeminenkin kivien välistä on jokseenkin hankalaa hommaa.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.