Varmaan arvaattekin jo…

Tertturuusu `Rhapsody in Blue` jaksaa vielä kukkia.

Heipä hei ja terveiset lätäkön pohjalta 🙂 Niin, nämä ensimmäiset kuvathan on nyt laitettu tähän postaukseen ihan vain hämäyksen vuoksi ;D Oikeasti viikonvaihteeni kului ihan pohjamudissa, rakkaan projektini kimpussa<3 Setä mustan avustuksella pääsin jälleen askeleen kohti valmista lätäkköä<3

Tuliunikko `Rosa Romantica`

Eilen illalla kerkisin kuitenkin kerätä vähän siemeniäkin. Viime kesänä puutarhassa kukkivat unikot komeimmin, kuin koskaan ennen ja keräsinkin huolellisesti talteen kaikki sihinäpallot, mitä vielä suinkin löysin.

Tämä kuva tuli räpsäistyä kasvimaalta, jonne olen kaivellut lammikon ympärille tarkoitetut taimet valeeseen. Vaan nytpä näyttäisi siltä, että voinkin jo kenties istutella nämä jo tämän syksyn aikana paikoilleen. Sain lammikon takakumpareen katettua pahveilla ja kuorikkeella, joten vain kuopan kaivuut ja taimet paikoilleen. Päätimme lisäksi sittenkin jättää lammen takana kasvavan ison koivun paikoilleen, jospa se ajaisi lammen salaojituksen virkaa, imemällä vettä käyttöönsä kumin alta. Näin ollen taimet voi nyt huoletta istutella paikoilleen, ilman että ne rutistuisivat kaatuvan puun alle.

Sitten päästäänkin taas näihin kuviin 😉 Viime viikonloppunahan minulta loppui tuo jyrsijäverkko kesken ja viikolla metsästelin lisää verkkoa ympäri Uuttamaata. Ison ryrsijäverkkorullan (1.20x25m) löytäminen olikin varsinaisen haasteellinen tehtävä ja lopulta jouduinkin sitten tilaamaan rullan läheiseen rautakauppaan. Pelkäsin, että rulla ei kerkiäisi saapua viikonloppuun mennessä, mutta onnellisena sainkin hakea tilaukseni jo torstaina!

Nyt verkkoa on asennettu niin syvälle, etten usko enää myyrien tuota syvemmälle kaivavan. Tai ainakin toivon niin! Olen vähän panikoinut jokaista työvaihetta ennen ja tätä verkon laittoakin siirsin ja siirsin, kun pelkäsin etten saa sitä laitettua. Mutta nyt voin kyllä todeta, että verkko taipui paikoilleen yllätävänkin helposti! Laskostelua ja joissakin kohdin naksuttelin sivuleikkureilla kiristävää verkkoa vähän halki ja niin vain se mielestäni asettui paikoilleen vallan mainiosti.

Heti verkon perään asennettiin sitten viimeinen kerros ennen kumia. Olimme hakeneet tuon Sellfoamin täältä, jo jokin viikko sitten. Jännitän kovasti miten tämä rakenne tulee käytännössä toimimaan?! Lammikon profiili on pohjalla niin jyrkkä, ettei yleisemmin käytetty hiekka olisi mitenkään pysynyt paikoillaan. Normaalistihan kumin alle tosiaan levitetään kerros ohutta hiekkaa, mutta nyt mennään tällä ”Inkoon nahalla” ja katsotaan miten se toimii. Lätäkköni saattaa toimia jopa jonkinlaisena pilottina tuon materiaalin suhteen 🙂 En ainakaan ole netissä missään törmännyt vastaavaan, vaan hiekkaa käytetään yleisesti. Itse Monty Donhan käytti Sellfoamin tilalla vanhoja vilttejä, mutta tässä tapauksessa niitä olisi pitänyt haalia jostakin aikamoinen pino:)

Lätäkön syvimpään painanteeseen tuli ”nahkaa” kahteen kerrokseen ja mietin edelleen leikkaisinko pohjalle vielä soikion paksummasta nahasta, jota meillä on jäänyt varastoon jo rakennusajoilta. Pohjan pitäisi olla mahdollisimman tasainen, sillä pumppu sijoitetaan tuonne syvänteeseen. Kumin päälle laitan kuitenkin vielä pehmikkeen kera betonilaatan, jonka päällä pumppu saa levätä.

Tämäkin kerros osoittautui yllättävän helpoksi asentaa, vaikka lauantai-iltana tunsinkin alaselässäni päivän kyykistelyt 🙂 Onneksi setä musta oli auttamassa painavan rullan kanssa ja yhdessä homma sujui paljon joutuisammin<3

Jätin ”nahkaa” vähän reunojen ylikin, mutta todennäköisesti tulen vielä leikkaamaan tuon reunan lyhyemmäksi. sillä haluaisin, että reunaan tuleva liuskekivi tulisi nurmikon tasolle, eikä yhtään korkeammalle. Joka tapauksessa kumin reuna tulee jäämään liuskeiden alle. Vielähän tuosta olisi kyllä helppo kaivaa vähän maata poiskin, sitten voisi nostaa kivet hiekalla sopivalle tasolle, hm??

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy myös tuo katettu takakumpu. sain sen eilen illalla katettua tuolta takapuoleltakin. Pieni pätkä on vielä kattamatta, mutta taidankin upottaa siihen muutaman kilon sipuleita. Ompahan sitten keväällä jo jotakin kaunista katseltavaa, kun raahaan kiviä kumin peitoksi. Kumi ja muut oheiskamat on nimittäin nyt tilauksessa ja toiveissa olisi saada kumi asennettua vielä tämän vuoden puolella! Loppurutistus siis häämöttää jo ja siinä vasta voimat punnitaan. Kumi on mitoiltaan 10×12,2 m ja painoansa en uskalla edes ajatella. Kumi tulee suoraan pihaan rahtina ja jännitän miten se onkaan laskostettu, vai tuleeko rullalla? No pian se selviää ja onneksi setä musta lupasi, että jos ei kahdestaan saada kumia levälleen, niin hommataan apujoukkoja paikalle <3 Nyt vain toivon hyviä ja kuivia kelejä vielä pitkälle lokakuuta. Vaan siitäpä tuli mieleen, että parhaillaan aurinko onkin jo korkealla, joten eikun pihalle.

Oikein leppoisaa lokakuun alkua kaikille!

19 Comments

  • Kiitos Sussi! Edelleenkään en itse jaksa uskoa lammen kauneutta, ennen kuin ihan todella näen sen omin silmin. Vieläkin on niin pitkä matka täysin valmiiseen. Toisaalta olen hyvin paljon nauttinut tästä matkasta<3 Setä musta muuten jo kysäisikin viikonloppuna, että mikäs on sitten ensi kesän projekti?? Ehkäpä maakellari, ajattelin jo mielessäni;D

  • Niin ihanaa todellakin! Näen jo sieluni silmin veden lorisevan tuolta kivien välistä ja valkoisen kolmilehden availevan kukkiaan takakummulla<3 Ai niin ja japaninperhosvaahteran roikuttavan oksiaan tuolta lituskakivien päältä kummulta, ooh <3

  • Ihailtavan huolellista työtä! Kovasti olen kiinnostunut, miten sitten toimii ja millä tavalla ja kuinka paljon vaatii huoltoa. Mullakin on aivojen ihan takalokerossa sellainen pieni haave vesiaiheesta pihan reunalla, alueella johon ojaan virtaa keväisin ja kovilla sateilla puro. Ajatuksena siis olisi leventää ojaa pikku lammeksi ja tehdä pato, jotta vesi pysyisi siinä. Jostain syystä vaan olen aina ajatellut, että kasveja jaksan kyllä hoitaa, mutta jos vesiaihetta pitää jotenkin putsata ja pestä levästä, niin jäisi minulta tekemättä. Siksi on sitten tämä haave jäänyt tonne takalokeroon ja ehkä myös siksi, että mulla on vaan ollut niin "pakkomielle" vallata lisää alueita tästä lähempää taloa näkösämmiltä alueilta, niin että en jotenkin ehkä osaisi keskittyä noin todella isoon projektiin. Olen aivan ihailusta mykkä, kun katselen lammikkosi edistymistä ja ihmettelen kärsivällisyyttäsi, huolellisuuttasi ja keskittymistäsi isoon projektiin Lykkyä tykö!

  • Tämä on niin mielenkiintoinen projekti, että ihan jännityksellä odottaa seuraavaa vaihetta. Pakko sinun on jokin mittava homma altaan jälkeen kehittää, koska olemme tottuneet näihin jatkokertomuksiin….

  • Kiitos vinkistä! Olen itse tuskaillut valuvan hiekan kanssa pienessä vesialtaassa. Ensi kesänä pitää hankkia tuota mainitsemaasi "nahkaa". Silmä tarkkana täälläkin seuraillaan, sillä kaksi pientä vesiallasta meillä on ja lampi haaveissa. Aherruksen iloa sinulle!

  • Hassua, mutta minullakin oli ihan aluksi tarkoitus vain vähän itse kaivamalla leventää lammen takana jo olevaa ojaa! Vaan kuinkas siinä kävikään, homma taisi vähän karata käsistä ;D Minulla on kuitenkin tarkoitus nyt tehdä tästä ihan luonnonlammikkoa vastaava, enkä edes yritä tavoitella mitään täysin kirkasta ja levätöntä vettä. Satsasin toki kunnon putsariin ja toivonkin, että sen avulla saan veden pysymään ainakin vähän puuroa notkeampana! Vain kokeilemalla näkee miten vesi lopulta lammikossa käyttäytyy, paljon vaikuttaa lammen sijainti ja se miten paljon vesi uudistuu ja kiertää ihan luonnostaan. Ihan lopullisesti meillä veden kierto mahdollistuu vasta vuosien päästä, kun saadaan autokatoksen kattovedet joskus virtaamaan suoraan lampeen. Sitä ennen olen suunnitellut nostavani sinne vettä kasvimaan kaivosta, niin paljon kuin sieltä vain saan irti.

  • Nyt laitoin kyllä väliin vähän kevennykseksi noita sukan kuvia 😉 Vaan olisikohan se sitten se maakellari vaikka seuraavaksi vuorossa, sitäkin olen suunnitellut jo vuosia ja kuoppa on kaivettuna ollut viime syksystä asti.

  • Kyllä täytyykin myöntää, että nyt ainakin viimeisen puoli vuotta on tämä projekti ollut mielessäni ihan joka päivä!

  • Välillä on kyllä mieleeni hiipinyt pelko siitä, että tulikohan nyt Mamman haukattua vähän liian iso pala?! Itkuksi ei ole kyllä vielä mennyt kertaakaan, mutta hampaita olen kiristellyt eräänkin kerran 😉

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.