Puuhasteluja

Olen tainnut sanoa tämän jo monta kertaa aiemminkin, mutta vuosien mittaan syksystä on muotoutunut minulle pikku hiljaa kuin vuoden toinen kevät! Tietysti syksy ei ole koskaan yhtä ihana kuin elämän voimaa tihkuva kevät, mutta työmäärä ainakin hipoo lähellä kevään kiireisimpiä aikoja! Tietysti tänä syksynä lammikko on syönyt useita kymmeniä työtunteja, mutta sen lisäksi olen pystynyt mielestäni nyt aika hyvin hyödyntämään tonttimme kasvattamaa satoa. Toki kasvimaalla on vielä vaikka mitä, mutta perunaa, porkkanaa ja muita juureksia on saatu vähän syötyäkin. Valkosipulisadon korjasin jo viikkkoja sitten ja niiden kuivahdettua kasvarin suojissa, listin muhkeat sipulit koriin takan päälle. Tietysti niitä pitää sieltä vielä muistaa hyödyntää ruokiin 😉

Omena- ja päärynäsato oli ensimmäistä kertaa niin suuri, että jossakin vaiheessa olin jo vähän hätää kärsimässä. Tällä hetkellä onneksi jo kolme puuta on lähes tyhjänä ja enää yhdessä puussa talviomput jäljellä. Päärynöitä olisi vielä paljon, mutta en tiedä miten niitä säilöisin?! Tein yhden satsin sosetta karhunvatukoiden kanssa, mutta minusta siitä ei tullut läheskään niin hyvää kuin pelkistä omenoista. Omenoista muuten parhaimmat soseet tuli pikkuisista rautatienomenapuun hedelmistä! Syötiin niitä paljon ihan pelkiltäänkin ja todettiin, että vaikka puu onkin koristeomenapuu, niin hedelmänsä ovat erityisen käyttökelpoisia!

Nämä herkut eivät säilöntään asti kerinneet 😉 Kauniit marjat hävisivät lasten suihin nopeasti, olisipa niitä ollut enemmänkin. Nämä ovat japaninvatukoita. Viime talvi palellutti varret maata myöten, mutta niin vain ponnisti kesän aikana kasvunsa marjoihin asti. Tämän pensaas pitkät, kaarevat oksat luikertelevat daalioiden lomassa, pidän sitä myös koristepensaan ominaisuudessakin.

Jotkin ruusuista kukkivat vielä<3 Tämän `Louise Bugnet` :in lisäksi kukkii vielä ainakin `Rhapsody in Blue`. Se täytyykin käydä kohta kuvaamassa kunhan aamu vähän kirkastuu. Huomasin siinä eilen vielä iltahämärissä puuhastellessani, kauniin ison kukan apposen auki!

Nämä syysmyrkkyliljat vain jaksavat kukkia<3 Nyt on ollut tähän päivään asti kovin sadetonta jo monta viikkoa, joten kukat ovat pysyneet niin kauniisti pystyssäkin. Olen saanut näistä kasveista niin paljon iloa.

Sitten väliin vähän taas lammikkokuulumisia:) Oletteko jo ihan kyllästyneitä tähän projektiini??:) En vain malta olla raportoimatta, sillä niin iloinen olen jokaisesta pienestäkin askeleesta. Viikonloppuna en kärrännytkään kuoriketta alueelle, vaan päätin rohkeasti siirtyä seuraavaan kerrokseen lammikon suhteen. Napsin lisää ”krokettiportteja” voimapihdeillä ja aloin kiinnittämään jo vuosi sitten ostamaani myyräverkkoa paikoilleen.

Verkko taipui paikoilleen yllättävän vaivattomasti, olin pelännyt tuon homman olevan paljon haastavamman! 50 metriä verkkoa riitti yhteen ympärykseen, mutta tilasin eilen vielä yhden 25 m rullan ja laitan yhden kierroksen kaiken varalta lisää. Sitten en usko, että rohkeinkaan myyrä enää siitä syvemmälle kaivelisi tunneleitaan. Ainakin oma huomioni on, että aika pinnassa nuo kaverit touhuilevat. En vain uskalla olla nyt tekemättä hommaa täysin varman päälle, sillä sitten kun kumit ja vedet on päällä, ei verkkoja enää ihan helposti lisäillä:)

Syvänteen suhteen olen pähkäillyt pääni lähes puhki. Ja arvatkaa harmittelenko nyt, miksen tajunnut pyytää kaivuria nostamaan yhtä kauhallista mutaa tuolta kuopan pohjalta!! Argh, kaikkea ei vain tajua siinä hötäkässä. No nyt kuitenkin päädyin siihen, että jätän mudan tuonne pohjalle ja laitoin maanrakennuskankaan ja sepeliä sen päälle. ajattelin tämän toimivan jonkinlaisena salaojituksena ja antavan vähän vahvuutta pohjalle, upottavan saven päälle. Nyt tuosta on vähän helpompi myös pumpata vesi pois kun pumppu ei heti täyty pehmeästä mudasta. Sitä vain pelkään, että riittääkö tulevaisuudessa lammikon veden paino pitämän kumin ja muut kerrokset paikoillaan? Olisiko syytä vielä lisätä tuonne sepelikerrosta, vaikkakin silloin lamikon syvyys pienenisi ja erikoisempien lumpeiden talvehtiminen hankaloituisi?? Niin paljon pohdittavaa ja suuria päätöksiä, välillä vähän ahdistun, mutta sitten innostun taas kahta kauheammin 🙂

Lammikon kurasta vielä hetkeksi takaisin kukkien kauneuteen<3 Daaliat kukkivat vielä erityisen kauniisti. Onneksi viime viikon pienet hallat eivät vielä puraisseet tontin kasveja kovalla kädellä, vaan kukintaa riittää. Nyt on tosin luvassa usean päivän sateet, joten luulempa, että kaunein hehku huuhtoutuu sateen mukana joka tapauksessa.

Pari sangollista kauneutta ilahduttaa vielä kivikasan penkin kalliolla. Tummat keijunkukat siirrän vielä jossakin vaiheessa sangoista maahan, mutta tuo kukkiva kasvi (en edes tiedä sen nimeä?) tuskin on talvehtivaa sorttia?

Katsura ja neidonhiuspuu alkavat kellettyä lehdistään. Hyvä niin, sillä kasville on aina parempi saada valmistautua talven tuloon hissukseen, kerätä varastoon lehtien energia. Onneksi tosiaan pakkanen ei vielä ole käynyt vieraisilla.

Pelto on ollut sängellä jo jonkin aikaa. Tänä syksynä siitä kerättiin ensimmääistä kertaa myös olki talteen. Ihan tuossa meidän vieressä oli yksi valtava ”traktorinmuna” ja hetken mielessä kävi ostatella sitä viljelijältä, mutta jotenkin siinä vaiheessa oli niin monta juttua menossa, että päätin kuitenkin luopua ajatuksesta. Keväällä varmasti kadun luopumistani, miten ihanaa olisi kattaa kasvimaan käytävät kullankeltaisella oljella<3

Hortensiat ilahduttavat edelleen! Mikä muu pensas kukkii yhtä kauan kuin hortensiat?? Kuivuneet kukat antavat kauneutta puutarhaan vielä talvellakin<3

Joka syksyinen kuva hurtanheiden ruskasta<3

Vaahterat alkavat värittymään kauniisti. Kuivan syksyn jäljiltä ruskan värit ovat erityisen intensiiviset.

Loppuun vielä syksyn yllättäjä! Tämä Korpikankaalta viime syksynä tilattu lilja (Lilium speciosum album) kasvatteli itseään niin hitaasti, etten uskonut sen kerkiävän kukintaan asti ensinkään. Toisin kuitenkin kävi ja viikonloppuna se availi ensimmäisiä kukkiaan<3 Kumpa talvi ei koskaan tulisikaan!

Vaan nyt vielä viimeistelemään eilen iltainen projektin poikanen. Löysin nimittäin eilen roskalavalta valtavan kokoisia pahveja, joilla sain katettua suurimman osan lammikon takaisesta uudesta kumpareesta. Eilen illalla vielä pimeässä kärräsin katetta pahvin päälle, sillä pelkäsin, että tuuli vie pahvit yön aikana taivaan tuuliin. Nyt viimeistelemään ja sitten sade saakin tulla painamaan katteet napakasti paikoilleen<3 Mukavaa ja puuhakasta loppuviikkoa kaikille, onneksi viikonlopuksi povattiin ainakin meidän huudeille jo kuivempaa keliä!

16 Comments

  • Olet paneutunut todella huolella tuon lammen pohjan rakentamiseen. Luulenpa, että se todella kannattaa. Kun perustaa sen huolella, niin ei heti tarvitse ryhtyä perusparantamaan.
    Syksy on oivaa aikaa projektien eteenpäin viemiseen. Kesällä on niin paljon muuta tohinaa ja menoa ja lomaakin pitää viettää. Keväällä ja syksyllä sitten voi hoitaa perustyöt ja projektit. Toivottavasti lumi ei tule vielä viikkoihin, niin voi perustaa uusia penkkejä ja jakaa, siirtää ja istuttaa kasveja.

  • Lampirojektis mukana ja varmasti tulee upea. Syksy on minullekkin kuin toinen kevät..paitsi koskaan ei tiedä koska maa on jäässä ja kivet ei liiku..et siihen tyssää.

  • Kaunista, kaunista! Syksy on rakentamisen aikaa meilläkin, mutta sinun ahkeruudelle ei kyllä vertoja vedetä 🙂

  • Kiva kuulla! Joskus tulee vain pienoinen uskonpuute omiin sepustuksiin, jaksavatko ne kiinnostaa ketään?? Itse kyllä tykkään eniten uutta tietoa ja käytännön vinkkejä sisältävistä blogeista. Sellaiseen ainakin pyrin itsekkin. Joskus harmittaa kun jää kiireessä kasvien latinalaiset nimet laittamatta tai jokin muu yksityiskohta unohtuu kertomatta, mutta sitten mietin, että osaahan lukijat toki kysyä, jos jokin asia jää mietityttämään! Nyt riennän muuten viimeinkin vastavietailulle sinun blogiisi!

  • Nyt tuo projekti onkin edennyt ihan mukavasti, lyhyen ajan sisällä on tosiaan tapahtunut vaikka mitä. Koko kesän se vain muhi päässäni ja pumppaillessani sitä tyhjäksi (siis lampea), suunnittelin hommaa niin että savu varmaan tuprahteli korvistani 😉

  • Kiitos Anneli! Vielä on vähän kukintaa jäljellä ja ruskan värit leiskuu. Kumpa vaan ei ihan vielä tulisi kovia yöpakkasia!

  • Niimpä! Jotenkin tulee aina tähän aikaa vuodesta oikein pienoinen hätä siitä, ettei talvi vain ihan vielä tulisi. Olisi sitä ja tätä vielä tehtävänä. Vaan niinhän se on, että sitten vain keväällä jatketaan siitä mihin nyt syksyllä jäädään, turha tässä on hätäillä yhtään!!

  • Ai niin kivetkin tietty jumittuu, plääh! Mulla on kyllä nyt iso kasa kiviä, jotka on seulottu erilleen mullasta, hm, jospa ne ei niin kovaan jäätyisikään??!

  • No älähän nyt, kyllä sielläkin huhkitaan! Onneksi löysit niitä sanomalehtiä ja pääsit kattamaan uutta istutusaluetta!

  • Niiden väritys on todellakin ihan erilainen kuin tavan vadelmilla, jotenkin enemmän oranssiin vivahtava. Myös tuo ihana karvapeite antaa kauniin värin ja on ihanan pehmeää marjoja kerätessä.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.