Menneen kesän muistoja

P. flaccida

Niimpä se kesäloma vain vääjäämättä kulkee kohti loppuaan ja maanantaina koittaa töihin paluu. Myös koulut ja pienimmäisen uusi päiväkoti alkavat ensi viikolla. Lasten ensitalven harrastukset on jo suunniteltu ja varattu, kohti syksyä siis mennään, vaikkei tahtoisikaan. Koska lomani kuitenkin sisälsi melko paljon raavasta työskentelyä, koen palaavani töihin lepäämään 😉 Leipätyöni on niin erilaista, toisellalailla voimia vievää, kuin ruumiillinen työ. Tämän kesän maalausurakkani on vielä hieman kesken, sillä tämän viikon kelit eivät ole olleet oikein suosiolliset. Kaikki kaiteet sain kuitenkin maalattua jo viime viikolla ja terassin kattoparrut ja ruoteetkin ovat jo lähes puoleen väliin valmiina. Vielä kun saisi tähän loppuun vähän kuivempaa!! Vaikka maalauskohde on katoksen alla, niin tuulen kanssa sataneet kuurot ovat kastelleet terassia sen verran, että en ole uskaltanut nyt päivään edetä ollenkaan. Jospa tänään jo pääsisin jatkamaan. Toki lomaan on mahtunut muutakin kuin työtä. Ensimmäisellä viikolla taimikoiden raivaamisen välissä karkasin päiväksi ystäväni luokse Kuopioon. Mikä ihana shoppailupäivä meillä olikaan, kiitos vielä seurasta M <3 Tapasin myös pitkästä aikaa parhaimpia lapsuudenystäviäniä Jyväskylässä, olipa iloinen ilta <3 Myös tällä viimeisellä viikolla on ollut uutta ystävyyttä ilmassa. Facebookin Täysin pihalla- ryhmä on tuonut elämääni uusia puutarhaystäviä, olen seurassanne niin onnellinen ja tapaamisten jälkeen täynnä energiaa!! Eiliset sadekuurotkaan eivät pidätelleet, vaan kaivelin aamullisten treffien jälkeen lammikkoani pitkälle iltaan <3
Koska blogitaukoni venähti näin pitkäksi, ovat tämän postauksen kuvat otettu jo heinäkuun puolesta välistä lähtien. Omista siemenkylvöistä nousevat kukkaset ovat aina niin erityisiä<3 Pikkuiset P. flaccidan taimet kukkivat nyt jo toista kesää. Kovin suuriksi ja reheviksi taimet eivät ole täällä kehittyneet, mutta pienikin kukka ilahduttaa. Viime syksynä lilliputteina istutetut palloesikoiden siementaimet ovat sen sijaan tämän kesän aikana räjähtäneet hurjaan kasvuun. Myös sinilaukat kukkivat ihanasti. Kuvan alareunan ruskeat lehdet kuuluvat syysmyrkkyliljoille. Lakastuneet lehdet ovat lupaus syksyn tulevasta kukinnasta<3 Vielä on jotakin mitä odottaa! Ja sipuleista puheenollen, pian pitäisi tehdä syksyn sipulitilauksetkin, kuvastoja on tipahdellut postilaatikkoon pitkin viikkoa:)

Kulunut kesä oli oikea akileijojen kesä<3

Kulunut kesä on ollut myös saniaisten kesä<3 Viimeisen kuvan pikkuruinenkin heräsi yllättäen henkiin, vaikka olin jo ihan varma sen heittäneen veivinsä. Ilmeisesti tuo haluaisikin kasvaa vähän kuivemmassa paikassa, en vain tiedä uskallanko nyt mennä kuitenkaan siirtelemään?!

Rakas äitienpäiväruusuni vuosien takaa<3 Se jaksaa pukata joka vuosi muutaman huikean kukkasen.

Ranskantulikukat ovat aloittaneet tontin valloituksensa. Näyttää siltä, että ne aikovat vallata koko lähitienoon:( Tänä vuonna katkaisen ehdottomasti kukkavanat ennen siementämistä. Toisin sanoen teen sen heti tänään!!

Hortensioiden aikaa<3 Mustilanhotensiat komeilevat ennätys suurina ja runsaina. Myös pari uutta sulotarta tarttui matkaani paikalliselta taimitarhalta. Kasvimaailman lempilapsiani nämä hortensiat, vuosi vuodelta rakastun niihin yhä enemmän ja enemmän<3

Siemenkirjeestä napattu unikkomix oli yllätyksiä täynnä. Upeita pioniunikkoja ja suloisen kevyitä yksinkertaisia. Näiden siemenet kerään ehdottomasti ensi vuotta varten talteen.

Kukkasatoa kavimaalla. Muutenkin kasvimaan sato on tänä vuonna erityisen runsas. Mikäli myyrät eivät vie kaikkea, saadaan monenmoista maisteltavaa. Tämän vuoden uutuutena ovat palsternakka ja kaskinauris. Talvivalkkarit pitääkin jo pian nostaa kuivumaan!

Tähtilaukka on kaunis vielä pitkälle talveen!

Keijuängelmä, suuri rakkauteni muutaman vuoden takaa<3 Lännenpagodikanukan kanssa nuo kaksi muodostavat varsinaisen lemmenparin 🙂

Uusimmat saniaishankinnat löytyivät yllättäen Billnäsin taimistolta, jonne eksyin antiikkipäivien houkuttelemana.

Uusin kärsäkallahankintani näyttäisi onnekseni viihtyvät saamassaan kasvupaikassa! Toki pitkä talvi on tälläkin kohta edessä, silloin kestävyys taas punnitaan.

Tästä kuvasta muuten näkee hyvin joidenkin ängelmien todella korkean kasvutavan. Karhunputken kanssa tämä jaloängelmä `Elin` huitelee varmaan reilussa parissa metrissä!
Tämän juurella kasvaa pikkuruisena jaloängelmä `Hewitt`s Double`, jonka luulin jo hävinneen viime talven aikana. Onneksi se kuitenkin punki itsensä viimein maanpinnalle, mutta kukintaa lienee turha tänä vuonna odotellakaan.

Ompas rautsikkakin venynyt kesän aikana:) Ajattelin ensin tehdä sille syysleikkauksen, mutta hoidelkoon jänikset sen talvella puolestani:)

Tätä kaunista ahdekaunokkia kuvailen joka vuosi. Yksi kauneimmista luonnonkasveista tontillamme.

Loppuun vielä tämän kesän yllättäjä! Kun palasin ensimmäisen viikon maalaismatkaltani kotiin, oli syreenimajan suojissa vastassa tällainen ilotulitus! Vanha kliiviani oli intoutunut kukkimaan yhdeksän vuoden tauon jälkeen:) Edellisen kerran se kukki keskimmäiseni kastetilaisuudessa. Nyt uskon sen kiittäneen kukinnallaan tarhuria uuden ruukun vaihdosta. Tämä kasvi on minulle kyllä erityisen rakas, se on lapsuudenkodistani, mummoni hoivista saatu ja suvussa jo ties kuinka pitkään kulkenut aarre. Tätä samaa kasvia on tällä hetkellä ainakin tädilläni, siskollani ja minulla. Pidän erityisen tärkeänä tämän kasvin matkan jatkumista, joten toivon sydämmestäni, että edes joku lapsistani joskus huolii kasvin matkaansa<3
Vaan nytpä näyttäisi siltä, että aurinko alkaisikin kurkistelemaan pilvien rakosista. Ei siis muuta kuin törkeän näköiset maalarin vaatteet niskaan, polvisuojat paikoilleen ja tellingille killumaan. Ja sutimaan niin maan vimmatusti:) Ai niin, ensin käyn poikkaisemassa ne tulikukat 😉

Mukavaa loppukesän viikonloppua kaikille!

Avainsanat

8 Comments

  • Aivan ihania nuo sun metsäpuutarhan kasvit, saniaiset, kärsäkallat sun muut! Mun kuningassaniainen taisi menehtyä talvena, se näytti aina siltä, että routa oli nostanut sen juuria ylös, mutta jaksoi silti punkea pieniä lehtiä, mutta nyt siinä ei ole vielä mitään kasvua ja ollaan jo elokussa. Täytyy hankkia uusi! Harmi, hankin sen juurakon Englannista ja hoivasin huolella, peittelin havuillakin, ettei routisi niin kovasti. Täällä kun ei ole lunta oikeastaan ikinä siinä vaiheessa, kun tulee pakkanen.

  • Minulla on kans tuo kuningas aika vaaralle alttiissa paikassa. Tuon vieressä on panospuhdistamon kaivo, jonne puskee vettä maan ollessa niin kostea, ettei ylempänä järjestelmässä oleva kivisilmä vedä. Saniaisen varpaat siis voivat olla kevät-talvellakin märkänä
    🙁 Huono juttu sitten kelien vaihduttua taas pakkaselle.

  • Kiitos Anneli <3 Ihan mukavasti tässä on taas arki lähtenyt rullaamaan, toivoisin vain, että jostakin järjestyisi hieman aikaa myös tälle rakkaalle harrastukselleni. Kovin harvoin kerkiän tällä hetkellä uppoutua bloggailun pariin:(

  • Jee, maalausurakka on nyt viimeinkin saatu melkein loppuun. Vielä uupuu isolta terassilta neljä pylväänhattua, jotka olen tilannut puusepältä. Ne kun vielä saadaan paikoilleen, niin valmista tuli. Ainakin ensi kesään asti, jolloin ajattelin vielä sutia ainakin katoksen isot parrut kolmanteen kertaan 😉 Ja saa nyt sitten nähdä miten tuo maali pysyy, voihan se olla, että muutaman vuoden päästä pääsee taas raapimaan kaiken pois. Loputtomat kotityöt…

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.