Westersin puutarhapäivä 2016

Jo toistamiseen sain tilaisuuden osallistua ihanaisen Westersin keittiöpuutarhan järjestämään puutarhapäivään! Vaikka Kemiönsaareen on melkoinen matka, oli vierailu taas monin verroin sen vaivan arvoista. Heti alkajaisiksi ryntäsin tietysti Vakka-taimen myyntipisteelle 😉 Ja aina vaan Vesalta löytyy lisää aarteita puutarhaani<3 Tällä kertaa valikoima olikin ihan erilainen kuin Marketanpuistossa ja mukanaan oli runsaasti metsäpuutarhan kasveja. Hankin häneltä varjolehden (Diphylleia cymosa), klintonian (Clintonia borealis) ja lilakiehkurakielon (Polygonatum verticillatum, muistuttaa kovasti väriltään  P. prattii :ta, mutta kasvi on kookkaampi ja kukan kello isompi ja enemmän kellomainen). Voisi hyvinkin olla P. verticillatumin ja P. prattiin risteymä??! En tosin löytänyt asialle mitääs vahvistusta netistä, tämä on vain omaa arvailuani. Nämä Vesan kasvit ovat kyllä sellaisia mysteerejä, mutta juuri se tekee niistä niin kiehtovia <3
Toinen mieluinen myyjä paikalla oli kärsäkallaharrastaja Henrik Salenius. Vaikka aluksi luulinkin, että hänen kasvinsa olivat myös Vakka-taimen kasveja, niin lopulta tunnistinkin hänet Kotipuutarhalehden jutun (8/2015) perusteella. Olivat myymässä kasvejaan niin vieretysten ja molempien kasvivalikoima oli niin samanlainen, kiehtovan erikoinen 🙂 Henrikin kasveista mukaani tarttui ehdottomiin tämän reissun ykköslöytöihin lukeutuva kärsäkalla Arisaema ciliatum. Sain nyt kaverin A. amurenselle<3
Westersin puutarhalta sain kyllä reissun ehdottoman ykköskasvin. Sain nimittäin suuni auki ja pyysin mahdollisuuden ostaa jakopalasen puutarhan perillä kasvavasta vaaleanpunaisena kukkivasta koristeraparperista! Voi kuinka en meinannut housuissani pysyä, kun odottelin puutarha-apulaisen saapuvan tiedustelureissulta:) Voi onnea, talon emäntä Gunilla oli kuin olikin valtuuttanut apulaisen kaivamaan minulle palan tuosta vuosia ihailemastani kasvista<3 Nyt vain hoivailen sitä aluksi purkissa, jotta saisin sen juurtumaan. Mietin, että kannattaisiko minun leikata osa lehdistä puolikkaiksi, jotta haihduntapintaa olisi vähemmän?! Uskallanko?

Seuraava onnen aihe oli, kun istahdin ensimmäiselle luennolle. Alkuperäiseen ohjelmaan olikin tullu joku viime hetken muutos ja huomasin kuuntelevani komean 😉 puutarhurin, Juha Ujulan luentoa syötävästä metsäpuutarhasta!! Herttinen sentään miten mielenkiintoinen luento se olikaan ja juuri minua kiinnostavasta aiheesta. Luennoitsija oli ollut Martin Crawfordin opissa Englannissa ja hänellä oli kuvia Martinin puutarhasta. Esittelin tuon Martinin kirjan täällä.  Koska olin pureutunut tähän aiheeseen jo aiemmin, oli luennon sisältö toisaalta jo tuttua, mutta oli niiin super jännää nähdä niitä kuvia ja pieni videon pätkä tuon kirjoittajan omasta puutarhasta.

Paljon kuvia ja tietoa luennolla kuuli myös luennoitsijan ystävän puutarhasta, Laitilan Kivijärveltä.

Tämä slaidi oli erityisen mielenkiintoinen. Luennoitsijan oma mielenkiinto kohdistui tällä hetkellä varsinkin erilaisiin syötäviin pähkinöihin, joita voisi myös täällä suomessa kasvattaa. Hävettää oikein myöntää, että vaikka asumme pähkinälehdon vieressä, en ole vielä koskaan maistanut kotimaisen pähkinäpensaamme pähkinöitä. Oravat ovat aina kerinneet ensin:( Hän suositteli erityisesti kokeilemaan herttajalopähkinän kasvattamista!

Syötävän metsäpuutarhan köynnöksiä ja monivuotisia kasveja.

Vähän epätarkkoja kuvia nuo, mutta laitoin ne tänne kuitenkin, jospa joku lukijoista löytäisi niistä innoitusta omaan puutarhaan.

Sitten itse Westersin puutarhan kuviin ja inspiraatioihin, joita tämä puutarha tarjoaa aina vaan. Tässä kuva vanhan omenapuun alla kasvavasta parsasta. Olen miettinyt itsellenikin paikkaa parsapenkille ja jotenkin tämän asetelman nähdessäni, minulle kirkastui mahdollinen parsan kasvupaikka omalla pihalla. Voisin laittaa sitä ensi vuonna kasvimaani takareunaan, vielä pienten,  omanapuiden eteen.
Akileijat saavat vapaasti vaellella puutarhan penkeissä, mikä suloinen sekamelska <3

Tässä se upea koristeraparperi! Voi kumpa saisin sen kasvamaan näin meilläkin!

Kuvat on otettu kirkkaassa valossa, mutta tässä eräs lempikuvakulmistani tuolla puutarhassa. Oikealla suuri punalehtiruusu, edessä tuo raparperi ja takana villisti leviävää kanadanvuokkoa.

Tämä aaltoileva hernepensasaita on myös yksi kestosuosikeistani Westersissä<3 Yritän jäljitellä tätä muotoa pienen peltometsäpuutarhani rajalla. Käytän kasveina ainakin marjasinikuusamaa ja tuomipihlajaa.

Joku ihana laukka, mikä?

Tässä hyvä kasvupaikka viiruhelpille. tarpeeksi kuiva ja paahteinen, ettei se pääse kovin villisti leviämään. Itselläni helpi kasvaa kalliolla.

Tuollaisen telineen kun löytäisi työkaluille. Joku vanha karhi ilmeisesti.

Maailman kaunein harjatiili<3

Pidän suunnattomasti tästä muotopuutarhan osasta.

Säleikköpäärynät näyttivät jotenkin surullisilta, kun vertasin niitä omaan, vapaana kasvavaan päärynäpuuhuni. Pieneen tilaan tosin oiva mahdollisuus saada useita eri lajikkeita maisteltavaksi.

Mitähän tämä on?

Tässä ideaa salaojaputkien käytöstä.

Vielä lähtiessä, navettakahvilan rinteestä löytyi tällainen kaunotar. Liekö paratiisililja? vai mikä?
Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut päivä! Suosittelen lämpimästi tätä puutarhaa kesävierailun kohteeksi, kaikille puutarhojen ystäville. Itse pyrin päästä käymään täällä joskus myös elokuussa, sadonkorjuun aikaan.
Aurinkoista viikkon jatkoa ja hyvää lomaa kaikille kesälomalaisille!

8 Comments

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.