Pientä ja kaunista

Kolme pikkuruista lumikin kukkaa on noussut kasvihuoneen taakse! Ujosti ne piilottelevat ”alastonta” varttaan lehtiensä suojissa, avaten ne kuitenkin iltapäivän auringossa. Valkoinen kasvi on haastava kuvattava, enkä onnistunut saamaan näistä onnistunutta kuvaa niiden ollessa avonaisina. Tänää yritän vielä uudelleen, ajoitus on onnistumisen A ja O. Ehkäpä tähtään nyt kuvausyritykseni johonkin klo 17-18 aikoihin:) Nämä varistavat terälehtensä niin nopeasti, että tänään on pakko onnistua, huomenna voi olla jo myöhäistä.

Valkovuokot jaksoivat äitienpäivään asti, mutta näillä helteillä nekin ovat pian muisto vain. Onneksi vuokkoja riittää, erikoisemmat ovat vasta avautuneet!
Kolmiopenkin takana näkyy hyvin nyt tuo tuleva ”syötävä metsäpuutarha” alue:) Vielä se näyttää pelkältä multakasalta, mutta eiköhän se siitä ajan kanssa toivottavasti kaunistu. Mutta tuo kataja raasu ei taida tuosta enää kaunistua, ehkäpä se on kaadettava pois.  Olisi luullut, että se ilostuu vallan vihertämään kun pääsi koivun kainalosta, mutta toisin kävi, ei tykännyt ollenkaan. Ehkäpä sen varpaille lisätty multa oli sille viimeinen pisara:(

En kyllästy kuvaamaan ja katselemaan tätä kolmiopenkin päätyä. Vaikka joku ”pitkähampainen” otus ruokaili tästä useita pikarililjoja, jäi niitä onneksi jokunen ihasteltavaksenikin<3

Kuolleen katajan vieressä kasvaakin jo sopivasti seuraaja. Tämä on ehkäpä Mustilasta muutama vuosi sitten hankittu kiinanvaahtera?! Voi ei, nyt on kyllä kirjanpidossa pienoinen aukkonen. En ole kunnolla merkinnyt mikä vaahtera on tullut istutettua mihinkin. Vain yksi viidestä on varmasti tiedossa. Toivottavasti kaikki loput neljä elelevät isommiksi, jolloin tunnistaminen kyllä helpottuu.

Pienet kääpiötulppaanit kukkivat tänä vuonna laajalla alueella, sillä viime keväänä näitä popsittiin pikarililjojen sijaan. Aina täytyy näköjään jotakin syödä, onneksi myös jotain jääkin:)

Tässä viikonlopun urakkamme! Osa eilisestä äitienpäivästäkin kului tuon kanto/maa-aineskasan kimpussa. Päivä olikin aivan täydellinen, sopivasti työtä ja lepoa, yhdessä perheen kanssa<3
Kunhan tuosta uskalletaan kannot ja risut poltella, niin jäljelle jää vielä pieni savikasa oikealle ja vähän suurempi kivi/maa-aineskasa vasemmalle;D Kantokasasta eronneen mullan kärräsin tuohon etuvasemmalle, ”syötävän metsäpuutarhan” pohjalle. Lampimontun vieressä keskelä kuvaa näkyvät muuten ne lituskat kivet, jotka viime syksynä löytyivät varaston pohjan kaiveluissa. Ne tullaan siirtämään sitten ensimmäisinä paikoilleen lammikon taakse, kunhan olen saanut työstettyä sen sinne asti. Viime päivien helteet ovat kyllä saaneet lammikon vedennousun hidastumaan ja toiveissa olisi pian päästä kuivin jaloin lapioimaan kuopan muotoja lopulliseen kuosiinsa.

Alapihan varjoisammalla puolella alkavat erikoisvuokkoset avautumaan. Tämä on Green Dream tai Green finger. Todennäköisemmin tuo viimeinen, koska vihreä unelma Vakkataimesta kasvaa toisaalla. Toisaalta tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun olisin hamunnut taimivaihdossa vuokkosta, joka minulla jo olisi ollutkin:)

Alapihan varjossa myös keltareunainen pikarililja avautuu<3 Tämän pitäisi olla F. michailoskyi. Lähes identtinen tämän kanssa on F. uva-vulpis, joka taas muistuttaa myös F. assyriaca:aa, jotka osa lähteistä yhdistää myös samaksi kasviksi, huoh!! Ota näistä nyt sitten selvää, ehkäpä ristin nuo keltareunaiset vain yksinkertaisesti keltareunapikarililjoiksi:)

Setä musta korjasi äitienpäivälähjaksi tämän grillipöntön luukun nupin! Löysin nupin kirpputorilta ja se sopii tähän kuin olisi aina ollut siinä!

Trilliumit kukkivat! Yhdessä yksinäisen valkoisen kirjopikarililjan kanssa ovat vallan huumaava pari<3 Alemman kuvan isot lehdet kuuluvat amurinpionille (P. obovata). Luulempa, että tuo on Mustilassa kasvaneen pionin siemenistä itänyt, sillä ostin sen taimivaihdossa eräältä Mustilan ystävältä, Mr. Rhodoistilta!

Sieltä ne pikarit ponnistavat<3 Kaivinkoneen töytäisystä huolimatta, näyttäisi tämä lämpöaalto sittenkin saaneen ihmeitä aikaan! Vaikka pikari nyhjöttääkin nyt ihan palloesikon kupeessa, näyttää se silti olevan voimissaan, voi onnea, sillä luulin jo menettäneeni tämänkin!

Viereisessä isommassa taimessa on kaksi täydellistä palloa<3 Tästä esikosta on tullut kyllä ehdottomasti yksi lempikasveistani! Suurin osa viime vuoden palloesikkokylvöistä on hyvässä kasvussa ja osa tekee jo pikkuruista kukkavarttakin<3 Erikoisempien esikoiden taimista tosin talvi vei omansa. Onneksi pussin lopusta tänä keväänä kylvetty P. flaccida näyttää lupaavalta.

Kielon lehdet ovat nousussa. Tämä kasvusto on tonttimme runsaimpia, mutta harmillisesti kielo ei kunnolla jaksa tässä kukkia. Liekö sille kuitenkin liian kuivaa?!
Toinen hurmaava luonnonkasvi on tämä sudenmarja<3 Nyt täytyykin pian valistaa ruohonleikkaajaa, ettei tästä kohdasta saa hurauttaa Husqvarnalla:)

Kerrottu talventähti oli näillä helteillä vain hetken ilona!

Valkomarjainen kirsikka `lumikki`, on tulossa täyteen kukkia. Nyt kun vain hyvät kelit jatkuisivat sen kukinnan ajan ja kukat pölyttyisivät! Pölytyksestä puheen ollen, olinkin jo loppu viikosta saamassa paikallisen mehiläistarhaajan visiitille tontillemme, katsastamaan olisiko täällä sopivaa paikkaa muutamalle vuokrapesälle. Olin jo ihan intona asiasta, mutta yhteistyö ei tämän tarhaajan kanssa lopulta onnistunutkaan, sillä kollegallaan olikin pesiä liian lähellä. Kehotti kysymään tältä toiselta tarhaajalta. Jäin sitten kuitenkin lopulta odottelemaan, ehkäpä meillä ei sitten kuitenkaan olisi mehiläisille tarpeeksi ruokaa, sillä empä ole montaakaan tarhattua mehiläistä pihassamme nähnyt näiden vuosien aikana. Tuon toisen tarhaajan pesät ovat kuitenkin vain vajaan kolmen kilometrin säteellä meiltä, joten muualla lähialueella lienee paremmat apajat:) Lauantai-illan Avarassa luonnossa tosin kerrottiin tarhatuista kimalaisista! Saisikohan jostakin tilattua laatikollisen suomalaisia kimalaisia:) Jakson voit halutessasi katsoa tuosta linkistä, suosittelen, oli todella mielenkiintoinen katsaus kimalaisten elämään<3

Hanamia ollaan juhlittu yhdessä äitienpäivän kanssa. Harmitti vain eilen iltapäivällä vietävästi kun tajusin, että olin unohtanut aamulla nostaa lipun salkoon:( Nyt laitan kyllä puhelimeen hälytyksen meille tärkeistä liputuspäivistä, jotka osuvat vapaapäiville.

Kivikossa kukkivat kevätkaihonkukat ovat erikoisen sinisiä.

Kivikon yläpenkki on vielä ihan tyhjänä, mietin mitä siihen laittaisin. Ehkäpä kokeilen ainakin pikkutervakkoa, sillä ainakin mäkitervakko viihtyy luonnostaan hieman ylempänä kalliolla.

Myös tästä mehikasvista tykkään kovasti. Ostin sen aikoinaan Virkkalapäiviltä, eräältä kirpputorimyyjältä. Tuosta kasvustosta olen jo jonkin verran päässyt kasvia jakamaan, ja jakaminen ympäri kivikkoa jatkuu ja jatkuu…
Vaan nytpä aurinko on jo korkealla ja lähden pienimmäisen kanssa ulos aloittelemaan lomaviikkoani, ihanaa, ihanaa<3 Aurinkoista viikkoa ihan jokaiselle<3

Avainsanat

10 Comments

  • Voi että ihana tuo Kirjopikarililja! Täälläkin se alkoi juuri kukkia ja pitäisi mennä kuvaamaan se mahdollisimman pian!Ja ihana tuo erikoinen Vuokkokin!

  • Olen alkanut innostua tosissani erikoisempiin vuokkoihin, joka kevät tulee näköjään uusi villitys,hih. Ihana on tuo vihreäkeskustainen vuokko <3 Palloesikko on tosiaan muhkea, mulla ne kuolivat 🙁

  • No nyt onkin jo kannot ja risut tuhkana, ruohikkopalovaaran väistyttyä kohdaltamme, saimme eilen poltettua nuo.

  • Joskus kuvaamisella onkin kova hoppu ja itse yritän kuvata kaikki kasvit heti kun ovat auenneet, sillä seuraavana päivänä ne voivat olla vaikka jonkun vatsassa:( Vaikeutta lisää ilmat ja se, että osa kukista vetää itsensä suppuun juuri illalla, kun olisi valon kannalta paras aika kuvata niitä, haasteellista tosiaan!

  • Se on vielä tälläkin hetkellä pihan kauneinpia kukkijoita. Omista viime vuonna kylvetyistä palloesikoista kukkii jo osa ihan pikkuruisella kukalla ja näyttäisivät olevan eriasteisia vaaleamman punaisia/liiloja.

  • Viime talvi oli haastava ja monen ihanan kasvin viimeinen:( Minulta hävisi kaksi pihan komeinta kasvia, kermesmarja ja vaaleanpunainen särkynytsydän:(

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.