Vihdoinkin sadepäivä ja aikaa postata

Sitten tuon maariankämmekkäretken onkin tapahtunut vaikka sun mitä! Vasta nyt tuli oikein kunnolla sadepäivä ja pakon sanelema vapaapäivä muilta hommilta, joten nyt viimein vähän katsausta kesäkuun lopun avointen puutarhojen kierrokseemme. ”Sain” mukaani koko perheen ja lasten rankutus oli helteisenä päivänä ankaraa;D Yritin kuitenkin kaikkeni, keskittyäkseni vain ja ainoastaan upeisiin kohteisiin.
Heti ensimmäisenä kävimme viereisen asuma-alueen kohteessa Villa Aurorassa, joka on varmasti monille tuttu tämän kevään Suomen kaunein piha ohjelma-sarjasta. Talon emäntä Erika esitteli puutarhan mukaansa tempaavalla tarinoinnillaan ja näin kohteesta ja kasveista sai kyllä tosi paljon enemmän irti, kuin yksikseen haahuilemalla! Moniin kasveihin ja puutarhan rakenteisiin liittyi perheen yhteisiä muistoja ja tarinoita.

Kohteesta löytyi joitakin hankintalistalle meneviä kasveja, kuten tämä kuunlilja `Blue Mouse Ears`

Nämä puujäljitelmä laatat olivat hienot!

Ja tässäpä hieno idea maisemoida vesipöntöt! Meillä näitä tosin on viisi kappaletta, joten aikamoinen homma punoa niihin pajusermiä. Ehkäpä se kannattaisikin ostaa valmiina!

Sitten siirrytäänkin jo päivän huikeimpaan kohteeseen, vaikka kaikki puutarhat olivat tietenkin ihania kukin omalla tavallaan. Vaan Villa Magnolian arboretumpiha vei kyllä Mammalta jalat alta!! En ollut vielä koskaan nähnyt mitään niin huikeaa, ehkäpä aikoinaan ensimmäinen visiitti Mustilan arboretumiin oli lähellä tätä kokemusta. Jonkun mielestä alueet olivat vielä melko nuoria, mutta siinä se viehätys minusta toisaalta piilikin. Millaisiin sfääreihin tämä arboretum tulisikaan vielä tulevaisuudessa yltämään???! Uskon sen jäävän elämään sukupolvelta toiselle, samoin kuin Mustilan arboretumikin.
Kasvit olivat huikean paljon isompia kuin oman puutarhan kasvit ja oli ihan mahtavaa bongailla tuolta omia jo pihassa kasvavia ja hankintalistalla olevia kasveja. Suurin osa kasveista oli hienosti nimilaputettu, joka helpotti tunnistamista.

Taas uusia heisituttavuuksia:)

Kukkivia valeangervoja.

Huikea riippakatsura, joka on joskus vielä pakko saada;D

Koreanvaahtera ”isona”<3

Tällainen rusoheisi tulikin meille jo Paratiisin taimitarhan tilauksessa viime viikolla:)

Lännenpagodikanukka isona! Täällä kasvit olivat saaneet kasvaa luonnolliseen muotoonsa, toisin kuin Mustilassa, tältä alueelta puuttui vielä metsämäisyys ja sen tuoma tilan ja valon puute.

Ja kun oltiin Villa Manolian arboretumissa oli siellä tietysti huikea kokoelma upeita ja isoja magnolioita!! Voitteko kuvitella, että tuo viimeisen kuvan valtava puska oli pensasmagnolia!! Aivan huikean kokoinen ja siinä oli vielä joitakin kuihtuvia kukkiakin jäljellä, joten pakko se oli uskoa todeksi! Näin tuolla myös valtavan ison neidonhiuspuun, jollainen nyt sitten odottelee istuttamista myös tänne Tammelan ”arboretumiin” ;D Kokeiltavahan se on, jos vaikka pärjäisikin.

Mahtavat maisemat Lohjanjärvelle ja upea kallioinen hiekkaranta olivat kuin piste iin päälle. Myös paikan päärakennus oli toteutettu huikealla arkkitehtuurilla. Mahtava kokonaisuus, oikea maanpäällinen paratiisi omistajilleen<3 Ja hetken myös meille vierailijoille, kiitos vielä omistajille!

Sitten kuvia viimeisestä kohteestamme Marja Mellinin puutarhasta, ihan Villa Magnolian naapurista! Olin ihaillut tätä puutarhaa jo lehtijutuista ja olikin nyt aivan ihanaa viimein päästä näkemään puutarha luonnossa. Pidin tästäkin hyvin paljon<3 Jotenkin puutarha oli jollakin tavalla kotoisampi ja omienkin mahdollisuuksien rajoissa, mitä edellinen kohde ei todellakaan ollut. Lasten rankutus tosin oli tässä vaiheessa jo niin kovaa, että kohde jäi valitettavan vähälle:(

Puutarhan ja luonnon raja oli kaunis.

Paratiisin taimitarhalta tulleessa lähetyksessä oli tämäkin kasvi. Olin etsinyt kilpiangervoa koko kevään ja viimein tärppäsi. Vielä olisi hakusessa kilpirikko:)

Marjan puutarhassa oli ihania vesiaiheita. Lastenkin valitus taukosi hetkeksi, heidän ihaillessaan nuijapäiden armeijaa ja vedessä uiskentelevaa tarhakäärmettä! Meillä kotona kun tarhiksia näkee vain luikertelemassa kivien välissä ja kalliolla:) Paikan mahtavan tunnelman loivat puutarhan suuret puut, jollaiset taas puuttuivat Villa Magnoliasta.
Jokaisessa puutarhassa on ne omat hyvät ja joskus huonotkin puolensa. Oli taas niin huikeaa päästä tutustumaan näihin kolmeen puutarhaan, joista jokainen oli omistajilleen juuri se kaunein ja tärkein puutarha maan päällä<3 Kiitos vielä kaikille puutarhansa avanneille, ensi vuonna toivottavasti tapaamme jälleen!

6 Comments

  • Kiva nähdä tuollaisia kasveja! Huoks, mulla oli Viburnum rhytidophyllum, mutta peurat söivät sen.. ja neidonhiuspuu, mutta murhasin sen itse viikatteella. Ja kasvaakohan oma pensasmagnoliani ikinä tuollaiseksi, lähinnä näyttää siltä, että se hitaasti kuolee, ruskistaa tämän kevään ainoan lehtensä paraikaa. Ja lännenpagodikanukasta peurat syövät aina latvan, se ei ehkä ikinä kasva noin hienoksi. Huokaus, masennus, masentunut huokaus…
    Vaan ihania kuvia olet ottanut, nuo viimeisen puutarhan vesiaiheet ovat todella, todella kauniita!

  • Kuljeskellessani tuolla Villa Magnoliassa ihastuksesta ymmyrkäisenä, kun vastaani tuli eräs Hyötistuttava. Hänen sanojaan lainatakseni, oma puutarha ei tunnu tämän jälkeen enää miltään 😉 Tottahan hän haasteli, kyllä tunsinkin sisälläni pienen kateuden peikkosen, vaan toisaalta olin kyllä myös iloinen ja onnellinen Magnolian omistajien puolesta! Itse en ikinä pystyisi samanlaiseen taloudelliseen satsaukseen. Puutarhasta myös puuttui jotakin! Vaikka luulin kyllä jo nähneeni alueen, jonne olisi tulevaisuudessa syntyvä upea varjotarha<3

  • Kaikki kolme kohdetta olivat unohtumattomia ja tajusin nyt aivan kongreettisesti, etten voisi itse, ehkä koskaan, avata oman puutarhani portteja avoimissa. Jo pelkkä autojen ja ruuhkan määrä noissa kohteissa ylläti, meidän kapea tiemme menisi tukkoon jo muutamasta autosta.

  • Myös muut vierailijat saivat nauttia lastesi renkutuksesta. Ens kerralla jätä ne kotiin, ok?!!

  • Olen pahoillani, että lasteni valitus on häirinnyt tutustumistasi puutarhoihin. Meillä vain ei ole lähettyvillä lapsille ketään hoitajaa, päiväkodin ja itsemme lisäksi, joten lapset kulkevat sinne, minne vanhempansakin. Tilaisuudet joissa vaaditaan ehdotonta hiljaisuutta, esim. kirkolliset, ovat lasten kanssa haasteellisia. Ulkotapahtumassa, jollainen avoimetkin oli, uskon ja toivon, että heidän valituksensa todellisuudessa ei häirinnyt kovinkaan monia.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.