Kiirettä pittää

Viimein näyttäisi mukulakurjenpolvi hieman vahvistuneen

Kevät on kiireistä aikaa, sen on saanut jälleen kerran huomata ja tuntea kropassaa:) Hyväähän se vain tekee, mutta kyllä nyt eilisen jälkeen tulikin tämä sadepäivä tosi tarpeeseen! Ajoin puita koko päivän purkutuomion saaneesta katoskyhäelmästä, joka on vielä niin matala. että siellä täytyy työskennellä koko ajan kumarassa. Illalla ei tarvinnut unta houkutella kun saunan jälkeen vetäisin kupeelleni:) Toki suunnitelmissa olisi tänään iltapäivällä jatkaa hommia, mikäli sade vain taukoaa. Puita jäi vielä ainakin puolen työpäivän mitalle;) Jospa seuraavaksi saataisiin laitella puita ihan lopulliseen puukatokseen, sillä kyllä tässä on seitsemän vuoden aikana keritty kyhätä, jos jonkinlaista väliaikaista suojaa puupinoille.
Kuvailemaan en ole kunnolla ehtinyt ja tämänkin postauksen kuvat juoksin äsken tihkusateessa räpsimässä:) Joka päivä olen kuitenkin pihakierrokselle ehtinyt, niin kiire ei saa olla, ettei ehtisi etsiä uusia piippoja. Paljon ihania alkuja onkin jo noussut ja uusia odotettuja heräämisiä löytynyt, mutta vielä paljon puuttuukin.

Helmiorapihlajassa ovat pian lehdet avautuneet. Muutamina edellisinä aamuina on ollut auton ikkunat kuurassa, joten pakkasia on yöllä selvästikin ollut. Onneksi ei mitään ole näyttänyt paleltuneen, jopa keisarinpikarililjan varret ovat nousseet päivällä uudestaan pystyyn, vaikka ovatkin olleet aamuisin ihan rähmällään. Ne eivät ole koskaan kunnolla minulla kukkineet, mutta nautin kuitenkin niiden helakan vihreistä ja aikaisin esiin työntyvistä varsistaan. Vaatisivat ilmeisesti hurjasti lannoitusta ja siltikin haastavia uudelleen kukitettavia kuulemma ovat.

Tummassa kaunottaressa näyttäisi sittenkin olevan elämää! Kamalan hitaasti hän kuitenkin heräilee talviunestaan, kun muissa ompuissa jo kohta lehdet avautuvat.

Kaikki kolme syksyllä istutettua keltakoiranhampaan (`Pagoda`) mukulaa ovat nousseet! Niissä näyttäisi myös olevan jo nuppujakin, ihanaa<3 Myös muita koiranhampaita on noussut vaikka kuinka paljon, joten osa myöhään syksyllä istutetuista alehampaistakin täytyi olla elinkelpoisia. Joitakin piippoja en ole kyennyt vielä varmuudella tunnistamaan, jännitysnäytelmä siis jatkukoon;D

Corydalis integra kukkii parhaillaan. Aika vaatimaton, verrattuna perinteisiin pystykiurunkannuksiin, joita nousee sieltä täältä, kohdista joihin olen tuonut naapurin miehetä saatuja kriikunan alkuja. Kiitos vaan hänelle kauniista kylkiäisistä<3

Puutarhamme ensimmäiset trilliumit (T. chloropetalum var. giganteum white) ovat jo selvästi tunnistettavissa kolmilehtisiksi. Kovin gigoja nämä eivät tosin näyttäisi olevan ;D

Ensimmäisen palloesikon varovainen kurkistus sateiseen sunnuntai aamuun<3 Kylvin näitä pussillisen viime viikonloppuna, toivottavasti itävät ja saan paljon lisää palloesikoita. Tämän kevään kylvöni taitavat kokonaisuudessaan jäädä kuitenkin aika fiaskoksi:( Ainakin kymmenen purkkia on vielä ihan mustana, vain nystyesikko näyttäisi pientä elonmerkkiä. Astiat ovat tosin olleet nyt ulkona, joten toivoa on vielä muidenkin esikoiden suhteen, kunhan kelit kunnolla lämpenevät. Ja viime viikonloppuna kylvin vielä kolmea uutta esikkoa, eiköhän nyt joitakin esikoita luulisi tänäkin vuonna ilmestyvän. Viime vuotisista kylvöksistä ainakin kolme esikon taimea on jo noussut pinnalle, lisää odotellen:)

Ja juuri kun ihailin jossakin valkoisia sinivuokkoja, niin löysinkin sellaisen omasta penkistäni<3 Tämä on ilmeisesti Hepatica nobilis f. alba `Tamsa`. Samalle alueelle olen muistiinpanojeni mukaan istuttanut myös H. transsilvanica `Alba`:n, mutta sen terälehdet pitäisivät kait olla isommat kuten siniselläkin unkarinsinivuokolla. Toistaiseksi ei ole toista valkoista vuokkoa alueelle noussut, toivoa silti täytyy vielä pitää yllä ja joka päivä käyn mustaa multaa toiveikkaana tuijottelemassa:D

Myös valkoinen varjoliljan sipuli työntää elämää! Sietääkin olla elossa, maksoin tästä kokonaista kahdeksan euroa;)

Lisää odotettuja heräämisiä. Tämä kuuluu myös sarjaan ”sietääkin olla elossa”. Viime keväänä Kauppilasta tilattu lumikki (Sanguinaria canadensis Flore Pleno) oli talven aikana paljastunut aika pahoin mullan alta ja pelkäsin sen kuolleen. Juuri tuntui kuitenkin napakalta ja jaksoin toivoa. Lopulta tunsin juuren sivulla pullistuvan silmun<3 Olen lueskellut kasvista paljon mm. Klorofyllistä ja kysellyt toisilta kyseisen kasvin kasvattajilta tietoja tästä verijuurisesta (englanniksi bloodroot) kaunottaresta. Olkoon yhteiselomme rauhallinen ja veretön, lupaan rajoittaa hänen kauneutensa ympärillä kasvavia kasveja leviämästä liikoja.

Lumikin suurin uhka lieneekin tämä Corydalis `Craighton Blue`, joka on ollut vihreänä koko talven läpeensä! Kova into on hänellä kasvaa, joten tästä ainakin lähtee reunasta jakopaloja taimivaihtoon.

Tämän alun pitäisi kuulua metsäunikolle (Hylomecon japonicum). Yritin googlettaa tämän kuvia, mutten onnistunut löytämään yhtään kuvaa näin varhaisesta vaiheesta. Tunnistaako joku teistä tämän metsäunikoksi?
Muoks!! Nämä piipathan kuuluu tietysti varjoliljoille! Voi minua, nyt menin piippojen kanssa ihan sekaisin:) Metsäunikko nousee näiden vieressä punertavin, paljon hennommin aluin!

Nämä hurmaavat alut kuuluvat posliinivuokolle (Anemonopsis machrophylla) <3 Rakastan niin tätä joidenkin kasvien nöyrää tapaa nousta maasta. Kumartavat kauniisti keväälle, tervetuloa uusi kasvukausi<3

8 Comments

  • Kyllä tosiaan kroppa saa kyytiä, mutta onneksi puhtia riittää 🙂 Mielenkiintoisia kasveja esittelet, ihania. Esikot ovat hurmanneet minut tänä keväänä totaalisesti kauneudellaan ja variaatioillaan. Valkoinen varjolilja on kyllä hinnoissaan, mut onhan se lumoava. Omastani en ole vielä alkua löytänyt, kuihtui tosin jo kesällä oudosti, joten voipi olla, että olen menettänyt sen.

  • Jänniä kasveja! Minä tahtoisin valkoisen sinivuokon, mistä niitä saa ostaa, onko antaa vinkkejä? Vaikka mitä hienoja herkkukasveja sinulla kasvaa! Helmiorapihlajasta vielä, ostin yhtenä vuonna äidilleni sellaisen äitienpäivälahjaksi ja se kyllä kukkii eikä äiti lannoita tms. hoida sitä. Olisiko ihan vaan taimesta kiinni? Toivottavasti sinunkin innostuisi isompana kukkimaan.

  • Mulla hävis nyt puhti vähäksi aikaa flunssaan, mutta toivottavasti jo viikonloppuna saan voimani takasin:)
    Minullakin muuten viime vuonna tuo varhain keväällä istutettu varjoliljan verso taisi hävitä melkein yhtä nopeasti kuin tuli esillekin. Jospa sinullakin vielä sieltä puskisi valoa kohti!

  • Ainakin nuo vähänkin erikoisemman väriset ovat tosiaan arvossaan, eikä niitä aina tahdo oikein löytääkään mistään.

  • Tuo minun valkoinen vuokko saattaapi sittenkin olla valkoinen unkarinsinivuokko. Kukkien terälehdet ovat venyneetkin aika pitkiksi, mutta varsinaiset lehdet sitten vasta paljastavat hänen nimensä lopullisesti! Tilasin nämä kaikki vhänkin erikoisemmat kasvit Virosta Sulev Savisaarelta, kaikki kasvit olivat erinomaisessa kunnossa ja vain tuo toinen noista vuokoista ei ole vielä noussut, kaikki muut ovat!
    Helmiorapihlajani kukki viime vuonna yhdellä oksalla, toivottavasti tänävuonna se innostuu vaikka kahdella:)

  • joko flunssasi alkaa helpottamaan? mul se kesti kolmatta viikkoa, vielkin ajoittain tuntuu et voimat ihan kadoksissa.
    aikoinaan ulkovajamme seinustalla oli monta metriä valkoista varjoliljaa, sit vaja purettiin uuden ulkorakennuksen tieltä ja mun piti kaivaa kaikki liljat ylös. annoin niistä valtaosan tutuille. nyt itselläni on jäljellä enää muutamia, kun en löytänyt niille enää yhtä hyvää kasvupaikkaa, harmitus!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.