Hurja viikonvaihde

Krookukset ovat vallanneet näyttämön tähtilumikelloilta

Raskasta ruumiillista raadantaa, siitäpä koostui viikonloppumme:) Kyllä ottaa talven löysyttämään runkooni tällainen touhu, selän lihakset olivat kovimmalla rasituksella. Kohta pääsen töihin iltavuoroon ”lepäämään”;D Nyt on kuitenkin autokatos työmaan alta kaadetut puut pinossa ja seuraavaksi aletaan tyhjentämään alueen vanhoja katoksia. Yhdessä on puita ihan julmetusti vielä jäljellä, joten puiden rahtaaminen ei tähän lopu. Onneksi huristelen jo tottuneesti puutarhatraktorilla:)

Kuvaamaankaan en oikein kerinnyt, joten kuvasaldo on aika vähissä. Vielä äsken juoksin kuvaamaan pihan uusimman pikkuisen iiriksen, josta  kuva postauksen lopussa.

Viime keväänä taimivaihdosta kotiutuneet unkarinsinivuokko ja joku tuntematon esikko. Esikko näyttäisi kukkivan valkoisin kukin.

Supisuomalaiset sinivuokot tykittävät nyt parastaan<3 Niiden suloisuutta on vain niin kamalan vaikea saada kuvattua. Kamera ei näytä ollenkaan koko totuutta niiden loistosta. Niiden määrästä kertonee hyvin, että olen kohta siirtänyt taimia varmaan kymmenkunta vauvan ammeellista tulevan autokatostyömaan alta ja niitä on vieläkin vaikka kuinka palkon jäljellä. En millään saa kaikkia vuokkoja pelastettua, yksin vakovuokkoja on alueella varmaan tuhansia. Keskitänkin voimani sinivuokkojen siirtoon, valkovuokot leviävät kuitenkin sinivuokkoja paremmin.

Raivasin taas vähän tuota salaisen piilopaikan aluetta. Vanhasta omenapuusta oli toinen isoista oksista kokonaan kuivunut. Jätin siitä tuollaisen tynkän, johon aion ripustaa jonkin sisäamppelin kesälomailemaan. Muutenkin tuolla katajan alla viihtyivät viime kesänä oikein mainiosti kaikki lehtikaktukset ja kliivia. Kirsikat ja syreenit varjostavat niin hyvin, etteivät kasvit tarvinneet kastelua kuin muutaman kerran. Tuossa oikealla näkyy pieni painauma, johon suunnittelen mukulakivialuetta, siitäkin on jo melkein kaikki vuokot saatu siirrettyä alta pois:) Nämä omat pikkuprojektit kyllä nyt taitavat seisoa tänä kesänä aika pahasti, pakko keskittää voimansa surempiin projekteihin. Pian alkaa maalausaikakin ja talon päädyt ja terassin kattorakenteet ovat maalausvuorossa. Sitten olisi koko talo maalattu kahteen kertaan ja hommaan tarvitsisi ryhtyä ehkä vasta joskus kymmenen vuoden päästä:)

Ja edelleen talventähtiä vain nousee uusia!! Luulempa, että lähes jokaisen mukulan on täytynyt lähteä kasvuun. Yhtä hyvin ei ole asiat viereisen nietospensaan suhteen. Luulen, että se on täysin kuollut:( Myös koristeomenapuu Tumma kaunotar näyttää pelottavan hiljaiselta. Muissa omenapuissa on jo silmut pitkällä. Kastelin sitä kuitenkin vielä, sillä jotenkin se vaikuttaa kuin ei olisi kuitenkaan täysin hengetön. Sellaistahan se on syksyn viimeisten alelöytöjen kanssa, aina mennään vähän riskillä, mutta joskus se kannattaa!

Ensimmäisessä paikassa kukintansa aloittaneet `Katharine Hodgkin` iirikset näyttävät jo väsymyksen merkkejä, mutta onneksi laitoin niitä syksyllä vielä pariin muuhunkin kohtaan, joissa vasta aloittelevat.

Lpppuun sitten vielä pihamme uusin iiristulokas. Tilasin tämän Sulevilta ja pussissa lukee Iridodictyum winogradowii `Alba`.  Ilmeiseti tuo ensimmäinen osa nimestä on yhtäkuin Iris. Viehkeä kaunotar, joka on ilmeisesti toinen Katharinen vanhemmista. Kasvavat tuossa vieretysten ja sukulaisuus on kyllä selvästi havaittavissa! Toivottavasti saan hänestä iloa myös tulevina vuosina, viihtyisipä tuossa yhtä hyvin kuin lapsensakin;)
Nyt vielä pikaisesti kylvöhommiin. Orvokit kasvihuoneeseen ja lisää taimia tulemaan niiltä vapautuneelle pöytätilalle<3 Mukavaa viikkoa kaikille!

10 Comments

  • Oi missä ihanassa sinivuokkomaassa asutte! Hurmaavia kukkia tosiaankin!
    Otin vähän selvää tuosta Iridodictyumista (niin varmaan sinäkin), jotkut tahot ovat sitä mieltä, että reticulata-tyypin Irikset olisivat oma sukunsa. Mutta sitä ei ole yleisesti tunnustettu, joten itse menen Iriksellä edelleen, kunnes toisin todistetaan 😀
    Aivan ihana on tuo valkoinen versio myös!

  • Valtavat sinivuokkomättäät! Tiedän, että luonnossa nuo näyttävät tuhat kertaa paremmilta. Olen itse yrittänyt kuvat valkovuokkomattojani, mutta kuvissa niiden hehku ei näy.
    Tiedän, että sinua vähän varmasti harmittaa puusouvit ja maalaamiset, kun kaikki se aika on pois puutarhahommista, mutta ne vaan on tehtävä. Isolla tontilla on niin paljon puuhaa ja taloon liittyvät asiat on myös vaan hoidettava. Toisaalta, ei tarvitse lähteä salille – jos se yhtään lohduttaa!
    Nietospensas saattaa pukata jonkun elävän oksan. Omanikin kuivattaa välillä useita oksia. Tässä vaiheessa ei kannata huolestua.
    Ihanat talventähdet ja upea valkoinen iris – ihana, ihana on pihasi!

  • Miten kaunista, sinivuokot ja irikset. Herkkä valkoinen kaunotar. En mitenkään jaksa uskoa, että nietospensas ja koristeomppu olisivat kuolleet. Älä menetä toivoasi, uskon, että heräävät sieltä vielä! Joskus kun istuttaa myöhään niin heräävätkin myöhään, sen olen huomannut. On teillä ollut hurja urakka! Tsemppiä myös tuleviin maalaustouhuihin.

  • Kyllä nyt on se aika vuodesta, että voisin vain kulkea pihassa ja ihastella vuokkoja<3 Onneksi valkovuokot ovat vasta aloittelemassa ja onhan tuota tullut keräiltyä jo ihan muutama muukin vuokkonen puutarhaan, jotka toivottavasti jatkavat vuokko aikaa vielä pitkälle syksyyn<3
    Sen verran itsekin sain tosiaan selvää, että samasta kasvista on kyse noiden Iiristemme kohdalla. Rakkaalla lapsella on monta nimeä;)

  • Totta turiset, asiat täytyy tosiaan laittaa tärkeysjärjestykseen ja kyllä sitä aina pikkuisen jossakin välissä pääsee sinne puutarhan puolellekin:)
    Kiva kuulla, että nietospensaallani saattaa olla vielä tulevaisuus! Kastelinkin sitä tänä aamuna töihin lähtiessä, jospa se vaikka siitä vielä virkoaisi.

  • Kiitos toivosta;) Olen aika sitkeä tapaus myös kylvösten suhteen, joten en aio ihan vielä luovuttaa noiden taimienkaan suhteen;) Vaikka olen kyllä jo miettinyt seuraajan ainakin nietospensaalle. Siihen kohtaan piti alunperinkin istuttaa pensasmagnolia;D

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.