Uudenkaupungin Minifarmi ja kukkamessut 2015

Puutarhani on linnani – kuvastaa tämän hetken tarvetta luoda puutarhasta juuri omaa elämäntapaa korostava kokonaisuus, helppohoitoinen ja samalla hyödyllinen. Yksi tuo metsän parvekkeelle, toinen panostaa yrtteihin, kolmas hakee tuoksuja ja tunteita. Kukkamessuilla keskitytään tänä vuonna pohtimaan millainen puutarha sopii juuri Sinulle! 


Tällaisen haasteen löysin kukkamessujen facebook-sivuilta ja tartuin siihen oitis! Lieneekö kukaan muistaa toissa keväisiä postauksiani samaisen tapahtuman tiimoilta?! Silloin minua onni potki ihan mukavasti ja voitin messuliput Laitilan limsakorin kera koko perheelle:) Viimeiset limut juotiin joskus joulun jälkeen, joten nyt on aika alkaa metsästämään uutta korillista;D

Siis millainen on minun linnani? Mikä oikeastaan ohjailee minua puutarhan rakentamisessa, ja kuinka linnasta muodostuu juuri omanlaiseni?
Aivan puutarhan alku aikoina minulle ei ollut vielä muodostunut käsitystä omista mieltymyksistäni, enkä osannut ottaa humioon ympäröivää luontoa. Mitä kauemmin elin tontillamme ja tutustuin pikku hiljaa sen alkuperäisiin kasveihin, aloin ymmärtää alueen kasvuolosuhteita ja löytää aina vain uusia ja erilaisia elinympäristöjä kasveille. Olin tosi pitkään siinä uskossa, että varjon kasveja en saisi koskaan menestymään tällä aurinkoisella ja paahteisella kalliotontilla. Miten en tullut heti ajatelleeksi tuota alapihan varjoisaa ja kosteaa metsän reunaa ja sen mahdollisuuksia?! Tontin mahdollisuudet avautuivat hiljalleen ja vähitellen linnan peruskivet ovat asettuneet paikoilleen.

Hyvin nopeasti löysi hyötytarha oman paikkansa. Perinteiseen tapaan ajattelin, että hyöty pysyköön omassa ”salissaan”, erossa koristekasveista. Ääh, miten kaavoihin kangistunut ajatus tuo onkaan nyt mielestäni:) Tällä hetkellä olen vakuttunut, että juuri metsäpuutarhan sisällään pitämä ajatus on se punainen lanka, jota aion seurata jatkossa. Kaikki kasvit kasvakoon iloisesti sekaisin, huvi ja hyöty samoissa linnan saleissa, juuri näinhän tällä tontilla on aina kasvettu. Lintujen siementämiä herukkapensaita kasvaa siellä täällä ja ihanan karvainen karviainen venyttelee piikikkäitä oksiaan sammalkiven kupeessa, kasvit löytävät itse itselleen mieleisiään kasvupaikkoja, milloin mistäkin! Eivätkä ne asetu suoriin riveihin;)

Kuin pikku hiljaa hiipien on mielenkiintoni kohdistunut enenevässä määrin myös koristekasveihin, mutta koko ajan ovat rinnalla kulkeneet myös hyötykasvit. Voi sitä onnea kun lapset keräävät isoja mansikan mollukoita suuhunsa tai uunissa muhii omista ompuista haudutettua omppuhyvettä<3 Mutta onneksi tontti on aika iso, joten hyötykasvien lisäksi olen saanut istutettua myös paljon erilaisia koristekasveja silmän ruuaksi;) Seuraavana linnaani on selvästikin alkanut hivuttautumaan puuvartiset kasvit. Puut ja pensaat saavat muodostaa linnani seinät ja katon, sillä välin kun ruohovartiset valloittavat salin lattiat.

Näin ne muodostuvat pikku hiljaa linnani salit, ympäröivää luontoa mukaillen, vähitellen muodostaen ihan oman salaisen puutarhani<3
Tarttukaahan ystävät haasteeseen ja postatkaa oman linnanne vaiheista ja salien rakentumisesta, nyt toivottelen mukavaa viikon vaihdetta kaikille!

4 Comments

  • kiitos vinkistä, en ollut viel huomannutkaan haastetta. oli mukava lukea miten ajatuksesi ovat muuttuneet puutarhahoidossa vuosien myötä. metsäpuutarha- proijektisi on saanut lupaavan alun.
    onnea kilpailuun:))

  • Joo paljon on mieli muuttunut matkan varrella, jännä nähdä mihin se johtaa?!
    Sitä samaa sinulle, jos kilpailuja on taas useampia, niin tiedä vaikka voitetaan molemmat liput ja nähdään messuilla 🙂

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.