Tänään tapasin jättiläisen

Eilisen kodin ja koulun päivän retken innoittamana (Karnaistenkorven luontopolku), suunnistettiin tänä aamuna kurkistamaan Paavolan pappaa, kuten lapset tuota jättiläistä niin hauskasti kutsuivat:) Olin kuullut tuosta tammi-vanhuksesta Lohjansaaressa jo ennen joulua, saadessani siskoltani linkin upealle sivustolle, nimeltään Retkipaikka.fi. Lisäksi lueskelin eilen illalla kohteesta, Raija Hentmanin kirjasta Etelä-suomen retkeilyopas, Luontokohteita pääkaupunkiseudun reunamilla (jonka muuten niin ikään sain rakkaalta siskoltani, kiitos vielä:)) Vaikka mitä upeita retkeilykohteita sitä onkaan tässä ihan lähellä, kuten nyt tuo papparainenkin:) Tähän kohtaan on pakko heittää yksi rakastamistani sanonnoista, mitäpä sitä lähteä merta edemmäs kalaan, kun ihan oman elinpiirinkin ympärillä on vaikka mitä nähtävää! Ja vielä kun tekee retkiä eri vuodenaikoina, niin varmasti joka kerta löytää jotakin uutta ihasteltavaa<3 Seuraava lähimatkakohde tulee ehdottomasti olemaan Tammiston arboretum Karjalohjalla.

Matkalla jättilaisen luo sai ihastella melko lumetonta tammilehtoa. Kallioimarteet ja sammal peittivät kallioista maisemaa.

Tammilehdot ovat aikanaan harvinaistuneet ihmisen toimien seurauksena, niitä on raivattu pelloiksi ja tammi on ollut hyvin haluttua rakennusmateriaalia. Metsä olikin jopa näin lehdettömään aikaan erikoista katseltavaa, sillä vallankin polun alkupäässä, olivat kaiken kokoiset tammet selvästikin valtapuina. Osa jättiläisistä oli joutunut antamaan periksi luonnonvoimille ja nyt ne tarjosivat arvokkaita elinympäristöjä mm. kuoriaisille. Tällainen runko edustaa lahopuutarhaa parhaimmillaan:)

Polku johdatti tämän puron yli kaksi kertaa ja lapset eivät olleet pysyä nahoissaan;D Varsinainen ihme oli, ettei kenenkään villasukat kastuneet;)

Reitti tammivanhuksen luokse oli merkitty erittäin selkeästi!

Matkalla tammen luokse sai myös ”ihailla” ihmisen käden jälkiä. Tällaisia suoria rivejä ei saa luonto aikaiseksi.

Ihasteltuamme aikamme jättiläistä, jatkoimme polkua eteenpäin. Se nousi korkealle kalliolle, jonka päällä napostelimme vähän evästä:)

Tästä yhdestä taulusta otin oikein kuvankin, kun siinä oli niin hyvin mielestäni kerrottu lehtojen hoidosta. Kuusettuminen on uhkana lehtojen rehevälle monimuotoisuudelle!

Polun lopussa ohitimme Lohjansaaren toisen ylpeyden, hedelmälajipuutarha Fruticetumin! Vankka verkkoaita suojelee kokoelmaa kauriiden ja jänöjen hampailta. Hienoinen auringon kajo loimotti pilvien välistä<3
Huomenna retkeillään jälleen töihin ja koulun penkille, mutta tiedä vaikka ensi viikonlopuksi löytyisi taas joku kiva retkikohde lähiseudulta:) Mukavaa alkavaa viikkoa!

16 Comments

  • Puu vanhus oli tosiaan vaikuttava näky<3 Täytyy käydä hänen luonaan myös keväämmällä, vuokkojen aikaan<3

  • Mahtavan upea tammi. Keväällä myös näkemisen arvoinen!
    mukavia retkiä kaikille tälläset ulkoilua ja liikuntaa.

  • Tammet ovat ihania. Eikös se Piikkiön ole Suomen suurin? Onko teilläpäin (sori järkyttävän huono maantiedon tietämys) jos kävisitte retkellä? Täällä Espoossa on myös tosi isoja ja vanhoja, jännästi vielä ihan tien vieressä osa, ei siis metsän uumenissa. Citytammet 🙂

  • Hauska kotiseuturetki lasten kanssa. Kyllä täällä omassa kylässä on paljon nähtävää. Lohjalla taitaa olla lehtoja tavanomaista enemmän.

  • Juu ainakin ajatuksissa olisi palata tuonne uudestaan keväällä. No saa nähdä miten käy kyn Karkalin luonnonpuistossakin on pitänyt nyt jo varmaan kolmena keväänä käydä vuokkojen aikaan ja aina vaan on jäänyt aikomukseksi. Keväällä pitelee niin kiirettä kotopihallakin!

  • Nytpä vasta kuulenkin tuosta Piikkiön tammesta ensimmäisen kerran. Kartasta piti minunkin katsoa missä päin on Piikkiö, tuollahan se on rannikolla ylös Turkuun päin mentäessä, eli ei kovinkaan kaukana siis!
    Voi kun pääsisikin keväällä retkelle tuolle suunnalle.. Westers, Turun ympäristö ja pitkällinen haaveiden kohde Vesa Muurisen Vakka-taimi. Siinäpä sitä voisi samalla pyörähtää vaikka tammeakin katsomassa<3

  • Puun ympärysmitta on 469 cm. Retkipaikan tietojen mukaan tuolla alueella on vielä toinen palkon isompi yksilökin, huikeissa mitoissa tosiaan ovat!

  • Nyt sitä vasta on pikku hiljaa alkanut tajuamaan, miten arvokkaan luonnon keskellä sitä täällä saadaankaan asua ja elellä! Ollaanpa onnen tyttöjä:)
    Haaveenani on joskus löytää lehdosta kasvamasta harvinainen ja rauhoitettu suomukka! Kasvaa pähkinäpensaan loisena, joten täytyypä tarkkailla ensi kesänä silmä kovana kaikkia vastaan tulevia pensaiden alustoja:)

  • Niimpä! Kun sitä katsoi, alkoi heti miettimään miten paljon se on jo elämänsä aikana nähnyt? Ikä-arviota siellä ei muuten ollutkaan näkyvillä, mutta kyllä tuo varmaan on useita satoja vuosia vanha!?

  • Minäkin bongasin tuon samaisen mahtitammen sieltä Retkipaikat-sivustolta, ja olen hinkunut tuonne jo pitkään. Pitäisi tehdä asialle jotain :).

    Träskandan kartanossa Espoossa on yhden tammen istuttanut aikoinaan Venäjän keisari ollessaan kartanossa vieraana. Träskandassa on komeita tammia, mutta en tiedä mikä niistä on keisarin istuttama. Tuo Lohjan tammi on joka tapauksessa varmasti paljon vanhempi kuin ne Träskandan tammet, monta sataa vuotta. Onneksi on saanut elää rauhassa metsän siimeksissä :).

  • Retkipaikka-sivusto on melkoisen mahtava, kiva kun tuollaista ylläpidetään!
    Nuo lähiseudun kartanot ovat myös omalla retkilistallani, ja niitähän näillä nurkilla riittää.
    Tuonne paavolan tammen luokse kannattaa kyllä ehdottomasti matkata vasta keväällä, löytyy silloin varmaan paljon muutakin katseltavaa!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.