Aarteiden piilotusta

Arum elongatum

 Nyt eletään jännittäviä aikoja:) Näinä mahan pohjaa kutkuttavina aikoina, eräskin viherpiipertäjä odottelee aarteitaan saapuvaksi. Pitkin syksyä on kahlailtu luetteloita ja nettimyyntiä, etsien vuoden aikana löytyneitä ihastuksen kohteita. Pieniä ja vähän isompiakin ruskeita möykkyjä ja juuren paloja noudetaan postista iloisin mielin ;D
Tein tilauksen Sulev Savisaarelle jo aikaisin keväällä, mutta silloin valitsin kasveja hänen vanhasta luettelostaan ja en malttanutkaan sitten enää odotella uuden ilmestymistä, vaan tilasinkin lopulta Kauppilan herkkuja. Nyt syksyllä kahlailin Sulevin tarjontaa uudemman kerran ja lähetin tilaukseni hänelle jo elokuun alussa. Odotin ja odotin:) Kunnes sitten tällä viikolla odotukseni palkittiin<3 Sain sähköpostilla tiedon, että paketti oli luovutettu postin kannettavaksi ja jännitykseni vain kasvoi. Muutaman päivän odotuksen palkitsi iloinen postipoika, joka toikin paketin suoraan kotiovelle! Kun raahauduin kotiin iltavuorosta, niin tuo kauan odotettu paketti odotti minua eteisen lattialla. Kädet vapisten avasin laatikon ja hypistelin onnellisena aarteitani <3 Kyllä vaan voikin ihminen tulla niin onnelliseksi laatikollisesta juuren pätkiä, mukuloita ja sipuleita. Juurakoissa oli jonkin verran kosteutta säilynyt kuljetuksen ajan, mutta lisäsin niihin heti samana iltana vähän kosteutta ja jätin vielä vihreitä kasvin osia sisältävät juurakot valoon. Ajatus oli piilottaa aarteen vasta tänä viikonloppuna, mutta en malttanut odottaa kuin seuraavaan iltaan ja kaikki 19 aarretta oli hellästi saateltu mullan alle. Kuin sopimuksesta säänhältijan kanssa, taivas repesi vielä samana iltana satamaan ja aarteet saivat viikon aikana reilut 20 mm vettä päälleen.

Tämän syksyn hankinnoista ovat suurimpana ryhmänä olleet ehdottomasti varjossa viihtyvät lajit/lajikkeet. Ja nuo yläkuvan koiranhampaat ovat sitten vieneet sydämmeni ihan lopullisesti<3 Samoin Fritillariat jatkavat puutarhani valloitusta, nyt maahan on piilotettu viisi uutta (F. pontica, F. thunbergii, F. ruthenica, F. crassifolia subsp. kurdica ja F. davisii) ja F. acmopetalaa tilasin pussillisen lisää.

Myös muutama vuokko ja Isopyrum thalictroides löysivät tiensä puutarhaamme, toivon sydämmestäni, että kaikki aarteeni viihtyvät niille antamissani paikoissa, kasvavat ja kehittyvät niin, että voin joskus jakaa heistä vihreää ilosanomaa eteenpäin puutarhaystävilleni<3
Nyt kouluun lasten kanssa ja sitten iltapäivällä jälleen viherturaamaan rakkaaseen puutarhaan<3
Mukavaa syksyistä viikonloppua kaikille!

12 Comments

  • Voi mitä kaunottaria noista mahtaakaan syntyä keväällä!
    Sipuleissa asuu elämä!
    Nauti istutuksen huumasta ja lähetän vielä kottikärryllisen lämpöä täältä etelän auringon syleilystä, ettei tarvi rautakangella sipuleita istutella!

  • OI kun hienoja juttuja siellä laittelet multiin 🙂
    Kukoistakoon sipulisi! Minua harmitti vaan tuo Kauppila, olivat nostaneet toimituskuluja kamalasti, en tilannut enää nyyh. Fritillariat ovat kyllä ihania ja helppojakin onneksi. Iloista viikonloppua sinnekin!

  • Siinä se sipuleiden taika varmasti piileekin, pieni ryppyinen palleroinen sisältää kauniin kasvin rakennusaineet<3 Tänään tuli lapion varressa oikein hiki, aurinko paistoi vielä niin ihanasti. Toivottavasti lämpölähetyksestäsi riittää vielä huomiseksikin 🙂

  • Eikös vaan olekin, minut on vallannut fritillaria mania, tulppaaneista en niinkään jaksanut tänä vuonna innostua: )

  • Piti oikein googlata, mikä tuo isopyrum oikein on. Ilmeisesti sillä ei ole suomalaista nimeä. Sillä näytti olevan ängelmän lehdet ja valkovuokon kukat. Ja se kait tuoksuu myös ja leviää. Kaunis kasvi.

  • Eikö olekin ihana kasvi! Noiden nimien kanssa sitä onkin muistamista, on tuolla tekstissä mennyt mulla kynnet ja hampaatkin sekaisin 😀 Täytyypä korjata kunhan kerkiän koneelle.

  • Kukkaloistosta saat nauttia keväälläkin. Mikäpä sen ihanampaa! Meille varmaan myös kuvia tänne nautittavaksi?

  • Tieto lisää tuskaa :). Nimittäin sitä, että noita olisi saatava joskus omallekin pihalle! Kiitos vinkistä :).

  • Toivottavasti nähdään edes jokunen kukka, kun vaan ei myyrät löytäisi aarrekätköjäni tai talvimärkyys mädättäisi. Monta on vaaraa pienillä sipuleilla edessään ennen kevättä:(

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.