Jestas mikä viikonloppu!

Blueberry ripple on kukkinut jo pitkään

Aurinko helli meitä oikein kunnolla koko viikonlopun ajan, eikä kellojen siirtäminenkään saanut mitään vahinkoa aikaan, olinhan jo jonkin aikaa herännyt hyvissä ajoin yhdessä auringon kanssa ja nyt sitten sain vain nukkua tunnin pidempään. Myös lasten uni riitti nyt tunnin verran pidemmälle, mikä toi mukavasti lisää luksusta viikonloppuun!
Aamun tunteina suuntasin tarmoni sisäkukkiin ja taimiin. Huolsin viimein pelargonit, lisäsin uutta multaa pintaan ja tökin kanankakka puikkoja kaikille sisäkasveille. Tuoksuköynnös sai uuden isomman ruukun, mutta muuten saavat taas tulla toimeen niine hyvineen. Vaihdan tosi harvoin kukkien multia kokonaan, sillä olen kokemuksesta huomannut, että kasvavat ihan hyvin näilläkin toimilla! Eihän luonnossakaan kasvien juuria tongita ylös maasta ja vaihdeta multaa ympäriltä!? Ravintoa ja vettä vain saavat ylhäältä päin:) Eh heh, taidan vähän puolustella laiskuuttani;D

Denisessä on jo viisi reipasta kukkavanaa tuloillaan, ensimmäiseen kukkavarteen avautui yksi suloinen nuppunen<3 Kyllä nämä ovat vieneet sydämmeni, jännittävää nähdä millaisia kukkia tulee nyt kolmeen kasvamassa olevaan siementaimeen. Elleivät nyt sitten pienet matoset syö kasvatuksiani:( Löysin eilen pieniä läpikuultavia matosia nakertelemasta petunian lehtiä, murr! Napsin kaikki pois ja siirsin purkin vähän sivummalle, täytyykin joka päivä tarkkailla purkkia matosien varalta ja napsia ahmatit pois päiviltään. Tietääkö joku mitä nuo ovat? Mullan pinnalla luikertelivat ja en olisi muuten huomannutkaan, mutta alimpien lehtien kärkiä olivat siis syöneet.

Tomaatit saivat jo viime viikolla omat maitopurkkinsa ja kourallisen kakankakkaa patterikseen. Kakan olen yrittänyt laittaa purkin sivulle, jotta juuret eivät olisi heti kosketuksissa siihen, vaan saisivat ensin vahvistua ja asettua uuteen kotiinsa:)

Kaikki kasvaa sellaista vauhtia, että olen vielä pulassa näiden kanssa, pitäisiköhän miettiä jotakin pakkasvahtia lämmittämään kasvihuoneeseen siltä varalta, että joudun viemään osan ulos jo ennen toukokuuta?! Ja vaikka taimipöytäni natisee jo liitoksissaan, niin kannoin silti vielä kolme kylmäkäsittelyssä ollutta purkkia sisälle muiden jatkoksi, en malta odottaa, että luonto hoitaisia lämpimän jakson ja itämisen. Voihan tämä luonnon ”peukalointi” kyllä kostautuakin ja saan katsella mustia purkkeja taas seuraavan vuoden kevääseen asti. Vaikka pitkään jaksankin itämisiä odotella, niin nyt olen päättänyt luopua toivosta toisen, vuosi sitten kylvämäni kärhön suhteen ja purkki saa siirtyä kompostin täytteeksi. Clematis koreana:n purkista nousee kaksi tainta, keskitän nyt hoivani niille;D

No sitten pihahommien pariin. Hevonkakkikasa hupeni melkein puoleen viikonlopun aikana ja vaikka kasa olikin joistakin kohdin vielä vähän kohmeessa sain siitä talikoitua monta kärryllistä tavaraa ympäri pihaa. Ja se ei sitten ainakaan vielä haissut ollenkaan pahalle!! Tästä käytiin keskustelua facen Täysin pihalla ryhmässä ja joku kammoksui siellä hevonkikkareiden pahaa hajua. Olen koko lapsuuteni haistellut härkien tuotoksia ja naapurissa oli sikalakin, joten rohkenen tämän kokemukseni nojalla väittää, että mielestäni hevonkikkareet haisevat oikeinkin miellyttävälle;D Sitä olen kyllä tykönäni mietiskellyt, että tuotoksia pitäisi varmaan kompostoida vähän pitempään kuin talven yli ja varsinkin nyt kun kasa on sisältä ollut ilmeisesti sulana koko lauhan talven ajan. Toisaalta silloinhan se on päässyt kyllä kompostoitumaan koko ajan!? Monta vuotta olen kyllä jo näin toiminut kasvimaallakin ja kasaan jääneet kikkareet olen sekoittanut suoraan talven jälkeen kasvimaan multaan. Mitään tauteja emme ole ainakaan tietääkseni vielä saaneet, juurekset pesen kyllä aina huolellisesti. Kuinka tuoretta/palanutta lantaa itse käytätte?

Vähän pääsin myös jo tekemään näitä ruskeita cocktaileja;D Vielä kun saisi jostakin kasat savea ja hiekkaa niin kyllä olisi ilo sekoitella kasveille tarvitsemiaan kasvualustoja. Tähän annokseen, pieneen yhden penkin laajennukseen, käytin keittiökompostia, turvemultaa ja hevonkikkareita!

Tämän alueen kimppuun kävin eilen illalla. Tuo sireenipöheikkö oli tontin alareunassa jo valmiina ja jonkin verran olemme sitä jo raivanneetkin (vaikkei ehkä siltä näytäkkään;)), mutta nyt haaveissa on saada sen sisälle pieni piilopaikka mukulakivetyksineen. Oikeastaan tuossa omenapuun oikealla puolella oli jo valmiiksi pyöreä painauma, jouduin poistamaan vain muutaman ison sireenin oksan. Omenapuuta täytyi sitten karsiakin enemmän ja luulen, että tuo sen alempi oksa saattaa olla kokonaan hengetön:( Raukka on joutunut kamppailemaan hengestään vuosien saatossa sireenejä ja kirsikoita vastaan, kasvattaen tuollaiset lonkeroiset oksat valoa kohti! Raivatulta alueelta on vielä siirrettävä sinivuokot, en millään henno jättää niitä kankaan ja kivien alle tukahtumaan. Vaikkei kuvasta huomaakaan, mutta tuonne alas on ehkä noin kolmen portaan matka ja nyt sinne johtaa vain kuorikepolku, jonka haluaisin korvata kivillä. Litteitä kiviä vain ei ainakaan vielä ole jemmassa, kenties voisin ajatella siihen myös jotakin betonista valettua koristeporrasta?! Tiedättehän ne joiden kuvioinnissa on käytetty kumista kynnysmattoa, ihania!

Pohjan mukulakiveykseen ajattelin ensin käyttää ylemmässä kuvassa muurina näkyviä tontiltamme seulottuja kiviä, mutta sitten muistinkin, että pellonreunassa ihan tulevan majan vieressähän on pellolta vuosien saatossa kerättyjä kiviä kasassa pilvin pimein!! Lisäksi kivet näyttäisivät olevan sopivan kokoisia, tarpeeksi pieniä ja päällimmäiset vielä vamiiksi sammaloituneitakin. Toisen roska on toisen aarre<3 Tästä kasasta kasvoi aivan tontin alkuvuosina muutama lilja, joita en koskaan nähnyt kukassa (joku eläin oli katkonut), enkä sen jälkeen versonakaan, tiedä vaikka löytäisin sipulit kasaa penkoessani.

Jossakin välissä leikkelin myös loput puut ja pensaat. Rohkenin nyt myös napsaista päärynäpuutakin. Paikallinen puutarhagurumme Meeri Saario neuvoo kirjassaan, Kotipuutarhan marjat ja hedelmät leikkaamaan päärynää periaatteessa samalla tavalla kuin omenaa, mutta etenkin nuoruusvaiheessa varovasti, jotta se ei riehaannu liialliseen versonkasvuun. Poistin siis puustamme nyt vain joitakin jyrkkäkulmaisia pystyversoja, jotka olivat ns. kilpalatvoja. Kirjassa oli, minulle ainakin, uutena tietona päärynöistä, niiden pitkä ikä! Ne voivat viihtyessään elää hedelmäpuistamme kaikkein vanhimmaksi, jopa 200 vuotiaiksi!
Ruusu- ja helmiorapihlajista leikkasin pois tuollaiset kuvassa olevat kasvaimet. Tietääkö joku mitä ne ovat? Ovatko haitallisia ja mistä johtuvat?

Päivä päivältä sinivuokkoja aukeaa lisää ja pian lähitienoot ovat niiden peitossa, voi onnea! Myös valkovuokot nostavat päitään kohti aurinkoa, onneksi nyt yöt kuitenkin ovat vielä kylmempiä, ettei tämä ihanuus hurahda ohi liian nopeasti! Mukavaa viikkoa kaikille, nyt nautitaan!!

P.S Tein eilen aamulla tilauksen Kauppilaan, jestas mitä ihanuuksia tulossa niin hyötytarhaan kuin kukkamaallekin<3

4 Comments

  • Täälläkin selataan Kauppilan esitettä kahvittelun kylkiäisenä. Vielä en ole ihan tilaamaan ryhtynyt. Täytyy malttaa ettei ihan riehaannu.
    Mistä tuota heosenkakkia olet tilannu/hakenut/saanut? Olen itse nyt käyttänyt monta vuotta sitten veljeni tuoman peräkärryllisen ja tänä keväänä penkkeihin pääsee vaan osto kanan- ja hevosenkakkia. Jostakin pitäisi saada taas kompostoitumaan ihan oikeata hevonjätöstä.
    Pellolta kerätyt kivet ovat aarteita. Joku vuosi sitten kolusimme miehen kanssa näitä lähipeltoja. Tarvetta olisi taas. Katsotaan, mitä sitä tänä keväänä ehtii ja mihin sitä minäkin päivänä tarttuu.
    Paljon on sinulla taimia kasvamassa. Hyvä vuosi tästä tulee….

  • Minä taisin nyt vähän riehaantua;D
    Kakkia ollaan saatu eräältä hepan omistajalta, jota setä musta välillä auttelee "palkaksi" 😉
    Kivet ovat tosiaankin aarteita, joita kannattaa koluta vähän kauempaakin, kumpa vaan olisi enemmän aikaa touhuta puutarhassa ja rentoutua asettelemalla aarteita ympäri pihaa<3 Tänäänkään en kerinnyt pihalle ollenkaan, typerä siivous ajoi väkisinkin edelle:( Huomenna aion korjata asian!!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.