Epätoivoista valokuvausta

Enimmäkseen olen viime päivinä saanut keittiön ikkunasta tuijotella näitä keinoaurinkojani, mutta eilen sitten paistoikin ihanasti se oikeakin aurinkoinen<3 Siitä innostuneena oltiin tietysti ulkona melkein koko päivä ja otin kamerankin mukaan kauniiden kuvien toivossa. Sumuinen aurinko ei kuitenkaan paljon aamun ensimmäisiä kuvia valaissut ja sitten kun se alkoi paistaa vähän ylempää, olikin tosi hankala saada sellaisia kuvia, missä kaikki ei olisi liian kirkasta ja epäselvää:( Meillä on ollut Lännen hyötyjen  kanssa jo pitkään puhetta pienestä valokuvauskurssista ja nyt sen tarpeellisuus tuli taas mieleeni. Jospa saisimme sen jossakin vaiheessa toteutumaan, tarvetta olisi, ainakin minulle:)
Oletteko huomanneet nämä puiden oksissa killuvat tuhannet ja taas tuhannet pienet vesitimantit? 

Nyt kun ruskan väritkin ovat väistyneet, korostuvat vielä jäljellä olevien kasvien lehtimuodot ja pinnat. Hopean väriset harmaakäenkukan lehdet näyttävät kirkkaille ruskeassa maassa. Nämä ovatkin puutarhan uusimmat tulokkaat, kiitokset jälleen sinulle T<3 Tiedetään, tiedetään kasveistahan ei saisi kiittää, mutta taidan tästäedes unohtaa koko mokoman suosituksen, sillä isohkon pihan ja laihan lompakon omistajana olen aina ylen kiitollinen saamistani kasvilahjoista. Kenties jonkun ajan päästä voin jo itsekin jakaa kasveja eteenpäin, kunhan ne vain vähän ensin runsastuvat ja vahvistuvat.

Myös tämä kasvi ansaitsee tulla mainituksi! Nämä herttaisen pehmeät lehdet kuuluvat nukkapähkämölle (Stachys b. `Silky Fleece`). Lapset pitävät tästä kasvista kovasti ja esikoinen tämän halusi kesällä meille ostaakin. Kasvi on jo levinnyt jonkin verran, joten pian pääsen levittämään sitä vähän isommalle alalle.

Sammalta ei voi tähän aikaan vuodesta hehkuttaa kylliksi! Kesällä tämä sammalkivi I ja kallion pällys ovat ruti kuivia, kunnes syksyn sateet ja kosteus saavat kiven pinnan taas eloon!

Kalliolla kasvaa myös tämä saniainen, jonka maanpäälliset osat ovat jo kuihtuneet, mutta jos sitä oikein tarkasti katsoo, löytänee siitä edelleen jotakin kaunista, ainakin lehti muodosta.

Kiviaidalla viheriöi edelleen. Alemman kuvan lyydianmaksaruoho on suloisen pehmeän näköistä ja kaukasianmaksaruohokin (Sedum spurium `Summer Glory`) yrittää vielä vähän kukkia.

Tämä tuoksuorvokki hurmaa edelleen ja availee kukkiaan. Tämä on selvästikin vanhaa ja hyvää kantaa, täysin erilainen elinvoima kuin siemenestä kylvämilläni `Queen Charlotte` tuoksuorvokeilla.

Hortensiat hurmaavat minut myös ruskeina, näitä voisi napsia myös sisälle maljakkoon.

Sillä välin kun väkersin kasvihuoneessa lopuista kranssi tarpeistani kuvan puolukkakranssin, oli sumu hälvennyt ja aurinko pääsi paistamaan koko marraskuun mahtavuudessaan<3
Mukavaa viikonloppua kaikille, nyt lähden poikien kanssa hakemaan takkajakkaramme puusepältä, joka korjasi sitä hartaudella kokonaisen vuoden;D

15 Comments

  • Kun paljon räpsii niin aina jokunen välillä onnistuukin:D Yritin ottaa lapsista mahdollisia joulukortti kuvia sukulaisille, mutta sain kasvot näkyviin vasta kun asettelin oman varjoni valon eteen, hyvän valon saaminen kuviin on melkoisen haastavaa!

  • Perennat, jotka säilyttävät vihreytensä pitkälle syksyyn tai jopa läpi talven, ovat aivan huippuluokkaa. Nukkapähkämö on ihana kasvi, itsekin olen sitä hiljalleen levitellyt. Viime kevät tuhosi (jääpolte?) osan kasvustoista, mutta onneksi tuo on viihtyessään hyvä menestymään.

  • Aina löytyy jotakin kivaa puutarhasta ja luonnosta. Nukkapähkämö on minunkin suosikki. Sammalleet ja ihanat kivet ovat supersuper suosikkejani.

  • Ihan totta, tähän vuoden aikaan pienikin on suurta ja kaikki vihreänä pysyvä niin arvokasta! Unohdin muuten kokonaan kuvata havuja ja nurmikon, joka viheriöi vielä kauniisti!

  • Kiviin ja niiden pehmoisiin sammalturkkeihin voi todellakin hullaantua<3 Kiertelen aina aika ajoin tontillamme kiveltä kivelle, hellästi puhdistellen turkit roskista;D Kumpa joskus pääsisi näkemään japanilaisen puutarhan sammalikkoja!

  • Kiitosta vain, mutta olen jo kerinnyt tuohon haasteeseen vastaamaan, joskus viimekuun alussa muistellakseni!

  • Kurpitsat ovat kyllä syksyn aurinkoja! Nukkapähkämö on myös minun suosikkini. Tykkään sen samettisen nukkaisista lehdistä, joita tekisi mieli silitellä ohi kulkeissa.

  • Nukkamähkämön lehdet ovat todellakin suloiset<3 Toivon että saan siitä hyvin menestyvän kasvuston tuohon talonvierus penkkiin, kun siinä on monelle muulle ollut liian karu ja kuiva paikka. Muita uusia kokeiluja siinä ovat lapinvuokko ja rannikonlaukkaneilikka.

  • Maanläheiset ja murretut värit jotenkin rauhoittavat kesän jälkeen:). Nukkapähkämö on minunkin suosikkini… Ajattelin kerätä sen lehtiä, nyt kun vielä niitä on, ja käyttää niitä kranssissa.

  • Itseänikin kovasti ilahduttaa se, että silmäni näkevät vielä tähänkin aikaan vuodesta kauneutta puutarhassa, eihän se tietysti ole samanlaista kuin kesällä, mutta ei sen pidäkään olla. Nyt on levon aika! Toisaalta nyt näkee rakenteet tosi selkeästi ja tekisi mieli vielä jotakin puuhastella ennen lumia, joten se siitä tarhurin levosta:) Kransseihin sitten voisi käyttää vaikka mitä, minun tulee aina vain päädyttyä niihin tavallisiin.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.