Vielä vähän vihreää ja runsaasti ruskeaa

Vielä syyslomaa edeltävällä viikolla saattoi puutarhasta löytää jonkin verran kukkivia kasveja, mutta lomalta palattuamme olivat vastassa kuurainen ja rakeinen maa, sekä nämä jäätyneet, ruskeat ja arvoitukselliset kasat;D Näitä ei ole enää ilmestynyt kasvimaalle tai sen läheisyyteen, vaan tähän rinteeseen, missä ei ole mielestäni mitään syötävää?! Voisiko tästä nyt sitten päätellä, ettei tämä olisi se ilkeä vesimyyrä laisinkaan, kai se muuten pysyttelisi kasvimaalla missä se olisi voinut kasata talvivarastoonsa porkkanaa, perunaa ja maa-artisokkaa?! Jospa kyseessä olisi se suloinen kontiainen, joka popsii vain matosia ja jättää kasvini rauhaan, toivossa on hyvä elää:) Nyt nuo kasat muuten voisikin käydä tasoittelemassa kun ovat sulaneet.

Hurjasti oli viikon aikana lehdet pudonneet puista ja päästiin heti haravointi hommiin. Keksin haravoida lehdet tuohon oikeaan reunaan kuusten eteen, johon varjotarha saattaisi tulevaisuudessa vaikka laajentuakin;)  No niinhän siinä minulle aina käy, että jokin vähän tylsempi työ poikii siihen sivuun jotakin mieluisampaa projektia:) Nyt kun lehdet olivat pudonneet, olivat kaikki risukot niin houkuttelevasti esillä, etten voinut vastustaa pokasahan ja fiskarsien kutsua. Harava sai jäädä vähäksi aikaa, kun siistin vimmaisesti tuota tonttimme rajaa, jota myös kauniisti siis varjotarhaksi olen alkanut kutsumaan:D Tuossa kuusten takana kulkee avo-oja, jonka pohjalta ajattelin myös nostaa muhevaa ”mäskiä” laajennus osaan lehtien päälle painoksi, jotta pysyisivät siinä ja yhdessä muodostaisivat kuohkeaa multaa jouluruusuille, koiranhampaille imiköille…. Aah mitä kaikkea ihanuuksia sitä onkaan taas tullut bongailtua ja mitä kaikkea tässä vielä kerkiää talven pimeinä hetkinä löytämäänkään?! Niin, tuon mäskin nosto siis sitten osoittautuikin vähän hankalaksi ja siinä oli myös mukana muhevan näköisiä valkoisia juurakoita niin paljon, että ensimmäisen kottikärryllisen jälkeen, luovuin hommasta ainakin nyt toistaiseksi.

Vielä ennen kuin sain haravoinnin tuolta osin päätökseen, pälkähti mieleeni risukasaa silmäillessäni, nämä lapsuuden kodistani kesällä tuomat salaojaputket! Siivosin myös tuon raitojen välikön ja ympäristön ja siihenhän tuo hyönteishostellin perusta oli sitten pakko värkätä! Noita putkia on vaan pyydettävä isukilta vielä paljon lisää;) Sain kyllä vihjeen täysin pihalla ryhmäläiseltä, etteivät nuo saviputket ehkä kestäisikään ehjinä noin taivas alla, vaan noiden päälle kannattaisi väkerrellä jonkinlainen katos?! Katsotaan nyt sitten jatkuuko hommat hotellin kimpussa vielä joskus tulevaisuudessa;)

 Nämä vihreät löysin vielä kasvihuoneesta. Joku saniainen työntyy kankaan alta ja rauniokilkka on levinnyt ulkopuolelta, kasvihuoneen päädystä, tänne sisälle tuohon viinin juurelle. Koristelin ruskean viiniköynnöksen tuollaisilla keramiikka munilla:)

Sammaleet eivät petä näin syksyisin, vaan ne loistavat ihanan vihreänä kaiken ruskeuden keskellä. Löysin sammaleelta myös mehiläisen, joita olen nähnyt puutarhassamme harmittavan harvoin. Onkohan tämä raukka eksynyt jostakin viljelypesästä vai onko hän joku ”villiäinen”?!  Jutusteltiinkin juuri lauantaina mehiläistarhauksesta hyötyläisten kanssa Gobbas Gårdin reissulla ja voi kuinka haaveeni omasta pesästä saikin taas lisää tuulta alleen. Se on kuitenkin niin vaativa ja aikaa vievä asia, että hienoinen järjen ääni päässäni, käskee haudata ajatus nyt ainakin muutamaksi vuodeksi. Jännä sattuma vain, että juuri kun kerroin, etten tuskin koskaan näe pihallamme mehiläisiä, niin sitten heti törmäsin yhteen, kun lähdin eilen ulos kuvailemaan:)

Kivikasan penkissä viheriöivät upeina sormustinkukan ruusukkeet, jotka siis ovat niistä Sailalta saamistani siemenistä keväällä lisättyjä. Jännittävää odottaa, millaisia kukkia niistä kehittyisi?! Tämän pihan osan lehdet ripottelinkin viime vuotiseen tapaan suoraan tänne kasvien väleihin ja päälle, antamaan suojaa pellolta puhaltavalta tuulelta ja pakkasen puraisuilta. Yhtään lehteä ei muuten päätynyt tänä vuonna kompostiin asti, vaan sain kaiken hyödynnettyä jo paikan päällä! Loput lehdet ajetaan vielä leikkurilla silppuksi ja ne saavat jäädä niille sijoilleen ravitsemaan nurmikkoa.
Kivikasan penkin etureunassa on kolmen vuorimännyn rivi, joista yhden edessä viheriöi kivasti ajuruoho. Sitä pitääkin vähän auttaa leviämisessä ja siirrellä tuosta tuppoja jokaisen männyn juurelle.

Mustilan japaninmagnolia sai myös juurelleen aimo lastillisen lehtiä ja varjotarhan raivauksen jäljiltä jääneitä kuusen oksia. Pitäisiköhän tuohon vielä kieputtaa jotakin hallaharsoa ympärille?! Ainakin yläpuolelta tekisi mieleni kyllä jättää tuo avoimeksi, niin että lumi pääsisi satamaan myös suojan sisälle.

Magnolian takana viheriöi vielä varjohiippa ja valkotäpläimikkä. Pienet jouluruusun taimetkin nostavat iloisesti lehtiään ruskeuden keskeltä.
Multakasan penkin latva-artisokan taimen yritän talvettaa lehtien alla, mitenkähän lienee onnistuu? Onko kellään kokemusta?

No sitten siihen ruskeaan! Tällaiset sienet puutarhaystäväni T bongasi perjantaina tuolta metsäpuutarha alueelta, kohdasta johon olin levittänyt runsaasti kuorikatetta valmiiksi kaivetun happaman kasvualustan päälle. Mikähän sieni tämä ruttuinen röpelö oikein mahtaakaan olla!??

Auringonkukkien siementen keräys jäi vähän liian myöhäiseen ja pakkasen jälkeen sulaneet kukat olivat melkoista mälliä, yöks. Sain kuitenkin jonkun verran siemeniä talteen ja toivon, että linnut jaksaisivat näprätä loput siemenet mahaansa.

Joskus kevät-talvella postasinkin näistä pihamme tammista ja siitä kuinka tämä yksi leidi jättää joka vuosi lehdet ylleen koko talveksi. Niin myös tänä vuonna näyttäisi käyvän. Seurasin viime vuotisia lehtiä kesän aikana ja huomasin, että osa lehdistä ei ollut tippunut vielä sittenkään kun uudet olivat jo isoja ja vihreitä. Melko sitkeästi ovat siis lehdet tällä leidillä kiinni oksissaan:) Ja jälleen kerran tuo edessä oleva tammi näyttäisi jättävän tuon alaosan ylleen, yläosattomissa siis!

Loppuun vielä piristystä tähän ruskeuteen! Kasvihuoneessa odottelee vielä maahan istuttamistaan tämä punakukkainen amppelimansikka, joka jaksaa vielä ilahduttaa kukillaan. Tämä onkin talvehtinut minulla jo ainakin kaksi talvea ihan ruukussaan multaan upotettuna ja tehnyt jonkin verran jopa mansikoitakin. Toisin kuin tavallinen amppelimansikka, jonka nyt sitten viskasin kylmästi komostiin. Säilyi kyllä hengissä, mutta ei ensimmäisen kesänsä jälkeen tehnyt oikein yhtään kukkaa saatika marjoja, joten luovuin toivosta.

Näiden vähenevien värien ja lisääntyvän pimeyden keskeltä toivotan kuitenkin edelleen kaikille oikein mukavia hetkiä puutarhassa ja luonnossa, nyt äkkiä pihalle istuttamaan valkosipulit!

11 Comments

  • Huh, onpa todella metkan näköinen tuo sieni! Jotenkin hämärästi muistan joskus lukeneeni tuollaisen nimen, mutta pökkösieni se ei ollut, sen tarkistin kuvahaulla. Kyllä tuo varmaan kohtapuoliin selviää.

    Ihanan tuuhea ajuruoho, täytyy joskus tutustua puutarhaasi kun on enemmän aikaa, tuotakaan en ehtinyt nähdä livenä.

    Lehtien maisemointi on todella mukavaa, on niin uskomatonta nähdä miten kasat ovat hävinneet jo seuraavana kesänä!

  • Tässä lisääntyvässä harmaudessa ja pimeydessä yksikin pieni väripilkku ilahduttaa, kesällä tuota tuskin huomioisi ollenkaan!

  • Laitoin linkin facen pihalla ryhmään ja Anna olikin heti tunnistanut tuon sienen piispanhiipaksi ja totta vie siltä se tosiaan näyttääkin 😀 Etsin vimmatusti tuon ajuruohon nimisälettä tarkistaakseni sen nimen, sitä kuitenkaan löytämättä:/ Muistelen että sen piti kukkia valkoisin kukin. Kirjanpitäjän pitäisi vähän terästäytyä;D

  • No heips! Ja taitaisivat ryöpättynä ainakin olla ihan syötäviäkin?! Empä kyllä koske noihin, ovat niin mukavia hiippoja ihan vain ihailla<3

  • Lomailun jälkeen tuntuu niin ihanalta puuhalla omassa puutarhassa kaikenlaista mukavaa. Nyt ovat ilmat olleen niin lempeän lämpimiä, että vielä voi tehdä syystöitä. Kaikki, minkä ehtii tehdä syksyllä, helpottaa aina kevätkiireitä.
    Noista kasoista pihallanne en osaa sanoa. Meillä se yleensä on aina tarkoittanut vesimyyriä. Mutta jostakin syystä niitä ei ole pariin vuoteen juurikaan näkynyt.

  • Hei ihanaa kuulla sinusta Heidi pitkästä aikaa! Hyvät olisi tosiaan istutuskelit, vaan kun kaikki purkit on jo tyhjiä ja alkaa taimistotkin jo sulkemaan oviaan:( Ehkä vois vielä jakaa tai siirrellä;D

  • Varmasti ihanan turvallista olla kotona seikkailunne jälkeen! Kyllä minuakin mietityttää nuo kasat, mutta minkäs teet kun en saanut ansaanikaan muuta kuin sen sammakon! Pitäisi päästä yllättämään kaivaja työssään;D

  • Olen aika lailla skeptinen hiippojen syöntiin, vähintäänkin pitäisi ryöpätä. Olen jättänyt paikoilleen 🙂

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.