LWT 2013

Viime viikonloppuna oli jälleen Loviisassa  LWT tapahtuma. Paljon ihania vanhoja taloja oli avannut ovensa yleisölle ja pääsimme jo toistamiseen ihailemaan taloja myös sisältä päin. Edellisen kerran vierailimme Loviisassa toissa keväänä, avoimet puutarhat tapahtumassa. Täytyy kyllä sanoa, että erittäin paljon ihanampia koteja näimme näillä ”asuntomessuilla”, kuin Hyvinkäällä aiemmin kesällä. Osa kohteista oli vielä täysin remontin keskellä ja oli erittäin mielenkiintoista keskustella omistajien kanssa talojen korjaamisen erinäisistä vaiheista. Moni oli suunnitellut muuttavansa jouluna, vaan ei vielä tiennyt minä vuonna;D Otin runsaasti ihania kuvia, joita en valitettavasti voi täällä julkaista, koska lupasin niiden tulevan vain omaan käyttööni. Joissakin kohteissa oli kuvaaminen kyllä täysin sallittuakin.

Aivan ihania yksityiskohtia, luonnollisia materiaaleja ja kekseliäitä ratkaisuja saimme ihailla loputtomiin. Kohteiden pihoilla ja katujen varsilla oli myös paljon kirpputori- ja kahvilatoimintaa ja tämän kaiken nähtävän ja koettavan lisäksi oli tietenkin myös ne niiiin ihanat puutarhat, nyt loppu kesän asussaan<3

Lieneekö oman varjotarhani laajennuksen takia, silmiini osui useita ihania saniaisia ja varjon kasveja. Kohteiden ehdottomat pihasuosikkini ovat kerta toisensa jälkeen Kuninkaanlampi (jossa kävimme kaksi kertaa;) ja villa Aaltonen.

Myös aurinkoisemman paikan kasvit loistivat upeina, lähes helteisessä elokuun auringossa!

Tässä hyvä idea vanhan villamaton hyödyntämiseen ja loppusijoittamiseen:) Voi kun olisin rikas niin ostaisin peräkärryllisen noita turveharkkoja, ne on niin ihanaa rakennus materiaalia puutarhaan <3

Myös talojen sisällä ja upeilla lasiverannoilla pääsi ihailemaan mitä upeimpia pelargonia kokoelmia ja muita kiinnostavia kasveja ja asetelmia. Tuon karvaisen kasvin nimen kysyinkin, mutta olen jo unohtanut;) Muistaako joku? Liittyiköhän se johonkin maan nimeen?!

Nämä kuvat ovat sitten jo omalta pihalta. posliinivuokko avasi eilen ensimmäisen kukkansa<3 Kyllä se on sitten niin kaunis. Kasvi on viime syksynä istutettu ja tupas on kasvanut ihan mukavasti ja kukkiakin on jonkin verran vielä tulossa, vaan lehdistönsä on niin vaalean vihreän hailakka:( Kuulukohan hänen olla tuon värinen? Tujauttaisinkohan tällekin ensi keväänä vähän maatalouspuolen typpeä. Laitoin nimittäin kesällä tuota salpietaria rusokirsikalle ja ruusuorapihlajalle kun lehtensä olivat niin hailakan vihreät. Nyt ovat niin tumman vihreät ja voimissaan, että olen vitsaillut lieneekö nuo putoavat talveksikaan;DD Luin jostakin, että tuo kuorikate vie maasta typpeä hajoamiseensa, ilmeisesti tämän takia kasvit olivat niin vaaleita.
Ensimmäinen tuoksumiekkaliljan kukka on avautumaisillaan! Nuppuja putkahtelee sieltä täältä kuin salaa. Myös kasvin lehdet ovat upean metallin kiiltoiset. Nämä sipulit yritän ehdottomasti talvettaa sisällä ensi kesää varten.
Daaliat antavat nyt myös parastaan<3 Astioissa olleet juurakot voivat hyvin ja kukkivat, vaan ”Loviisalaiset” punaiset daaliani eivät taida tänä vuonna kukkia kunnolla. Istutin ne tuohon kuivaan rinteeseen, enkä ole kastellut niitä, joten kasvu on hiukkasen maltillisempaa kuin viime vuonna ollessaan kasvimaalla!
Viimeisessä kuvassa tämän hetken suurin aarteeni, japaninmagnolia `Mustila`! Kyllä siinä mamma yritti kaikensa tuon istutuksessa. Seurasin tarkasti Aarno Kasvin ohjeita keväisestä Omapiha lehdestä;) Valmistin multaseoksen ja katteen ohjeiden mukaisesti ja jätin taimen pienen kumpareen päälle. Kasvin juuret näyttivät olevan oikein elinvoimaisen näköiset, vaikkakin vielä niin kovin pienet taimen kokoon nähden. Saa nyt sitten nähdä näkeekö tämä enää ensi kesää ja jos näkee niin mitä ensimmäinen kesänsä tuo tullessaan, tämä jännitysnäytelmä on kutkuttavaa;DD

Lopussa vielä kuva varjotarhan tämän hetkisestä tilasta. Keskellä komeilee Mustilasta tuotu lännenpagodikanukka ( Cornus alternifolia ), jolle teen sitten lisää tilaa jos nyt alkaa tuossa viihtymään. Kuusia ja korpipaatsamaa joutaa ympäriltä raivata, jotta pensas pääsee kasvamaan täyteen kokoonsa. Tuohon alle istutin nyt ainakin alkuun amerikanvuokkoa, punakukkaista tellimaa, keijuängelmää, kermesmarjan, syyskimikin (Actaea simplex `Brunette`) viherakileijan (Chocolade soldier), syysvuokon (tuntematon puutarhaseuran taimivaihdosta) ja kahta eri tiarellaa (`Oakleaf` Nuppulasta ja tuntematon puutarhaseuran taimivaihdosta). Noiden lisäksi takana oli jo valmiiksi rantakukkaa, joka täytynee siirtää valoisampaan paikkaan. Kosteutta tuossa varmasti sille piisaisi, mutta kukkia ei näytä kehittyvän noin varjossa. Aluskasvina jaitoin kasvamaan tuntemattoman maata myöten suikertelevan vaalealehtisen kasvin. Täytyykin laittaa siitä kuvia joku kerta tunnistettavaksi.
Nuo vaaleat haituvat mullan pinnalla ovat lapseni hiuksia;D Edelliset parturoinnit pääsivät talvella luumupuun ympärille karkottamaan peuroja ja jäniksiä! Silloin vaikutus varmaankin jää toivottua vähäisemmäksi kun lumi peittää haituvat nopeasti, mutta nyt toivon peurojen jätävän ainakin kanukan rauhaan, kiitos lasteni hyvän hiusten kasvun!!
Leppoisia loppukesän päiviä, mahtavat kelit vielä saatiin!

13 Comments

  • Kiitos, kun pääsin vierailulle kuviesi kautta Loviisaan. Olemme mieheni kanssa käyneet siellä pari kertaa "Wanhassa Wara parempi" tapahtuman aikaan.

  • Tosi kauniilta näyttää Loviisassa. Meidän on pitänyt käydä siellä tuon tapahtuman aikoihin jo vaikka kuinka kauan, mutta ei vaan olla muka-ehditty.

  • Niin oli, eikä ihanuutta vähentänyt yhtään, vaikka olin vieraillut samoissa kohteissa aiemminkin. Kiitos, kyllä sitä saakin nostaa niin peukut kuin potutkin pystyyn, jotta magnolia selviäisi ja kasvaisi!

  • Kyllä suosittelen lämpimästi vierailua Loviisaan, siitä muuten ei olisi sitten enää kovinkaan pitkästi Mustilan arboretumiin Elimäelle 😉

  • Kivoja tuollaiset tapahtumat, totta, että vanhat ja perinteiset asiat usein voittaa uudet ja modernit, jotenkin ne ovat ihmiselle rauhoittavia. Älypuhelimet välillä nurkkaan ja nauttimaan niin kauniista esineistä ja tunnelmasta kuin puutarhasta ja luonnosta! Meillä oli aivan huikea reissu työporukan kanssa Kuhmossa. Nähtiin piilokojusta ahma, susi ja 2 karhua. Suseja oli 4, tosin itse näin vain yhden. Aivan mieletön kokemus! Tekee hyvää nykyihmiselle odottaa kojussa useampi tunti hiljaa ja odottaa. Ei voi kuin toistaa, aivan mieletön kokemus!

  • upea reissu teillä, uskon et todella paljon kiinnostavampia kohteita kuin Hyvinkäällä. itse en siel käynyt, myt tytär oli ottanut kuvia. vai raivaat korpipaatsamaa, siitähän saatte sit väripataan aineksia. tepsiikö tuo hiuskarkoite?

  • Voi mahtavaa mikä kokemus, noihin eläimiin ei niin vaan muuten törmäilekään! Haaskako siellä oli, johon sitten tulivat ruokailemaan? Lasten kanssa tuollainen reissu ei taitaisi onnistua;D

  • Olihan Hyvinkäälläkin tietty upeita taloja, vaan uudesta puuttuu se vanhan talon henki ja tarinat, elämän jäljet! Pitikös se paatsama nyt ensin kuoria ja vasta sisuksesta sai vaaleanpunaista?! Aika kova homma;) Uskon et karkote saattaa tepsiä jonkin aikaa, mutta teho varmasti heikkenee viimeistään sitten kun lehdet varisee päälle!

  • Moikka, siellä oli sellaisia puisia laatikoita siellä täällä ympäriinsä ja niiden sisälle oli laitettu pieni määrä lohta. Siitä tulikin ahman ja suden välille kärhämä, sillä ahma osaa kääntää laatikon ympäri ja saa lohen, kun puolestaan susi kyttäilee joko ahman tai karhun suomia palveluksia tässä laatikon kääntämisessä. Tällä kertaa ahma ehti syödä herkut ja ajoi vielä suden pois rääkyen kovalla äänellä. Jep, ei ihan pienten lasten kanssa kyllä onnistuisi, kun hiljaa ja paikallaan on oltava, tällä kertaa odotettiin 3 tuntia, kunnes arat eläimet hiipivät paikalle. Tosi hieno kokemus, täytyy mennä uudestaan jonain valoisana kesäyönä ja kuvailla koko yö!

  • Pohdin, mitä nuo kasvit siellä Loviisassa olivat? Olivatko kenguruntassuja? Ainakin vähän näyttävät samanlaisilta.
    Posliinivuokko ja dahliat näyttävät hyviltä. Toivotaan magnolialle pitkää ikää – samoin varjotarhan uutuuksille.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.