Lähimatkailua ja pihakuulumisia

Katselin tuota Josefiinan aitan kylttiä jo viime kesänä ”sillä silmällä”, että pitäisi pyörähtää katsastamassa paikka, vaan aikomukseksihan se sitten vain jotenkin jäi. Nyt paikasta oli juttua paikallislehdessä, yhdessä Nummelan Katin sisustusnavetan kanssa, joten pakkasinkin lapset heti lehden luettuani autoon ja matkasimme tuon muutaman kilometrin matkan, kohti ”äidin kauppaa”;D. Lapset vähän nurisivat kohteesta, mutta lopulta aitan emännän erittäin herttainen ja ihmisystävällinen kissa hurmasi heidät täysin ja sain itse keskityä aitan antimiin. Kuvat ovat kännykällä otettuja, mutta kyllä niistä nyt jonkinlaisen käsityksen saa. Aittaan oli sisustettu pieni kaupan puoli ja sitten toinen puoli oli täynnänsä mitä ihanimpia kauniita esineitä<3 Voiko olla kauniimpaa kuin aikaa nähnyt vanha esine, jolla olisi monta tarinaa kerrottavanaan jos vain osaisi. Onneksi voi aina mielikuvituksissaan arvailla esineen vaiheita. 

Matkaan tarttui tuollainen mamman aarrearkku! Juuri passeli tuohon kasvihuoneen kivijalan päälle, kätkemään sisälleen kaikkia tarvekaluja, jotka ajelehtivat ympäri reunusta, mikä missäkin.

Tämän kuvan aarteet taas ovat peräisin Billnäsin antiikki- ja perinnepäiviltä, joilla vierailimme jo aiemmin kesällä. Siellä kuljin niin hurmioituneena, etten muistanut ottaa kuvan kuvaa, vaikka kamera olikin mukana;D
Tuossa kastelukannun edessä oleva peltinen ”käsilaukku” on joskus kuulunut jollekin ”Hemulille”, joka on ahkerasti keräillyt ja prässännyt kasveja kasvioonsa. Tuon kuvan kohdalla on ovi, josta kasvit on voinut hellästi sujauttaa laukkuun ja ne ovat pysyneet lytistymättä lopun matkaa. Oven kuva on niin kaunis, pitääkin joskus yrittää ottaa siitä lähikuvaa.

Satoa on kerätty alapihalta jo jonkin aikaa! Eilen iltainen iltapalakin löytyi kokonaisuudessaan kasvimaalta. Harmikseni kyllä huomasin, että peurat olivat taas käyneet napsimassa omenapuita ja omppujakin oli hävinnyt kymmenkunta:( Joudumme siis näin jakamaan herkkumme, ei voi mitään.

Näiden punakukkaisten herneiden aluksi hieman karvas jälkimaku on hävinnyt niiden kypsyttyä. Kun palon väri on muuttunut hieman vihertäväksi ovat nämä herneet selvästi parhaimmillaan.

Käytiin eilen ostamassa rapuja, joiden kaveriksi saadaan tänä syksynä omaa tilliä. Viime vuonna tillisato epäonnistui totaalisesti.

Nämä tuliunikot (`Rosa Romantica`) ovat availleet nuppujaan ahkerasti ja ovat kaikessa hentoudessaan todella suloisia. Myös tillimäinen lehdistönsä on hurmaava.

ruiskukka

punahattu `White Swan`

Olen jo muutaman vuoden ajan keräillyt kasveja, ajatellen niiden antamaa hyötyä pölyttäjille. Eilen oli koulinnassa toinen satsi punahattuja, nyt niitä perinteisiä punaisia noiden valkoisten kaveriksi. Keväällä Uudestakaupungista hankin nuo kaksi alinta, karstaohdakkeen ja täpläpunalatvan, joiden pitäisi olla oikeita pörriäismangneetteja;D Karstaohdakkeen kokonaista kaksi karstaa ovatkin jo olleet kovassa käytössä, mutta punalatva ei ole vielä saanut nuppujaan avattua. Leppäkerttuja on muuten yhtäkkiä ilmestynyt ihan huimasti, ilmeisesti joku uusi sukupolvi on viime päivinä ”kuoriutunut”<3

Tästä kasvista pidän kovin ja se sopii kuivalle yläpihalle yhtä hyvin kuin valkoiset perusmuotonsakin. Kasvatin nämä punaiset siankärsämöt toissa keväänä siemenestä ja nyt ne kukkivat ensimmäisen kerran. Joukossa oli vain yksi valkokukkainen, loput punaisen eri sävyisiä, tummempia ja vaaleampia. Tämä kasvi kertoo hyvin sen tosiasian, että kannattaa pitää silmänsä auki ja tarkkailla tontin alkuperäisiä kasveja. Parhaiten viihtyvät juuri sellaiset kasvit, jotka jo muutenkin kasvavat alueella.

Lopuksi vielä raportti mysteerikasoista;) Jo keväällä huomasin, että tuohon kallion alle rinteeseen oli ilmestynyt outoja multakasoja, jollaisia en ollut täällä ennen huomannutkaan?! Nyt maalta palattuani oli kasoja ilmestynyt myös alemmas kasvihuoneen ympärille. Isoja säännöllisiä kasoja pitkin nurmikkoa ja tuossa kasvarin kukkapenkkien läheisyydessä. Kun kastelin kasveja, vesi humpsahti alas ja jätti jälkeensä ison onkalon;) Tuo kolon päällä ollut kasvi tosin oli mielestäni täysin vahingoittumaton ja oli alkanut myös kasvaa poissa ollessani. Muutenkaan en ole ainakaan vielä huomannut yhtään nuutunutta kasvia ja kaikissa nostetuissa porkkanoissakin on ollut vielä porkkana jäljellä. Ostin jo valtavia rotan loukkuja ja valmistauduin sotaan vesimyyriä vastaan, vaan nyt olenkin tällä hetkellä valmis rauhaisaan seuranta vaiheeseen, liekö puutarhaamme olisi sittenkin muuttanut Zdenek Milerin kontiainen<3
Jos näin on asian laita keskeytän sotatoimet heti alkuunsa ja toivotan puutarhamme uuden asukkaan tervetulleeksi! Kontiainen eli aiemmalta nimeltään maamyyrä on hyönteissyöjä. Sen ravintoa ovat kastemadot, hyönteiset, liskot ja pienet käärmeet. Näitä kaikkiahan meiltä löytyy ja lieneekö kontiaisen työtä, mutta kompostikäärmettä en ole nähnyt pitkään aikaan. 
Elokuu on alkanut ja yöt ovat jo pimeitä. Tässä on kuitenkin vielä ainakin kaksi ihanaa kuukautta aikaa nauttia ennen lokakelejä, joten vielä on kesää jäljellä, näin se on pakko vain ajatella!!  Mukavaa loppuviikkoa!

13 Comments

  • Ihania vanhoja tavaroita.
    Eikös olekin kaunis tuo värillinen siankärsämö? Itse kasvatin myös siemenistä ja kukkivat aina vaan, mulla on vähän kirkkaampaa punaista.
    Totta mitä sanoit noista tontin alkuperäiskasveista.

  • Moi Minna!
    Kontiaisen ja vesimyyrän kolot erotaa kolon rakenteesta: kontiaisen kolossa käytävä on kasan keskellä, kun taas vesimyyrän käytävä on kasan sivussa. Kannattaa tutkia useampi kasa ja lapioida multaa varovasti sivuun käytävän suulta. Eroa ei ole välttämättä ihan helppo huomata… Multa vesimyyrät oli vieneet kolme omanapuun taimea viime talven aikana. Harmittaa mutta ei voi mitään kun vahinko on jo tapahtunut!

  • Sinä ehdit naapuriini minua ennemmin. Tuo Josefiinan aitta on ihan meidän vieressä, mutta en ole vielä uskaltautunut sisälle. Billnäsiinkin olet kerinnyt. Mukavia aarteita olet löytänyt.
    Kiva, kun voi kerätä jo kesän tuotoksia keittiöön.
    Myyränkasat eivät ilahduta. Meillä ei ole pariin vuoteen näkynyt. Joinain männävuosina piha oli niitä ihan täynnä.

  • ihana postaus:)) myyrä kirjoja tuli luettua useinkin lapsille vuopsikymmeniä sitten, sen sijaan keräsin kuivumaan pihaltani viikko sitten tuota vaaleanpunaisena kukkivaa kärsämöä.

  • Mulla on samanlaista toimintaa uudessa kukkapenkissä. Kun kastelen, maa romahtaa veden alta. Kasvit ovat ihan hengissä. No, olipa se mikä myyrä tahansa, en raaski ottaa hengiltä. Tömistelen ja tallon käytäviä umpeen. Nyt ei ole taas näkynytkään..

  • Pidän tosi paljon noista kärsämöistä!! Nuo omat siemeneni näyttävät olleen jotakin "sekasiemeniä" kun jokainen taimi näyttäisi olevan vähän eri sävyinen;D

  • Olen yrittänyt noita kasoja tutkia, vaan en ole kyllä oikein päässyt selvyyteen kolon sijainnista;) Nyt olen virittänyt loukun joka pyydystää elävänä, namina viinirypäle joka ei ainakaan ensimmäisenä yönä tuntunut kelpaavan kenellekään:) Kyllä kasvien menetys aina kirpaisee ja varsinkin puvartisten kun tuppaavat olemaan vielä kalliitakin:(

  • Eikun vaan lähimatkailemaan, kivoja kohteita meiltä löytyy ihan läheltä! Tänään käytiin Mustilan arboretumissa, ei sinnekään nyt ihan mahdoton matka ollut, upea paikka!!

  • Niin tosiaan! Ihmeesti vain satoakin on tullut, vaikka kuivuus kärvistää kovin kasvustoja. Elokuu on hieno kuu minustakin<3

  • Meillä on myös noita myyrän seikkailuja DVD:llä ja nautin niistä itskin suuresti:)
    Ihan kuivakukaksiko sinä vain kärsämöä keräsit, vai voiko silläkin kenties värjätä??!

  • Minullakin on nyt elävänä pyydystävä loukku viritettynä, jos on kontiainen niin vien sen varmaan autolla jonnekin kauas ja päästän vapaaksi;) Vesimyyrän kohtalo on vielä avoinna??!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.