Maalla

Reilu viikko vierähti super nopeasti kotopuolessa Keski-suomessa. Lapset odottavat reissuja niin innolla, että pakko on aina saada aikaiseksi näitä vierailuja sukulaisten luona. Ei siinä muuten mitään, mutta tuo reilun neljän tunnin matka kolmen kanssa on ollut monesti melkoista häslinkiä;) No nyt on kyllä viimeisimmät reissut sujuneet jo ihan mukavasti, kun pieninkin on jo pari vuotias. Vauvan kanssa olen ollut aina tosi hermona noilla matkoilla ja keskimmäisen kanssa itkuiset ajamiset ovat jääneet parhaiten/pahiten mieleen:( No nykyään tosin lähtemisen vaikeus johtuu ihan itsekkäistä syistä;D En millään hennoisi kesäaikaan jättää puutarhaa!! No kastelijani oli kyllä hoitanut homman oikein hyvin poissa ollessamme, suuret kiitokset <3
Äitini luona käymme aina ihastelemassa vanhoja junia ja veturitallia. Koska hän asuu kerrostalossa kaupungin keskellä, on leikkipaikkoja lähettyvillä kaksikin, näin ollen loma hänen luonaan vietetään paljoltikin kiipeillen, keinuen ja liukuen;)

Kävimme myös kotikuntani joka kesäisillä markkinoilla ja aittatorilla, jonne olikin nyt laitettu tuollainen pieni vanha kauppamuseo. Tai on se siellä muistaakseni ennenkin ollut, mutta eri paikassa ja pienempänä. Parasta markkinoilla oli lakujen ja vanhojen tuttujen näkemisen lisäksi nuo lampaat, joita sai syöttää!

Isäni luona lapsuuden kodissani on sitten tilaa temmeltää ja pojille lisää koneita ihasteltavaksi:) Käytiin marjassa, verkoilla ja nähtiin naapureita ja sukulaisia. Tuosta portaan kolosta kasvavasta pöheiköstä on se kerrottu akileija lähtöisin! Isäni pihaa hallitsevat isot pihapuut. Erityisesti tuo ylväässä yksinäisyydessä kasvanut terijoensalava on upea ilmestys. Toinen pihan hallitsija on myöskin valtaviin  mittoihin venynyt poppeli, jonka oksat raapivat tuulella jo entisen huoneeni seiniä;) Tuo kotitaloni piha on kaikessa yksinkertaisuudessaa vaan jotenkin niin rauhoittava, peltojen ympäröimä avoin piha. Maanviljelys on loppunut ja suunnitelmissa on peltojen metsitys, joten seudut tulevat kokemaan melkoisen muutoksen vuosien saatossa. Avaruus häviää, eikä kotilampi enää näy välkehtivänä peltojen takaa. No näin se vain menee ja jälleen tähän kohtaan sopii isäni sanonta, aika aikaansa kutakin!

Mieheni kotona odottaa sitten taas aivan toisenlainen ympäristö. Runsas puutarha täynnä upeita istutuksia. Isäni pihan jälkeen tämä värien tykitys oikein huimaa, mutta niin ihanalla tavalla! Lapset ryntäävät uimaan ja onkimaan kun minä puolestani kierrän pihaa ja ihailen kasveja:) kalaonni olikin tällä uudella laiturilla nyt oikein hyvä. Kaikki saivat saalista, särkiä, ahvenia ja kolme lahnaa! Särjet pääsivät takaisin, ahvenet paistettiin ja lahnat savustettiin. Pienimmäisestä oli niin vallan hauskaa tutkia kaloja vesiastiassa.

Vaikka nuo reissut ovatkin sitten aina niin mukavia, on kuitenkin mahtavaa palata lopulta omaan kotiin. Isommat viihtyisivät varmasti jo useamman viikon, mutta pienin alkaa siinä viikon jälkeen kyllä jo selvästi kaivata kotiin lepäämään;) Myös itselleni alkaa viikon jälkeen olemaan jo kiirus kotiin. Kastelijani kun ei taida edes tietää kaikista pikku taimistani, joita olen ”piilotellut” ympäri tonttia;D Jännitys on kova joka kerta kun kaarramme viimein puuduttavan ajomatkan jälkeen pihaan. Ryntäilen ympäri pihaa kastelukannujen kanssa ja tarkistelen tilannetta. Lapset taas ryntäsivät keräämään vattuja, joita olikin paljon! Olin täysin siinä uskossa, että tämä kuivuus verottaisi vadelma satoa siinä määrin, ettei valtavasta raakilemäärästä huolimatta tulisi yhtään vadelmaa, vaan väärässä olin. Tuo ruma ryteikköinen rinne on muuttunutkin… makoisia villivadelmia antavaksi ryteiköksi;DD
Ylemmän kuvan tilannetta jännitin varmasti eniten! Olisiko Sailan antamat unikot jo kerenneet kukkia??! Valtavan ihana näky kuitenkin odotti kompostin vierellä, nuo upeat kukat olivat vielä täydessä kukassa ja nuppujakin oli vielä paljon jäljellä, ihanaa!!
Toisen yllätyksen olivat tehneet nuo vaaleanpunaiset daaliat, jotka olivat avanneet ensimmäiset nuppunsa. Tiesin juurakosta vain sen, että kukat olisivat vaaleanpunaisia.

Loppuun vielä korjaus edelliseen postaukseeni. Voi että olen ollut täysin sokea näiden viime kesänä hankkimieni daalian juurakoiden suhteen!! Tuo ylempi oli viikon aikana tehnyt uusia kerrottuja kukkia ja jotenkin siinä sitten yhtäkkiä silmäni avautuivat ja tajusin, että tietystihän nuo kaksi ovat aivan eri daalioita keskenään!! Näkeehän sen nyt noista lehdistäkin miten erilaisia ovat. Olen siis vain saanyt väärän juurakon, joka ei ole mitenkään kummallista. Nuo kasvoivat viime kesänä samassa astiassa ja en silloin kiinnittänyt huomiota lehtien ja kasvien korkeuden eroon. Joten samassa daaliassa ei siis ole kahta erilaista kukkaa, vaan ovat kyllä ihan eri juurakoista peräisin nuo kukkaset;)))
Vaikkakin kelit hieman viilenivätkin on ilmeisesti vielä odotettavissa niiden lämpiäminen uudelleen, joten pois pois syksyiset mietteet ja kesä vaihde uudelleen päälle:D Nautitaan tästä vielä täysillä!!!

Avainsanat
, ,

6 Comments

  • Ensimmäisistä kuvista luulin, että olette käyneet Toijalan veturimuseossa. :O) Mukavan lomamatkan teitte. Nautitaan kesästä!

  • jotenkin niin tutuilta kuulosti mietteesi kotiseudulla käymisestä, lapsikatraan kera matkustamisesta ja kaipuusta omaan kotiin ja omaan rauhaan! itse pidän myös kovasti avarasta maalaistalon pihasta, maalaistalon tyttöjä kun olen. unikkosi ja daaliasi toivottivat Sinut tervetulleeksi kotiin:))

  • Tuo veturitalli sijaitsee Suolahdessa, sataman läheisyydessä. Ihan mukava reissu tosiaan, leppoisaa oleilua sukulaisten ja ystävien kanssa<3

  • Täytyykin pitää mielessä ettei innostuksissaan tuppaa tätä omaa tonttia liian täyteen, avarat maisemat ovat niin mieleeni! Oli kyllä tosi mukavaa palata kotiin ja nähdä viikossa tapahtunut kasvun ihme:)

  • Aikamoisen viikon olette viettänet. Sinulle hattua nostan. Muistan itsekin vuosien takaa nuo kolmen lapsen kanssa tehdyt reissut. Jännittäviä, mukavia mutta myös rasittavia. Niistä kyllä jää ihanaiset muistot. Kannattaa vaan reissata. Onhan kotiinpaluu taas ihan juhlaa.
    Hyvä, etä hankit kastelijan. Niin eivät kaikki taimesi kuolleet. Minulla ei ollut oman lomaviikkoni aikana kastelijaa ja menetin osan taimistani ja laatikkoviljelykseni ovat kärsineet kovin.
    Unikot ja daaliat ovat suloisia!

  • Ihan totta kun matkaan vain päästään, niin aina on mukavata ollut:D
    Lähdenkin tästä juuri kastelemaan kasvihuoneeseen;) Onneksi eilen saatiin edes vähän sadetta, Karjaan suunnalla olikin sitten kuulemma tullut vähän enemmän!!!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.