Räpsyjä pihakierrokselta

Voi näitä sinivuokkoja <3 Miten onnellinen olenkaan niiden joka keväisestä ilmestymisestään muuten niin karuun ja ruskeaan maahan! Niiden runsaus vaihtelee jonkin verran eri vuosina, liittyykö se kenties kosteuteen tai mihin, mutta aina niitä on kuitenkin ollut paljon! Keski-suomessa tällaisia vuokkomeriä ei ainakaan minun kotiseudullani ollut, vain yhdessä paikassa kallion alla ja siihenkin ne oli mitä ilmeisemmin siirretty jostakin?! Niitä kyllä käytiin pienenä aina koulumatkalla ihmettelemässä:) Empä silloin vielä tiennyt, että asun joskus vuokkojen ympäröimänä <3

Valkovuokkojakin nousee koko ajan lisää! Niiden kumartava tapa nousta maasta muistuttaa kirjopikarililjojen viehkeää nousua. Jotenkin tuntuu että kaikilla on nyt kovin kiire tulla kukkimaan, ihan kuin luontokin olisi jo malttamattomana odotellut lumien sujamista:) No vielä meidän pihassa on jonkin verran lunta, ei siitä vaan niin helpolla eroon pääse:/ Eilen kuitenkin pääsin jo vähän rapsuttelemaankin! Sepeli on ihan hyvä teiden pinnoite näin maalla, vaan sitä kulkeutuu aina tosi ikävästi kolan mukana nurmikoille ja kalliolle. Ei auta kun joka kevät vaan rapsia ne takaisin tielle. Nyt huomasin, että ne olisi kätevintä heitellä jo lumien päältä heti ilmestyessään lapiolla tai viimeistään ennen kuin nurmikko alkaa yhtään kasvamaan raapia haravalla tai katuharjalla.

Näitä posliinihyasinttejä (Puschkinia scilloides) istuttelin syksyllä 2011 tuohon luonnonalueelle ”kesäkeittiön” yläpuolelle. Nyt vasta löysin siitä ensimmäiset nupullaan, vaikka kaupungilla näin niitä jo täydessä kukassa. Pelkäsin jo että myyrät olisivat syöneet ne suihinsa. Jännä nähdä lisääntyvätkö tässä, vai viekö myyrät joskus taas kaikki.

Myyrien suihin joutuivat näiden pikkuruisten Idänsinililjojen (Scilla siberica) ”emot”:( Onneksi kerkisivät siementää ja nyt vain odottelen, että nämä muutaman millin pituiset sipulit kasvavat kukkiakseen taas!

 Suklaakirsikassa on jo näin pulleat silmut! Sen kasvupaikka on melko haastava sijaitessaan korkealla kalliolla, kuitenkin melko syvässä multataskussa. Hän on erityistarkkailussani ja mikäli alkaa näyttää kärsivältä siirrän sitten parempaan paikkaan.
Maksaruohot ja mehitähdet aloittelevat nopeasti ja osa on myös ainavihantia, joten niistä on iloa heti kun lumet häviävät. Tonttimme onkin suurelta osin näiden (ja käärmeiden, yöks) luvattu maa:D Kuivaa ja karua koko yläpiha.
Mukavaa loppuviikkoa ja iloisia jälleen näkemisiä heräävien kasvien parissa!

4 Comments

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.